Koeajo: Fiat Scudo - pakettiauto, jossa on tutun tuntua

Fiat Scudo 2.0 Multijet 180hv 8AT Maxi Edition koeajo

Uutuudella on vanha nimi ja se näyttääkin tutulta. Hyvää: suorituskyky, taloudellisuus, ohjaamon säilytystilat Huonoa: hidas ohjaus, varusteltuna kallis

Pakettiautojen tonniluokan kakkua jakamaan saapuu uusi kilpailija, Fiat Scudo. Mallinimi on vanha tuttu muutaman vuoden tauon jälkeen ja itse uutuuskin näyttää ja tuntuu heti tutulta.

Stellantis-konserniin kuuluvana Fiat on Opelin tavoin ollut pakotettu luopumaan yhteistyökuviostaan Renaultin kanssa. Renault Traficin kanssa yhtenevän Fiat Talenton korvaa nyt Fiat Scudo. Sen sisarusparveen kuuluu neljä muuta jäsentä, Peugeot Expert, Citroën Jumpy, Opel Vivaro ja Toyota Proace.

Kaikkien kori ja tekniikka ovat ohjaamojärjestelyt mukaan lukien identtisiä, erot löytyvät maskista, ratista ja varusteluettelosta. Hinnatkin asettuvat tuhannen euron sisään varustelusta riippuen. Valinnan voi tehdä omien mieltymysten tai mukavimman myyjän perusteella.

Fiatin omassa mallistossa Scudosta pyydetty 40 000 euroa asemoituu tyyriiksi, sillä pykälää suurempi Ducato ei ole juurikaan kalliimpi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Koeteltu konstruktio

Fiat Scudo ei uutuusarvostaan huolimatta ole enää aivan tuore, sen ensimmäiset sisarmallit on esitelty jo 2016. Lastentautien luulisi olevan jo korjattu. Sähköversiot liittyivät mallistoihin viime vuoden aikana ja sellainen on luvassa myös Scudosta. Muutoin mallisto on suppea, kaksi koripituutta (5,0 / 5,3 m) ja kaksi tehoversiota (144 / 177 hv) kaksilitraisesta dieselistä joko 6-v. manuaali- tai 8-v. automaattivaihteistolla. Nyt tutustuttavana on tehokkaampi diesel automaattina pidemmällä korilla.

Takana on pariovet ja oikeassa kyljessä liukuovi, ikkunat puuttuvat niin ovista kuin väliseinästäkin. Väliseinässä on luukku apukuskin jalkatilaan, jonka kautta mukaan sopii nippu jopa nelimetrisiä rimoja tms. Lisätila mukaan lukien pitkän mallin kuormatilavuus on 6,6 kuutiota, lyhytkorisessa 5,8. Kantavuutta on noin 1300 kg versiosta riippuen.

Perinteinen ohjaamo

Ohjaamo on vakiona kolmipaikkainen ja läpikuljettava. Keskipaikka on ahdas niin leveydeltään kuin vaihteenvalitsimen takia polvitiloiltaankin. Keskipaikan alla olevaan lokeroon saa piilotettua arvotavarat ja sen päälle voi taittaa pöytätason. Säilytystiloihin on paneuduttu muutoinkin. Pisimmät kuskit kaipaisivat paria lisäsenttiä ohjaamon pituuteen tai tuhdimpaa reisitukea istuimeen.

Kojelauta ja hallintalaitteet ovat suoraan ranskalaissisaruksista hyvässä ja pahassa. Kosketusnäyttöä ei ole, kaikille toiminnoille löytyy perinteiset nappulat mittarivalojen säätöä ja rengaspaineiden kuittausta myöten. Ratin puolissa ei ole nappuloita, niinpä toimintoja on riittänyt neljään viikseen ratin taakse vaihdeläpysköiden lisäksi. Elektroniset turvajärjestelmät ovat saatavissa lisävarusteina.

Taloudellinen dieselmoottori

Italialaiset insinöörit eivät ole päässeet puuttumaan myöskään tekniikkapuoleen. Ajokokemus on sisarmalleista tuttu. Alusta on tyhjänä mukulakiveyksellä turhan kova, mutta notkistuu vauhdin ja kuorman myötä. Kevyeksi tehostettu ohjaus on kevyt pyöritellä, mutta tuntuu silti työläältä hitautensa ja palauttamattomuutensa takia. Kierroksia on liki neljä laidasta laitaan ja ne pitää kääntää myös takaisin käännöksen jälkeen.

Tehokas kaksilitrainen dieselmoottori ja kahdeksanvaihteinen perinteinen automaattivaihteisto on trimmattu toimimaan taloudellisesti. Rutkan väännön ansiosta vaihteisto kelaa vaihteita nopeasti ylöspäin ja pitää kierrokset alhaisina.

Leppoisa koeajo tyhjällä autolla pudotti kulutuksen kuuteen litraan satasella. Kuormalla ja moottoritiellä pitää varautua kahdeksikolla alkaviin lukemiin. Jos säästöajo tuntuu vähän vaisulta, rohkeasti kaasua tallaamalla voimalinjan saa kyllä innostumaan räväkkään menoon.

Teksti ja kuvat Petri Munukka