Koeajo: BYD Dolphin – tämä delfiini pärjää myös talvikelillä

BYD Dolphin on valmistajansa aloitusmalli, mutta valitettavasti hinta alkaa turhan korkealta. Hyvää: tilat, varustelu, mukavuus. Huonoa: tunnoton ohjaus, valikoiden paljous.

BYD Dolphin aloittaa valmistajan merihenkisesti nimettyjen mallien esiinmarssin, Sealin jatkaessa ihan kantapäillä. BYD kertoo Dolphinin siluetin muistuttavan hyppäävää delfiiniä, tosin oma mielikuvitukseni ei tähän kyllä riitä. Joka tapauksessa kompaktin kokoinen Dolphin laajentaa BYD:in mallistoa alaspäin.

Etukäteen ajattelin Dolphinin olevan myös edullisempi ja iskevän suoraan MG 4:n kimppuun alle 30 tuhannen hintaluokkaan. Maahantuoja on kuitenkin päättänyt tuoda vain malliston kaksi kalleinta versiota maahan, ja pienempiakkuiset sekä vähätehoisemmat on jätetty pois. Nyt hintaeroa samalle pohjalevylle tehtyyn isompaan kesällä esiteltyyn Atto 3:een jää vain muutama tonni.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Perheauton tilat

Dolphinin sisätilat ovat riittävät: pitkän kuljettajan taakse mahtuu vielä aikuinen mukavasti. Neljällä matkaajalla tilat eivät ahdista mistään suunnasta, ja keskipaikan tasainen lattia auttaa viidennenkin henkilön jalkojen mahtumista, mutta hartialeveyttä ei tällöin ole ylenpalttisesti. Etuistuimet säätyvät sähköllä, mutta pitkäjalkainen kuljettaja jää kaipaamaan säätöä istuinosan etureunan korkeuteen ja ristiseläntukeen.

Perhekäytössä ensimmäisenä taitaa tulla vastaan tavaratilan koko. Pohjan korkeus on säädettävissä kahteen tasoon, ja ylemmässä pohjasta tulee tasainen takapenkki kaadettuna. Varustelutasoja on kaksi, Comfort ja Design. Kahden tonnin hinnanerolla saa lasikaton, kaksivärisyyden ja voiman ulosoton.

Innokkaat avustimet

Kojelautaa hallitsevat lentävät linjat jatkuvat oviverhoiluihin asti, ja säilytyslokeroita on runsaasti. Osa pinnoista on kolhoa kovaa muovia. Varsinainen mittaristo on pieni ja liikkuu ohjauspylvään mukana. Vaihteenvalitsin on pystysuuntaan asetettu rulla, sen seuraksi on jätetty jäljelle yksi rivi nappuloita.

Keskellä oleva kosketusnäyttö on käännettävissä joko pystyyn tai vaakaan. Näytön hulppeaa kokoa ei ole hyödynnetty, sillä näkyviin mahtuisi paljon enemmän toimintoja, jotka on nyt piilotettu valikoiden taakse. Istuinlämmittimen tai takalasinlämmittimen kytkeminen vaatii viisi painallusta.

Myös varoitusten ja avustimien poiskytkemiseen toivoisi yhden kosketuksen taktiikkaa. Ylinopeusvaroitin äityy kilkattamaan aina nopeuden ylittäessä rajoituksen neljällä kilometrillä tunnissa – joka pysähdyksen jälkeen uudelleen. Tarkoitushan on hyvä, mutta puolet ajasta järjestelmän poimima rajoitus on väärä, ja jatkuvaan varoitteluun turtuu. Kaistavahti on turhan äkäinen korjatessaan kuskin ajolinjaa ja pelästyttää etenkin liukkaalla pinnalla. BYD:in avustimien anturit eivät kuitenkaan ole yhtä herkkiä lumelle ja jäälle kuin monella kilpailijalla.

Mukavuus etusijalla

Etuvetoisen Dolphinin koeajon osuttua liukkaille päiville osa 150 kilowatin (204 hv) tehon potentiaalista jäi toteamatta. Energian talteenottoon on vain kaksi tasoa, mieto ja vähäinen, ja tarvetta olisi yhdelle tujummalle, vaikkei yhden polkimen ajoon tähtäisikään. Eco-ajotila hillitsee tehoa ja kaasun reagointia, jolloin luistonesto ja ajonvakautus pääsevät vähemmällä. Runsas teho aiheuttaa pientä vetelyä kiihdytyksissä, muutoin lähdöt ovat eleettömän ripeitä. Kaasulla auton saa sekä ali- että yliohjautumaan perinteisen etuvetoauton tavoin.

Vaikeuskerrointa tuo kevyt ja tunnoton ohjaus, joka varsinkaan liukkaalla ei anna vihjeitä etupyörien asennosta tai kitkasta. Kompaktiksi autoksi Dolphin ei myöskään ole mitenkään ketterä, vaan kääntöympyrä on aika suuri.

BYD onkin selvästi asettanut mukavuuden ajettavuuden edelle, ja onnistunut tässä asiassa hyvin. Jousitus selvittää niin routakuopat kuin mukulakivetyksenkin mallikkaasti, ja matka sujuu pehmeästi sekä hiljaisesti.

Dolphinin 60 kWh:n litiumrautafosfaattiakustolle luvataan yli 400 kilometrin toimintamatka, joka voikin kesällä toteutua. Pikkupakkasilla ja talvirajoituksilla kulutus pyörii kuitenkin 20 kWh/100 km -huitteilla, joten 300 km lienee maksimi latausväli talvella. Pikalataustehoa löytyy vain 80 kW, ja pakkanen puolittaa senkin. Muutoin talvi ei uutta tulokasta pelota; lumen pakkautuminen oven karmeihin lienee ratkaistavissa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka