Moottori 100 vuotta: Pullakuskin painajainen – nokattomien pakettiautojen pelottava kolaritesti vuodelta 1985

Moottori on ollut liikenneturvallisuuden asialla koko satavuotisen olemassaolonsa ajan, ja tämän 40 vuoden takaisen saksalaisen ADAC:in kolaritestin pohjalta lehti peräänkuulutti vastaavaa asennetta myös pakettiautovalmistajilta.

Moottorissa 1/1985 nostettiin aiheellisesti esiin aikakauden pakettiautoille tyypillisen rakenteen tuomat turvallisuuspuutokset.

Tuohon aikaan, neljäkymmentä vuotta sitten, kolaritestaus ja turvallisuuteen panostaminen jopa myyntivalttina eivät kärjistetysti todettuna kiinnostaneet kuin tiettyjä ruotsalaisia ja saksalaisia henkilöautonvalmistajia. Toisessa ääripäässä olivat (monesti japanilaisvalmisteiset) pakettiautot, joiden suunnittelussa turvallisuus ei paljoa painanut.

Toyota Lite-Ace oli pullakuskin pahin painajainen

Vuosikerran 1985 ensimmäinen Moottori siteerasi saksalaisen sisarlehtensä ADAC Motorweltin julkaisemaa artikkelia kolaritesteistä, jotka oli tehty saksalaisen Allianz-vakuutusyhtiön tutkimuskeskuksessa Volkswagenwerk AG:n toimeksiannosta.

Testattavana oli seitsemän niin sanotusti nokatonta korimallia edustavaa pakettiautoa, joiden kaltaisia ajoneuvoja oli vuoden 1984 aikana myyty Suomessa noin 8 000 kappaleen edestä. Testissä ei ollut mukana Ford Transitia eikä Mercedes-Benz 207:ää, joista jo tuohon aikaan löytyi pieni nokka, moottorin sijaittua aivan edessä. Moottori harmittelee myös, että Mazdan nokaton pakettiauto oli jätetty pois testistä, mutta aikalaisena uskoo, ettei se olisi suoriutunut maanmiehiään paremmin.

Vertailussa olivat mukana japanilaiset Isuzu WFR, Mitsubishi L 300, Nissan Urvan, Nissan Vanette Toyota Hi-Ace ja Toyota Lite-Ace sekä saksalainen Volkswagen Transporter T3.

Testissä autot törmäytettiin kiinteään esteeseen 40 prosentin keula-alalta kuljettajan puolelta. Törmäysnopeus oli vain 36 - 37 km/h, mutta tällä pyrittiin simuloimaan kahden samanlaisen pakettiauton tyypillistä nokkakolaria 50 km/h nopeusalueella ilmeisesti niin, että kumpikin osapuoli olisi ehtinyt jarruttaa ennen osumaa.

Artikkelin leipätekstissä muistutetaan, että autothan suunnitellaan niin, että keulassa on törmäysvyöhykkeitä, jotka tarkoituksellisesti painuvat kasaan, imien siten mahdollisimman paljon törmäysenergiaa pois.

Nokattomien pakettiautojen ongelma on kuitenkin nimenomaan se, että kuljettaja ja matkustaja istuvat keskellä tätä "törmäysvyöhykettä."

Erityisiä pullakuskin painajaisia olivat testiin osallistuneet japanilaisautot. Kaikissa niissä kuljettajalle olisi tullut vammoja jo alle 40 km/h nopeudella. Jotkut autoista, esimerkiksi Nissan Urvan, vaurioituivat tällä hitaalla kaupunkinopeudella keulasta perään asti eli auton kori meni kokonaan linttaan. Toyota Hi-Ace "halkesi kuin herneenpalko". Suurimmasta osasta testiautoja kuljettaja olisi saatu ulos vain pelastuslaitoksen avulla, osassa ovet aukesivat törmäyksen voimasta, ja osassa ne jumiutuivat kiinni. Kaikkein vakavimpia pää- ja rintakehävammoja ei kuitenkaan olisi syntynyt, puhummehan nopeuksista, jotka ovat saavutettavissa jopa polkupyörällä.

Pahimmaksi pullakuskin painajaiseksi osoittautui Toyota Hi-Acen pienempi sisar Lite-Ace, jonka keula painui kuljettajan kohdalta kasaan peräti 65 senttimetrin edestä. Lite-Acen "vasemman oven lukko repeytyi irti, ovi avautui ja ohjaamo painui kasaan. Kuljettaja jäi puristuksiin ja saatiin irrotettua vain hydraulisin apuvälinein. Jarrujen pääsylinteri tunkeutui ohjaamoon oikean polven vierestä."

Testin ainoa valopilkku oli sen ainoa eurooppalaisvahvistus, Volkswagen Transporter T3, viimeinen Transporter takatuupparilla.

Volkswagenin vuodesta 1979 lähtien vakiona ollut turvaohjaamo suojasi kuljettajaa vammoilta 36 km/h nopeusalueella, ja tekstin mukaan Transporter olisi ainoana testiautona vielä ainakin uutena kannattanut korjauttaa kolarin jälkeen kuntoon.

Lähde: Moottorin arkisto