Puolen vuoden koeajo: ladattavalla hybridillä voisi olla valoisa tulevaisuus, mutta yhteiskunta tuskin haluaa sitä

Mercedes-Benz A 250 e Puolen vuoden koeajo — Yhtään dinosaurusta ei vahingoitettu tätä juttua tehdessä.

Kuukauden tauko Mercedes-Benz A 250 e:stä saa ajatukset karkaamaan: jääkö ladattava hybridi välivaiheeksi vai ei?

Onko ladattavissa hybrideissä mitään järkeä, kun markkinoilla on paljon sähköautoja? Tätä kysymystä ehdin pohtia parin vuoden ajan, ja sitä on käsitelty myös Moottorin sivuilla.

Sähköautoissa viehättää yksinkertaisuus ja helppous: riittää kun opettelee lataamaan. Alkukankeuden jälkeen siitä tulee tankkauksen kaltainen rutiini, jonka useimmiten voi tehdä kotipihalla tai -ruudussa.

Ladattavat hybridit taas kantavat polttomoottori- ja sähköauton molemmat puolet. Niiden yhdistämiseksi tarjotaan lukuisia ajotiloja: täyssähköajoa, hybriditilaa, akkuvarauksen säilytystä ynnä muuta. Tankkaamisen lisäksi pitää ladata ja opetella.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Sähköautosta ladattavaan hybridiin

Teoria ja käytäntö ovat kuitenkin saman kierosti liikehtivän asian eri puolia. Reilun kuukauden mittaisen tauon jälkeen palasin Mercedes-Benz A 250 e:n rattiin. Auto tuntuii heti tutulta, ja koin oloni huojentuneeksi. Mersun hyvyyksien lisäksi taustasyynä oli edellispäivinä ajamani Honda E -täyssähköauto.

Mersun 70 kilometrin sähköinen toimintamatka riittää arkirutiineihini mainiosti, joten käytännössä koen ajavani kuin sähköautolla. Toimintamatkan loppumisesta tuleva pieni stressi vain puuttuu – etu sikäli, että A-sarjalla voi huoletta saapua laturille toimintamatkaennusteen näyttäessä vain muutamia kilometrejä. Polttomoottori on turvaverkko.

Ladattavalla voi ottaa riskejä

A 250 e:n huoleton 70 kilometriä on tilanteesta riippuen kolmannes tai vajaa puolet siitä, mihin Honda näyttää kykenevän. Koska täyssähköauton akun ajaminen täysin tyhjäksi on hieman riskialtista, voi sanoa A 250 e:n liikkuvan huoletta puolet siitä matkasta, johon Honda stressittä kykenee.

On lopulta hämmentävää, että ladattava hybridi, jonka sähkötekniikka on kuitenkin polttomoottorin jatke, etenee akulla noin puolet siitä, mitä kaupunkikäyttöön tehty sähköauto liikkuu.

Tässä kohtaa on toki syytä todeta, ettei Honda edusta sähköautoalan viimeistä kehitystä. Valtaosa kilpailijoista taittaa huoletta 300 kilometriä, eli ensimmäistä 70 kilometriä ei juuri edes huomaa varausmittarissa. Sähköautoilla on siis ehdottomasti paikkansa nyt, ja vielä enemmän tulevaisuudessa.

Hybridistä apua akkupulaan?

Tämä toimikoon pitkänä johdantona pohdintaan ladattavista hybrideistä. Akkujen riittävyydestä ja kierrätettävyydestä puhutaan valtavasti. Tulevaisuus näyttää, miten hyvin akkutuotannon kapasiteetit riittävät autoalan tarpeisiin, mutta niukkuuden yllättäessä ladattavat hybridit tarjoaisivat erinomaisen vaihtoehdon, mikäli autot olisivat vähän järkevämmin tehtyjä kuin nykyisin.

Valtaosa ladattavista hybrideistä kun on suuria, osa vielä katumaastureita. Nämä vaativat valtavia akkuja ja usein kookkaita moottoreitakin. Esimerkiksi Mercedes-Benz GLE 350de:n 31,2 kilowattitunnin akku on lähes Honda E:n akun kokoinen, mutta suurta autoa se liikuttaa kuitenkin vain satakunta kilometriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Prioriteettina sähkö

Mahdolliseen akkupulaan mainio ratkaisu olisi energiatehokas ladattava hybridi, jossa sähkö- ja polttoainekäytön prioriteetit olisivat käännetty ympäri: sähköajo olisi perusta ja polttomoottori vain matkanjatkaja. Näinhän General Motors ajatteli taannoin Chevrolet Voltissa ja Opel Amperassa. Tuote vain taisi tulla kymmenen vuotta liian ajoissa markkinoille.

Jos A 250 e:n seuraaja saisi mainitun GLE 350de -katumaasturin akut, liikkuisi se latauksella noin 150 kilometriä. Sellainen matka riittäisi usein melkein kaikkeen, paitsi mielenrauhaan – tästä Honda on hyvä esimerkki. Näiden akkujen perään riittäisi pienempi polttomoottori matkanjatkajaksi, aivan kuten BMW toimi i3:n suhteen.

Tällainen reilun 30 kilowattitunnin akku olisi puolet pienempi, mitä esimerkiksi Kia ja Hyundai laittavat erinomaisiin sähköautoihinsa. Yhden sähköauton akkuresursseilla syntyisi kaksi ladattavaa hybridiä. Ilmasto ei tästä kärsisi, kunhan latausverkosto ja -asenteet varmistaisivat, että polttomoottorilla liikutaan oikeasti vasta, kun matka venyy yli 150 kilometriin.

Valitettavasti tällaisia autoja tuskin tullaan näkemään: autoalan trendejä ohjaa Euroopassa vahvasti Euroopan unionin päästöpolitiikka. Nollapäästöinen sähköauto on parempi kuin resursseiltaan kevyempi ladattava hybridi, jonka todelliset ajonaikaiset päästöt olisivat vertailukelpoiset. Toki myös toivomme akkutuotannon riittävän ja teknologian kehittyvän entisestään. Täyssähköauto olisi kuitenkin helpoin vaihtoehto.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen