Ajatuksia autoista: Volvot kulkevat jatkossa vain 180 km/h, ja se on pelkästään hyvä asia

Huippunopeuden rajoittaminen tehdään turvallisuussyistä, mutta se tuo paljon muitakin hyötyjä.

Toukokuun lopulla Volvo ilmoitti rajoittavansa kaikkien automallien huippunopeuden 180 kilometriin tunnissa. Motiivi on tietysti turvallisuudessa.

Vastaan on vaikea väittää: kuinka usein lujempaa tarvitsee päästä? Saksan lisäksi maailmassa ei edes ole montaa paikkaa, missä lujempaa saisi yleisellä tiellä ajaa.

montaa paikkaa ole, missä 180 kilometriä tunnissa lujempaa tarvitsisi päästä yleisellä tiellä. Kilparadoilla saisi ajaa, mutta eipä Volvon mallistosta ratapäiväautoja löydy.

Mikä on sopiva huippunopeus?

Miksi juuri 180 kilometriä tunnissa, onhan sekin liikenneturvallisuuden nimissä tarpeettoman korkea nopeus. Ruotsalaiset halunnevat jättää vähän puskuria korkeimpien ajonopeuksien ja huippunopeuden väliin, jotta laittomimmissakaan ohituksissa ei tule yllätyksiä.

Ja vaikka 180 kilometriä tunnissa on korkean kuuloinen ajonopeus, on se Volvojen tasoisille nykyautoille vielä ajodynaamisesti mitätön lukema. Se ei ole nopeus, joka aiheuttaisi hallinnan menetystä – mutta se voi olla aivan väärä tilannenopeus, aivan kuten 80 kilometriä tunnissakin, mikäli olosuhteet ovat huonot.

Nopeuden kasvaessa ajoneuvojen väliset erot alkavat kuitenkin erottua, ja jo 225 km/h nopeudessa premium-luokan autojenkin välillä on yllättävän suuria eroja, jopa 250 kilometriin tunnissa rajoitettujen saksalaismerkkien kesken.

180 km/h lienee siis riittävän paljon, muttei liikaa.

Hitaudesta paremmuuteen

Unohdetaan kuitenkin turvallisuus: huippunopeuden rajoittaminen voi tehdä autoista paljon parempia tavallisessa arjessa.

Jos auto ei kulje yli 180 km/h, alustasta voidaan tehdä mukavampi, kun iskunvaimennuksen ei tarvitse selvittää töyssyjä 230 km/h nopeudessa. Renkaista voidaan tehdä kevyempiä, kun niiden ei tarvitse kestää teoreettista Saksan läpiajoa yli 200 km/h keskinopeudella. Aerodynamiikassa ei tarvitse pohtia korkeiden nopeuksien aiheuttamaa nostetta, joka tekisi autosta epävakaan.

Sähköistys hyötyy

Toki epäilemättä yksi Volvon päämotiivi on sähköistys: sähköautot ovat pääsääntöisesti yksivaihteisia, joten korkean huippunopeuden tavoittelu voi aiheuttaa kompromissin hyötysuhteeseen taajama-ajossa.

Huippunopeuden alentaminen helpottaa myös ladattavia hybridiautoja, etenkin Volvon tapaisia, joissa etuakselilla on polttomoottori ja taka-akselilla sähkömoottori. 8-portainen vaihteisto pitää polttomoottorin pyörintänopeusalueen haluttuna vaikka kuinka korkeisiin nopeuksiin saakka, mutta yksivaihteiselle sähkömoottorille ajonopeusalue 0–250 km/h asettaisi valtavia ongelmia: riittävän pitkä välitys tekisi sähköisestä liikkeellelähdöstä hyvin vaikeaa, lyhyt välitys taas saisi taka-akselin sähkömoottorin pyörimään ylikierroksilla. Jokainen monivaihteisella polkupyörällä ajanut voinee samaistua tilanteeseen. Osa valmistajista ratkaisee ongelman mekaanisella kytkimellä, joka irrottaa taka-akselin sähkömoottorin tietyn ajonopeuden jälkeen. Tätäkään ei tarvita, kun nopeus rajoitetaan.

Seurataanko esimerkkiä?

Huippunopeuden rajoittaminen ei tietysti tee Volvoista automaattisesti parempia autoja: kaikki yllä mainitut edut saavutettaneen vasta tulevilla perusrakenteilla, jotka suunnitellaan 180 km/h huippunopeuteen heti alusta alkaen. Toivottavasti potentiaali hyödynnetään tulevaisuudessa, sillä niin kiehtovaa kuin korkea nopeus onkin, on se aivan älytön tekosyy tehdä henkilöautosta vähän huonommin tavalliseen arkeen soveltuva. On mielenkiintoista nähdä, miten autoala reagoi Volvon esimerkkiin.

Teksti ja kuva: Lauri Ahtiainen