Tšekin suurin vesistö Itävallan rajan tuntumassa yllättää kaksijakoisuudellaan

Humisevat havupuumetsät, matalat vaeltamaan kutsuvat kukkulat ja puiden välistä pilkottava vesi. Suomalaiselle kotoisat maisemat näin kaukana kotoa yllättävät.

Olemme kiertäneet vuosien varrella Tšekkiä melkoisesti, onhan kyseinen maa myös erään Suomessa suositun automerkin kotimaa. Enimmäkseen olemme pyörineet kuitenkin Prahan lähettyvillä, Plzeňissä Pilsner Urquellin alkulähteilä (linkki) tai sitten pohjoisemmassa Böömissä joko kivimuodostelmia ihmetellen (linkki) tai aktiivilomaillen (linkki). Ja jos ette tienneet sitä, Tšekin Tereźinistä löytyy myös aika iso keskitysleirimuseo (linkki). Linkki kaikkiin Tšekin matkajuttuihin löytyy tästä.

Ei vettä rantaa…

Tšekin eteläosat ovat jääneet meiltä jostain syystä väliin. Haimme Prahasta mukana kulkevalla pedillä ja keittiöllä varustetun Octavian farkun, jolla teimme viime syksynä noin viikon retken kiertäen Tšekeistä Itävallan ja Slovakian kautta Puolaan ja takaisin. Tuosta roadtripistä lisää myöhemmin.

Matkalla Prahasta etelään kohti Tšekin suurinta vesistöä – Lipnon tekojärveä – bongasimme matkan varrelta jo sen alkuperäisen Budweiserin eli Budvarin panimon České Budějovicessa (linkki). Jos olutta innostuu maistelemaan, kannattaa muistaa, että Tšekeissä on promilleissa yhä nollatoleranssi alkoholin suhteen ratin takana.

České Budějovicen eteläpuolella maisemat alkavat jylhistyä. Maa on ryppyinen, peltoaukeamat vähenevät, kukkuloita miehittävät yhä useammin kuuset. Vltavajoki ylitetään sympaattisen Český Krumlov pikkukaupungin kohdalla.

Muistutukseksi Vltava on Tšekin pisin joki, joka virtaa koko maan halki. Näillä nurkilla se tulvi aikoinaan usein, mikä aiheutti tietysti harmia ja harmaita hiuksia alueen väestölle. Siksi joki päätettiin padota. Rakennustyöt Lipnossa alkoivat vuonna 1952 ja pato valmistui kahdeksan vuotta myöhemmin. Padon kaksi vesiturbiinia tuottavat sähköä 128 megawatin edestä.

Padon ansiosta Lipnon kyläkaupungin kupeesen syntyi noin 50 neliökilometrin laajuinen tekojärvi. Järvi on muokkautunut joesta, joten se on luonnollisesti pitkulainen. Sillä on pituutta 42 kilometriä, mutta leveyttäkin löytyy paikoitellen – enimmillään viitisen kilometriä. Alppijärvi se ei kuitenkaan ole, järven keskisyvyys on vain 6,5 metriä.

Kuusamo, mua kutsuu nyt…

Järveä voi kiertää paitsi autolla myös polkupyörällä tai patikoiden. Rullaluistelijat yhdistävät nämä kaksi harrastusta yhdeksi. Järven etelä- ja pohjoisranta ovat todella erilaiset. Pohjoisrannalla on pieniä kyliä ja asutusta, eteläranta on puolestaan melko autio. Siksi suuntaamme ensin sinne.

Ilta hämärtää, kun Škodan valot halkovat tiheän metsän keskellä kulkevaa kapeaa tietä numero 16316. Iso numero kertoo jo sen, ettei kyseessä ole valtaväylä. Missään ei näy ristin sielua. Ei edes pientä majaa järven rannassa.

Tie nousee ja laskee. Kääntyy vasemmalla ja oikealla, kiemurtelee tiheän kuusimetsän keskellä. Ihan kuin oltaisiin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa tai Koillismaalla.

Pysähdymme yhden pienen poukaman kohdalla. Syyskuun lopulla ruska on maalaamassa maisemaaan uusia sävyjä. Poukaman toisella puolen odottaa jo Itävalta.

On ihanan rauhallista. Rannat ovat luonnontilassa, joku voisi puhua jo erämaajärvestä, vaikka lähin asutus löytyy toiseen suuntaan käännyttäessä Lipnojärven toiselta rannalta, missä kylien valot tuikkivat kutsuvasti.

Metsä on hyvin hoidetun näköinen. Sieniä löytyisi varmasti. Tiestä erkanee myös pieniä metsäteitä, joiden varrelta löytyy varmasti rauhallinen yösija.

Vielä ei ole kuitenkaan Nukkumatin aika. Jatkamme matkaa ja vähän ajan kuluttua pikkutie ohjaa lauttarantaan. Se ei tähän aikaan enää liikennöi. Järvi jatkuu. Nyt maisemat ovat jo melkein kuin Lapissa oltaisiin.

On aika vetätyä yöpuulle. Kangasmaastosta löytyy tasainen kohta laittaa Octavia parkkiin.

Uusi päivä, uudet kujeet

Seuraavana aamuna palaamme omia renkaanjälkiä seuraten takaisin Lipnoon. Sieltä löytyy enemmän sivistystä kaipaaville pari isompaa hotellia, useampi majatalo sekä ravintoloita satunnaisille turisteille. Kauppoja ja muutakin sivistystä on tarjolla.

Lipnosta löytyy myös kukkula, joka on valjastettu alamäkihiihtoa harrastavien iloksi. Hiihtohissejä on kahdeksan. Lipno sijaitsee yli 700 metrin korkeudessa, joten alue on kohtalaisen lumivarma. Tätä artikkelia tammikuun alussa kirjoitettaessa lunta oli rinteillä 85 senttiä.

Lumettomalla kaudella hiihtohissit on valjastettu tietysti vaeltajia varten. Hissillä säästää polvia, kun siirtyy ylevämmille maille.

Ja sinne on myös hyvä syy siirtyä. Keski-Euroopassa on rakennettu moniin paikkoihin puiden latvojen tasalle yläilmoihin kävelysiltoja. Lipnoon tällainen avattiin vuonna 2012. Leveä puinen kävelysilta on tukeva, joten sille uskaltautuvat jopa lievästä korkeanpaikan kammosta kärsivät.

Metsän kuninkaat

Puusta rakennettu kävelysilta lähtee maan tasalta ja kiertää hitaasti nousten kohti puiden latvoja. Vähitellen puiden latvojen välistä alkavat pilkottaa hienot maisemat.

Reitin varrelle on rakennettu hauskasti erilaisia aktiviteettejä. Näköalalevennyksistä nauttimisen lisäksi vieraat voivat opetella paikallista eläimistöä tai kasvistoa – tai sitten he voivat kokeilla omaa rohkeuttaan erilaisten tehtävien avulla. Yhden levennyksen kohdalla puinen siltarakenne on korvattu verkolla eli siinä pomppiessa voi ihastella muutaman kymmenen metrin päässä alhaalla oleva maaperää.

Ylhäältä puiden yläpuolelta avautuvat upeat maisemat joka suuntaan. Tekojärvi levittäytyy eteen toisessa suunnassa, toiselta reunalta avautuvat maisemat hienojen havupuumetsien peittämien kukkuloiden yli. Metsissä kulkee luontopolkuja ja vaellusreittejä.

Kun happea on tankattu tarpeeksi, ja paluu samaa reittiä pitkin takaisin alas ei innosta, lapsille ja lapsenmielisille on tarjolla ylhäältä alas vievä liukumäki. Putki näyttää pitkältä.

Me valitsemme kävelyn, joskin alhaalla putkea katsellessa hieman harmittaa. Kokemus on ollut joka tapauksessa vaikuttava ja pysähtymisen arvoinen. Hiihtohissi ei tarjoa suuria elämyksiä eli hyväkuntoiset voivat tarpoa mäen ylös. Hissien kupeessa on iso maksullinen pysäköintialue, jonne mahtuu satoja autoja. Täällä on selvästikin joskus vilkasta.

Kesäjärvi

Puiden latvoissa kiertelyn jälkeen jatkamme matkaa järven pohjoisrantaa seuraten. Järven rannassa on leirintäalueita, mökkikyliä ja vuokralle näyttäisi saavan kaikenlaista vesille tarkoitettua kulkupeliä. Tarjolla on kaikkea mahdollista polku- ja purjeveneen väliltä.

Hiekkarannoilla on rantalentisverkkoja ja lasten leikkipaikkoja. Vesipuistokin löytyy. Alkukesästä täällä voi varmasti vielä nauttia rauhallisesta lomasta, mutta kun paikallisten lomakausi alkaa, elämä ja desibelit varmasti nousevat. Grillit käyvät kuumina ja paikallinen olut virtaa väkevänä.

Olemme iloisia, että eksyimme vihdoin myös näille nurkille. On myös jännää, miten erilaiset rannat järven eri puolilla ovat. Jokaiselle on tarjolla jotain.

Lipnon tekojärvi on tietysti hieman syrjässä monen kulkureitiltä eli sinne on mentävä. Prahasta sinne on matkaa hieman yli 200 kilometriä, Linz Itävallassa on puolestaan noin 50 kilometrin päässä.

Linkki Lipnon lähistön aktiviteetteihin: https://www.apartmanykorzo.cz/en/activities-on-lipno/