Koeajo: supernopea Audi R8 V10 Plus
Nopea, näyttävä ja liiankin vaivaton? Hyvää: Moottori, ajettavuus, käytettävyys. Huonoa: Fiilis varauksin
Tekninen täydellisyys on uuden Audi R8:n ilo ja murhe. Leppoisassa ajelussa eksoottiset juuret häviävät taustalle. Jousitusmukavuus ja äänieristys ovat niin hyviä, että ajoittain ajokokemus ei paljoa eroa tavallisemmista Audeista.
Upeinta R8:ssa on sulava muutos vaivattomasta arkiautosta todelliseksi superautoksi.
Täyskaasu katkaisee ajatuksen. V10 syöksyy kohti punarajaa toistuvina pulsseina, jotka katkeavat vain kaksoiskytkinvaihteiston nopeisiin vaihtoihin. 610 hevosvoimaa on julma määrä tehoa.
Moottori Lamborghinista
5,2-litrainen V10 on perua R8:n ensimmäisestä sukupolvesta. Täydellä 610 hevosvoiman virityksessä sitä on aiemmin saanut vain sisarmalli Lamborghini Huracánissa. Suuresta ja upeaäänisestä ahtamattomasta moottorista nöyrin kiitos Audille – kilpailijat ovat Ferrari 488 GTB:tä myöten siirtyneet turboahtimiin.
Koeajetun Plus-version lisäksi tarjolla on edullisempi 540 hevosvoimainen versio samasta moottorista. Molemmat tulevat aina seitsenpykäläisen kaksoiskytkinvaihteiston kera.
Ensivilkaisulla uutta ja vanhaa R8:ia on vaikea erottaa toisistaan. Lähempi tarkastelu paljastaa aggressiivisemmat ja särmikkäämmät linjat, joiden ansiosta R8 näyttää aiempaa teknisemmältä. Linjat kätkevät alumiinia ja hiilikuitua yhdistävän korirakenteen.
Matala ja leveä keskimoottorinen auto on kuin tehty mutkateille. R8:n suunnanmuutokset ovat todella nopeita, ja käytös ylipäänsä luottamusta herättävää: hiilikuitukeraamiset jarrut pysäyttävät Audin kuin seinään, eikä iskunvaimennus jätä kuljettajaa pulaan. Suorastaan törkeän pidon vuoksi Audi R8 on järjettömän nopea mutkissa.
Ajamisen helppous perustuu onnistuneen ohjauksen, jarrujen ja hyvän alustan lisäksi uuteen nelivetojärjestelmään. Ensimmäisen sukupolven R8:n neliveto perustui viskokytkimeen, joka välitti vetoa etuakselille vasta takapyörien menetettyä pidon. Se piti kuljettajan varpaillaan liukkaalla tiellä.
Uuden R8:n neliveto on toteutettu sähköhydraulisesti ohjatulla lamellikytkimellä. Sähköisen ohjauksen ansiosta voimanjakoa voidaan muokata ennakoidusti tilanteen tai auton asetusten mukaan. Lopputuloksena on aiempaa nopeampi ja varmemmin käyttäytyvä auto.
Viimeistely vie tunnelmaa
Siitä pääseekin R8:n ongelmaan. Sillä ajaessa unohtaa usein ohjaavansa superautoa. Ensimmäisen sukupolven viehättävä yhdistelmä audimaista arkikelpoisuutta ja italialaista raakuutta on hioutunut moitteettomaksi, mutta samalla valtava hevosvoimamäärä on kesyyntynyt.
R8 V10 Plus ei onnistu herättämään pelonsekaista kunnioitusta.
Ehkä kuolemanpelko ei kuitenkaan ole asia, jota varusteitta 348 000 euroa maksavan auton ostaja etsii. Ja arkikelpoisuudesta uudelle R8:lle täytyy antaa lähes täydet pisteet superautojen sarjassa. Super-Audi suoriutuu arkiajosta jopa niin hyvin, että siltä alkaa vaatia älyttömiä: missä on aktiivinen vakionopeudensäädin, tai törmäyksenestoavustin?
Nykyisellään Audi R8:n tekniset hienoudet rajoittuvat digitaaliseen Virtual Cockpit –mittaristoon ja lisävarusteisiin laser-kaukovaloihin. Audi TT:n tapaan keskikonsolin näytön näkymät on siirretty mittaristoon nopeus-, matka- ja muiden tietojen sekaan. Se tekee käytettävyydestä sekavaa, mutta silmänkarkkia riittää.
Audi on onnistunut luomaan 610 hevosvoimaisen superauton, jonka suurimmat moitteet kohdistuvat mittariston käyttöliittymään ja aktiivisen vakionopeudensäätimen puutteeseen.
On mielipideasia, tekeekö se R8:sta tylsän vai täydellisen superauton.
Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Jari Saarentaus
