Koeajo: CF Moto Uforce 600 – Pieni, mutta pirteä mönkijä

CF Moto Uforce 600 näyttää, että suuri kuutiotilavuus ei ole kaikki kaikessa. Hyvää: toimiva voimalinja, hinnoittelu, laatu Huonoa: lankkumaiset penkit, nopeudenrajoittimen toiminta

Side-by-side -mönkijät ovat kasvattaneet suosiotaan muutamassa vuodessa huimasti. Syy on yksinkertainen: kaksipaikkainen mönkijä on monikäyttöinen kulkupeli. Uforce 600 on kiinalaismerkki CF Moton uusi kaksipaikkainen rinnakkain istuttava mönkijämalli.

CF Moton moottori on 580-kuutioinen ja nestejäähdytetty 1-sylinterinen. Tehoa pienestä moottorista saadaan 30 kW (41 hv) ja vääntöä 49 Nm. Kuljettajan kanssa 695 kiloa painava mönkijä liikkuu tehoon nähden kiitettävästi, mutta merkittävää vauhdin hurmaa ei sovi odottaa.

UForce–sarja on enemmän työorientoitunut, kuin sporttinen. Tämän kertoo jo ulkonäkö, mutta myös se, että mönkijällä saa vetää 400 kilon painoista peräkärryä ja lava kestää 250 kilon lastin.

Riittävästi tehoa lähes kaikkeen

Vaikka tehoa on mönkijässä harvoin liikaa, on myönnettävä, että 600-kuutioinen Uforce tarjoaa useimpiin tilanteisiin riittävästi voimaa ja vääntöä. Mönkijän kiihtyvyys ei huimaa päätä, mikä vaikuttaa hieman hauskuuskertoimeen hiekkabaanalla. Mutta etenkään työkäytössä asialla ei ole suurempaa merkitystä.

Uforce 600:ssa on kaksi ajomoodia: normal ja work. Näistä ehdottomasti käyttökelpoisempi on work, joka ottaa moottorista kaiken potentiaalin irti. Kun kyseessä on 30 kW tuottava moottori, haluaa kaiken tuon voiman käyttää hyväkseen. Normal-ajotilassa kaasunvaste on pehmeä ja kulku verkkaisempaa.

CF Moton kulupuoli on rajoitettu 60 km/h -lukemaan, sillä mönkijä on rekisteröity tieliikennetraktoriksi. Kun nopeusmittarin neula kohoaa rajapyykkilukuun, katkaisee rajoitin pelin kuin seinään. Homma ei toimi yhtä sulavasti kuin parhaissa sähköisissä rajoittimissa, vaan Uforce pätkii ja nykii kuudenkympin vauhdissa tuntuvasti.

Side-by-side–mönkijät ovat liian usein ajoasennoltaan niin tiiviitä, että niiden ratissa joutuu istumaan polvet suussa, mutta CF Moto on saanut loihdittua Uforce 600:n riittävästi tilaa. Henkilöautomaista mukavuutta ei tietenkään ole tarjolla.

Penkit ovat vailla minkäänlaista sivuttaistukea, mikä saa kuljettajan ja kyytiläisen liukumaan sivuttaissuunnassa kaarteissa. Kovempivauhtisessa mutkassa tuntuu, että ratista on pideltävä kiinni hartiavoimin, jotta ei liu’u suoraan kyytiläisen päälle tai ulos kuljettajan ovesta. Hetkittäin tuntuu siltä, kuin istuisi jumppapallon päällä, mutta tämä tuntuu olevan luokan kulkupeleissä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lämpöhytti laajentaa käyttömahdollisuuksia

Koeajettu mönkijä on varustettu lämpöhytillä, joka on rinnakkain istuttavaan mönkijään ”pakkohankinta”. Se laajentaa käyttöaikaa myös talvikuukausille. Koeajolla lämpömittarin neula ei laskenut pakkaselle, mutta keväisessä viileydessä lämpöä riitti.

Lämpöhytti nostaa hankintahintaa reippaasti, sillä se tuo mukanaan ovien ja lasien lisäksi lasinpyyhkijät ja puhalluksen etulasille. Puhalluksen ansiosta näkymä pysyy kirkkaana kylmillä ja kosteilla keleillä, mikä ei ollut lämpöhyteissä itsestäänselvyys vielä muutama vuosi sitten.

Uforce 600:n hytillinen versio maksaa 18480 euroa ja perusversio 13490 euroa. CF Moton hinta on jenkkiläisiä kilpailijoita useamman tonnin halvempi, mutta laadusta ei tarvitse tinkiä. CF moto on hinta-laatu-suhteeltaan markkinoiden kärkikastia.

Rohkeasti metsään

Rinnakkain istuttavat mönkijät ovat huomattavasti maastokelpoisempia laitteita, kuin niitä katsomalla saattaisi kuvitella. Vaikka Uforce 600 näyttää hieman kömpelöltä työkoneelta, pääsee sillä ajamaan käytännössä vastaavassa maastossa kuin perinteisellä yksin ajettavalla mönkijällä.

Koeajon aikana CF Moton etenemiskykyä tuli testattua mm. kantoja täynnä olevalla hakkuualueella, jossa ajamisen luulisi olevan rinnakkain istuttavalla mallilla tekemätön paikka. 270 mm:n maaravan omaava Uforce oli kuitenkin kuin kotonaan rouheassa maastossa, kunhan muisti ajella hitaan alueen nelivedolla.

Side-by-side mönkijät ovat monikäyttöisiä laitteita, sillä niillä voi korvata mopoauton, tehdä lumityöt, painella hirvimetsälle tai pyörähtää kauniina kesäiltana jäätelöllä. Syvälliset juttutuokiot kannattaa jättää toiseen kertaan, sillä matkustajien takana pauhaava yksimukinen moottori ei ole sieltä kaikkein hiljaisimmasta päästä.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala