Moottorikelkoilla sattuu yksittäisonnettomuuksia

Hukkumisia ja puihin törmäämisiä, vuosina 2011–2020 moottorikelkkaonnettomuuksissa kuoli 77 henkilöä.

Onnettomuustietoinstituutin (OTI) tilastojen mukaan vuosina 2011–2020 moottorikelkkaonnettomuuksissa kuoli yhteensä 77 henkilöä. Suurin osa eli 96 prosenttia tapauksista oli yksittäisonnettomuuksia, joissa moottorikelkka esimerkiksi vajosi jäihin, törmäsi puuhun tai suistui reitiltä. Onnettomuuksista kolme tapahtui ohjatulla kelkkasafarilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hukkumisia ja puihin törmäämisiä

Onnettomuuksista suurin osa (58 %) tapahtui jäällä. Jäällä tapahtuneista onnettomuuksista enemmistö oli hukkumisonnettomuuksia (onnettomuuksia 28 – hukkuneita 32). Tyypillisesti näissä onnettomuuksissa moottorikelkka vajosi veteen jään pettäessä alta tai kuljettajan ajaessa sulaan.

Usea onnettomuuksista sattui myös tilanteissa, joissa jäältä rantaan ajettaessa törmättiin esimerkiksi rantakivikkoon.

Muut kuin jäällä tapahtuneet onnettomuudet tapahtuivat moottoriliikenteelle tarkoitetulla tiellä, virallisella kelkkareitillä, ajouralla maastossa ja muualla maastossa. Näissä onnettomuuksissa tyypillistä oli suistuminen reitiltä ja törmääminen johonkin ympäristön esteeseen, yleisimmin puuhun.

Kokemattomuus kostautuu

Vuonna 2020 moottorikelkkailijat aiheuttivat 537 henkilövahinkoihin johtanutta liikennevahinkoa, jotka korvattiin liikennevakuutuksesta.

Kuljettajan kokemattomuus moottorikelkan sarvissa altistaa ajovirheille ja loukkaantumisille, eikä kelkkasafarille lähtevillä ulkomaisilla turisteilla aina ole kokemusta edes lumisista olosuhteista, saati kelkan ohjaamisesta.

Vahinkoja voi ehkäistä hyvällä ennakkosuunnittelulla.

OTI on laatinut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kanssa yhteistyössä safariyrityksille ohjeet moottorikelkkailun turvallisuuden parantamiseksi. Ennakkosuunnittelussa on yleisen turvallisuuden lisäksi huomioitava yksilöllisesti osallistujien tausta ja taidot.

– Safarin järjestäjän on tärkeää tunnistaa osallistujien kyvyt, ja ymmärtää, että yksi ja sama reitti ei ole optimaalinen kaikille, Tukesin ylitarkastaja Jaakko Leinonen tähdentää.

Tarjottavan palvelun tulee joustaa asiakkaiden tarpeiden mukaan.

– Epävarmoille kuljettajille tulisi olla tarjolla myös muita osallistumisvaihtoehtoja, kuten kyyti safarioppaan vetämässä reessä, Leinonen huomauttaa.

Teksti: Marko Jokela Kuvituskuva: Moottorin arkisto Lähde: Tukes, Onnettomuustietoinstituutti