Nopeusrajoituksia alemmas, kuinka käy matka-aikojen?

Tutkija: ”Liikenteen sujuvuutta kaupunkiseutujen pääväylillä on mahdollista parantaa merkittävästi. Taajamissa suhteellisesti eniten matka-aikaan vaikuttavat liittymät, joissa syntyy usein pitkiä viiveitä.”

Nopeusrajoitusten laskeminen on yksi merkittävä keino lisätä liikenneturvallisuutta, linjataan valtakunnallisessa liikenneturvallisuusstrategiassa vuosiksi 2022–2026. Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla valmisteltu strategia nostaa toki esiin muitakin liikenteen riskejä vähentäviä toimia, mutta kenties kaikkein konkreettisimmin tavallinen suomalaisautoilija havaitsee tutun liikenneympäristön aiempaa alhaisemmat nopeusrajoitusmerkit. Moottori kertoi kaavailuista otsikolla 30 km/h-nopeusrajoitus yhä useampaan taajamaan.

Ylinopeus on eittämättä merkittävä riskitekijä ja on nopeus riski toki silloinkin, kun ajonopeus ylittää liikennetilanteeseen nähden turvallisen vauhdin vaikkei nopeusrajoitusta ylitettäisikään. Esimerkiksi hankala ajokeli pakottaa alentamaan ajonopeuksia.

Ajoaika vaikuttaa saavutettavuuteen

Liikenneturvallisuusstrategiaan liittyvässä toimenpideohjelmassa tuotiin esiin nykyisen Nopeusrajoitukset-ohjeen päivitystarpeet. Toimenpideohjelman mukaan päivitystä tehtäessä tulisi kiinnittää myös erityistä huomiota nopeusrajoitusten turvallisuusvaikutuksiin ”suhteessa muihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, joita ovat esimerkiksi valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteet saavutettavuudesta, kestävyydestä ja tehokkuudesta.”

Kyse on myös siitä, että ajonopeuksien laskeminen lisää matka-aikaa. Omalla autolla liikkuminen on monessa tapauksessa välttämätön edellytys työssäkäynnin, opiskelujen tai asiointien hoitamiseksi. Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen on kiteyttänyt osuvasti, että ”matka-aika on aivan keskeinen syy ihmisille valita auto liikkumistavaksi, autoiluhan ei ole itseisarvo vaan henkilöauto on arjen mahdollistaja.”

Liikenteen sujuvuus tärkeä tekijä

Liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja Autoalan Tiedotuskeskuksesta on sitä mieltä, että liikenteen sujuvuus on keskiössä ihmisten arjen liikkumisvalinnoissa, kulkutavoista reitteihin ja liikkumisen ajankohdista liikkumisen kustannuksiin.

– Liikenteen sujuvuutta kaupunkiseutujen pääväylillä on mahdollista parantaa merkittävästi erilaisin liikenteen hallinnan keinoin. Taajamissa suhteellisesti eniten matka-aikaan vaikuttavat liittymät, joissa syntyy usein pitkiä viiveitä, Kalenoja tähdentää.

Työkseen liikkumisvalintoja tutkiva Kalenoja luettelee keinoja, joita ovat esimerkiksi alueellista kysyntätilannetta ennakoiva liikennevalo-ohjaus. Sen avulla on arvioitu voitavan vähentää liikenteen viiveitä jopa 10–30 prosentilla, mikä vähentäisi merkittävästi pysähdyksiä ja kiihdytyksiä ja siten myös polttoaineenkulutusta ja päästöjä.

Liikenneympäristön tuki tärkeätä

– Nopeusrajoituksella ei ole lyhyillä taajamassa ajetuilla matkoilla radikaalia vaikutusta matka-aikaan, jos nopeusrajoitus alenee 50 km/h tai 40 km/h -rajoitusalueilla sen kymmenen kilometriä tunnissa, Kalenoja pohtii.

Hänellä on kuitenkin terveisiä liikennesuunnittelijoille.

– Jos liikenneympäristö itsessään ei kerro autoilijoille, että millaisella alueella liikutaan, niin se aiheuttaa tahattomia ylinopeuksia. Nopeutta osoittava liikennemerkki ei välttämättä yksin riitä, vaan liikenneympäristön kokonaisuudessaan tulisi siis tukea sitä, että ratin takana mielletään sopiva ajonopeus.

Kalenoja muistuttaa, että myös erilaiset reitinvalintaan vaikuttavat älyliikenteen ja telematiikan ratkaisut, kuten keli- ja ruuhkavaroitukset, häiriönhallinnan järjestelmät, pysäköinnin opastusjärjestelmät ja vaihtuvat nopeusrajoitukset sujuvoittavat liikennettä.

Rapistuvat tiet = pidemmät matka-ajat

Autoilun riesana ovat kuopat, railot, painumat, reunojen murtumat, rokonarpiset sillankannet sekä keskeneräiset kunnostukset ja tieviivoitusten puutteet. Teiden heikentynyt ajettavuus voi pakottaa laskemaan sallittuja ajonopeuksia tietyillä tieosuuksilla.

Autoliitossa on laskettu, että nopeuksien laskiessa kymmenellä prosentilla 60 km/h–120 km/h teillä, matkoihin kuluisi vuodessa yhteensä reilut 46 miljoonaa tuntia enemmän eli yli 25 000 henkilötyövuotta. Tämä on laskettu vuoden 2019 liikennemäärillä ja oletuksella, että toteutunut nopeus on nopeusrajoituksen mukainen.

Autoliitto toi Liikenne 12 -lausunnossaan esiin tämän haasteen eli liikenteen sujuvuuden.

Mikäli riittämätön rahoitus johtaa nopeuksien alentamiseen, niin seurauksena on henkilö- ja tavaraliikenteen kustannusten nousu.

30 minuutin saavutettavuus

Työpaikkojen saavutettavuus alle 30 minuutissa on henkilöautolla huomattavasti suurempi kuin joukkoliikenteellä. Kiteytyksestä vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, joka ylläpitää niin sanottua saavutettavuuden tilannekuvaa.

Traficom tarkastelee työpaikkojen saavutettavuutta päivitetysti työpaikkojen sijainnin ja matka-ajan perusteella.

Käytetty 30 minuutin aikaraja on hieman epäedullinen joukkoliikenteelle, koska matka-aika sisältää muun muassa kävelyn pysäkille. Puolen tunnin matka-aikaraja on valittu sen takia, että työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa yhdensuuntaiseen työmatkaan kuluu keskimäärin 23 minuuttia. Puolen tunnin aikaraja on myös yleisesti tutkimuskäytössä kansainvälisesti.

Henkilöautolla eniten työpaikkoja puolen tunnin aikarajan sisällä saavutetaan Traficomin mukaan suurissa kaupungeissa, maakuntakeskuksissa ja niiden ympäristössä eli paikoissa, joihin on keskittynyt paljon työpaikkoja. Joukkoliikenteellä saavutettavien työpaikkojen määrä on korkein pääkaupunkiseudulla sekä isoimpien kaupunkien keskustoissa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto Lähteet: Autoliitto, Autoalan Tiedotuskeskus, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, liikenne- ja viestintäministeriö