Norppaseikkailu Linnansaaren kansallispuistossa

Linnansaaren kansallispuisto Etelä-Savossa on yksi parhaimmista saimaannorppa-alueista, ja siellä elää noin 60 norppaa.

Toukokuu on parasta aikaa nähdä norppia luonnossa, sillä silloin ne oleskelevat tuntikausia kivillä ja luodoilla vaihtaessaan karvaansa. Kesä–syyskuussa norppia näkee harvemmin ja yleensä vasta auringonlaskun aikaan, koska tuolloin ne viettävät päivisin aikaa vedessä. Norpat ovat arkoja ja sukeltavat herkästi pakoon havaitessaan lähestyvän veneen tai rannalla liikkuvan ihmisen. Norppa ei tykkää myöskään kelliä tuulessa, eli illan pitää olla tyyni.

– Oravissa norpparetket alkavat heti kun jäät lähtevät keväällä. Toukokuussa norpparetket koetaan päiväaikaan, ja sen jälkeen järjestämme läpi kesän auringonlaskusafareita, Saimaa Holiday Oravin Marie Louise Fant kertoo.

– Oravin sijainti keskeisellä norppa-alueella on tehnyt tästä niin tutkijoiden kuin norpparetkienkin suositun tukikohdan. Norppatutkijat ovat pitäneet tukikohtaansa kylässä jo yli 20 vuotta, ja vesille tai jäälle lähtevät tutkijat ovatkin täällä tuttu näky.

Oravin alueelle onkin kerääntynyt niin runsaasti norppatietoutta, että Fant kertoo suunnittelevansa matkailukeskuksen yhteyteen alueen norppakeskusta.

Hyvät perustiedot norppien käyttäytymisestä ja kokenut opas ovatkin arvokkaita matkakumppaneita, kun haluaa nähdä norpan sille luontaisessa ympäristössä järviluonnossa. Norppaopas tietää parhaat bongauspaikat, erottaa harmaat nisäkkäät jo kaukaa ja tietää tuttujen norppien iät ja nimetkin. Harjaantunut katse erottaa harmaan pulleron norpan samanvärisen kallion kyljestä, kun turistin silmin safarin pääosan esittäjät saattaisivat jäädä kokonaan tapaamatta.

Bonuksena auringonlaskut ovat olleet varsinkin syksyisin komeaa nähtävää, kun tuulet tuovat maailmalta tuliaisia. Kotoisten vesihöyryjen, pölyn ja saasteiden ohella taivasta voivat värjätä Saharasta saapuva hiekka tai Italiassa purkautunut tulivuori.

Linnansaaren kansallispuiston norppaluodot on onnistuttu rauhoittamaan kuluneen talven ajaksi. Kävijämäärät ovat kasvaneet, mutta norpan pesäkinokset ovat saaneet olla rauhassa ja saimaannorpilla onkin ollutkin Metsähallituksen mukaan Linnansaaressa hyvä pesimätalvi.

Safarille auringonlaskun aikaan

Lähdemme norppasafarille hyvissä ajoin ennen illan hämärtymistä alumiiniveneellä Oravin kanavasta. Heti kanavan jälkeen edessä avautuu komea Tuunaanselkä, ja viimeistään tässä vaiheessa opas päättää reitin – arvioiden vallitsevan sään mukaan missä norpan voisi todennäköisimmin nähdä.

Lyhyen venematkan jälkeen olemme Linnansaaren kansallispuiston alueella, Haukiveden vesillä. Kierrämme Linnansaaren ja tarkkailemme rantakallioita ja yksinäisiä karikoita. Norppia tähyillessämme erotamme ilmasta myös sääksen, joita asustelee enemmänkin Linnansaaren kansallispuiston saarilla. Tunnin verran sokkeloista saaristoa kierrettyämme ilmansuunnat ovat jo menneet meiltä turisteilta pahasti sekaisin. Saaret ovat niin samanlaisia, että tuntuu kuin olisimme kiertäneet samaa saarta yhä uudelleen ja uudelleen.

Onneksi oppaanamme toimivalla Mikko Kokkolalla on pitkä, kokemukseen pohjautuva ”arvaus” siitä, mistä saattaisimme löytää rantakalliolla lekottelevia norppia.

Kokkola näkeekin meistä ensimmäisenä norpan, vaikka olemme vielä kaukana lähimmästä saaresta. Tunnistan otuksen vasta kun olemme kuvausetäisyydellä rannasta. Ihan lähelle emme voi mennä, sillä saimaannorppasafarilla matkaa tehdään norpan ehdoilla ja niitä häiritsemättä, jotta eläin ei joudu lähtemään karkumatkalle.

On hieno elämys nähdä sympaattinen otus lepäämässä kalliolla. Se tuijottaa meitä ensin kiinnostuneena, mutta muuttuu sitten välinpitämättömän näköiseksi. Se tuntuu tietävän, ettei meistä ole sille uhkaa. Opas tunnistaa tämän norpan Teemuksi.

Jatkamme matkaa ja hetken kuluttua näemme vielä toisen norpan suurten kalliolohkareiden keskellä. Tämä yksilö on lähes musta ja häviää vähitellen pimenevän illan varjoihin. Opas ennättää kuitenkin tunnistaa sen: norppa on saanut oppaiden puheissa lempinimen Piki.

Saimaannorppien väritys vaihtelee vaaleasta ja punaruskeasta miltei mustaan. Turkin kiehkurakuviot ovat yksilöllisiä, samaan tapaan kuin ihmisten sormenjäljet. Turkin kuviot pysyvät samoina koko norpan elämän ajan.

Myös suosittu melontakeskus

Oravin sijainti kahden komean kansallispuiston, Linnansaaren ja Koloveden lähistöllä tekee siitä suositun melontakohteen. Melonnasta kiinnostuneelle tarjotaan opastettuja retkiä, kanootteja, kajakkeja ja retkeilyvälineitä. Kansallispuistojen alueella, saimaannorppien kotivesillä, melojille on tarjolla monenlaisia elämyksiä. Esimerkiksi Linnansaaren pääsaarella on hyvät patikointimaastot, näköalapaikka ja torppia. Kanootti on hyvä kulkuväline myös norppien näkemiseen.

Oravissa järjestetään myös opastettuja heitto-, uistelu- ja jigiretkiä Linnansaaren kalaisille vesille. Talviaikaan kalaan matkataan moottorikelkoilla.

Alueen matkailuyrittäjät tekevät yhteistyötä Saimaa Holiday -yhdistyksen kautta. Oravin ja sen Porokylä Safaris & Renthousen ohella toinen merkittävä toimija Saimaa Holidayssa on Hotel & Spa Resort Järvisydän.

Odotukset tulevalle matkailukesälle ovat korkealla. Viime kesä oli jo esimakua kotimaan matkailubuumista, ja nyt matkailuyrityksissä odotetaan, että suomalaiset lähtevät luontoelämysten pariin entistä suuremmalla innolla. Kansallispuistossa kävijöiden määrä nousi Metsähallituksen mukaan viime vuonna 23 prosenttia, ja tulevalle kesälle povataan vieläkin suurempia kasvulukuja.

Fantin mukaan uudet luontomatkailijat kaipaavat valmiita reittejä ja ohjeita.

– Moni matkailija on epävarma, eikä heillä ole välttämättä aiempaa kokemusta retkeilystä tai suunnistamisesta. Valmiiden reittien tekeminen on kuitenkin hankalaa, sillä reitti ja yöpymispaikka valitaan aina sään ja tuulen mukaan, hän sanoo.

Idyllinen kanavakylä keskellä Saimaata

Oravin matkailukeskuksen rakennus sijaitsee samalla paikalla, missä vuosina 1868–1901 toimi komea rautaruukki.

– Ainoa asia, mitä meillä on jäljellä vanhasta ruukista, on matkailukeskuksen nimi, Ruukinranta. Lähes kaikki muu onnistuttiin purkamaan 1900-luvun alkupuolella, vain entinen ruukinpatruunan huvila on säilynyt, Fant harmittelee.

– Oravin kylä oli aikoinaan iso keskus, täällä asui 1900-luvun alussa ruukintehtaan vielä toimiessa 1 500 asukasta. Saarissakin oli runsaasti asutusta aina 1960-luvulle saakka. Nykyisin kylässä ympärivuotisesti asuvia on vain noin 100. Ruukin lopetettua toimintansa ihmiset muuttivat pois työn perässä. Nyt on näkyvissä ollut jonkin verran paluumuuttoa ja kylään on perustettu heidän toimestaan uusia yrityksiä.

Korona-aikana moni entinen asukas on palanut kotiseudulleen ja osa aikoo jäädä pysyvästi Oraviin.

– Monella eläkeläisellä, jotka työuran päätyttyä ovat tulleet tänne takaisin, voi olla kaksi kotia, toinen siellä missä työura on tehty ja toinen täällä meillä Oravissa.

Kylän matkailukeskusrakennuksessa toimivat matkailuyrityksen lisäksi ravintola ja kyläkauppa. Alueella on myös huoneistohotelli ja lomailijoille on tarjolla 17 hyvätasoista vuokramökkiä.

Hyvien kalavesien äärellä kalaa nouseekin myös myyntiin, ja kyläkauppa toimii kalatukkuna. Lähiseudun kalastajat toimittavat kaupalle kuhaa, haukea ja ahventa, josta jalostetaan kesällä kuha- ja haukifilettä sekä haukimassaa Savonlinnan ravintoloiden käyttöön. Talviaikaan haukimassaa menee myös Savonlinnan kaupungille, joka toimittaa sitä kouluruokailuun.

– Kaikki käyttämämme kala on pyydetty norppaystävällisesti aktiivivälineillä, Fant muistuttaa.

Oravin matkailukeskus, Ravintola Ruukinranta ja Kyläkauppa.

Teksti ja kuvat: Kari Martiala ja Helena Lylyharju

Lisää aiheesta

• Kerromme kiinnostavimmat kotimaan matkailuvinkit – juttusarja alkaa
• Kakolassa vapaaehtoisesti – vankilatunnelmaa mutta tyylikkäästi
• Kuninkaallinen vastaanotto – Sastamalan ainutkertainen Villa Royal
• Lahnajärvi – Suomen legendaarisin taukopaikka tarjoaa virkistystä retrohengessä
• Pohojanmaan sheriffin ainutkertaisilla tiluksilla Suomen Ameriikassa
• Tarjolla maailmanluokan harvinaisuuksia – Suomen Ilmavoimamuseo