Koeajo: Ilmastoahdistukselle immuuneille – BMW X6

BMW X6 on upea ja kyvykäs auto, mutta kehtaako isolla dieselillä enää ajaa? Hyvää: ajettavuus, mukavuus, kuskin paikka, suorituskyky. Huonoa: takatilat, kääntösäde, ulkomitat, perusvarustelu.

BMW X6 on ikään kuin coupé-versio meilläkin suositusta X5-maasturista: perusmitat ja tekniikka ovat yhteneväisiä. Sutjakkaamman kattolinjan takia X6:n takaistuimella istutaan matalammalla jalat koukussa ja pää kattoa hipoen, siitä hyvästä kymppitonnin lisähinta lienee kohdallaan.

Suurin ero on moottorivalikoimassa. Nykyisessä päästökriisissä X5:lle synninpäästön tuo lataushybridiversio, jonka laskennallisesti alhaiset CO2-päästöt tuovat merkittävän huojennuksen auto- ja ajoneuvoverojen lisäksi lisävarusteiden hintoihin. Edes X6:n perusmoottorille, kuusisylinteriselle dieselille, ei moista ymmärrystä ole tarjolla.

Voimakkaampi ilme

X6 on uudistunut kokonaan muun malliston vanavedessä ja samaa tyyliä seuraten. Radikaaleja muutoksia ei ole tehty, eli mahtipontinen olemus on ennallaan. Atleettisia muotoja on korostettu, mutta yhtään sirommaksi massiivista koria ei ole saatu. Varsinkin ahteri näyttää ylipainoiselta, vaikka vaaka näyttää isolle maasturille kohtuullista 2 200 kilon lukemaa. Polleaan maskiin alkaa jo tottua, ja nyt sen saa myös valaistuna herättämään kanssa-autoilijoissa joko hilpeyttä, kateutta tai ärtymystä.

BMW oli lastannut esittelyautoon lisävarusteita liki 57 000 euron edestä. X6:n perusvarustelu kattaa kaiken tarpeellisen ja sähköiset turvajärjestelmät, mutta varsinaiset herkut on poimittava erikseen. Hierovat istuimet, nahkaverhoilu, tuulilasinäyttö sekä lämmitettävät kyynärnojat ja ratti hemmottelevat kuljettajaa. Samalla kamerat ja tutkat ympäriinsä poistavat valtavien ulkomittojen, muhkeiden muotojen ja pitkän akselivälin tuomaa kömpelyyttä.

Rivikuutosen autuutta

Parkkiruudusta päästyään kuskilla ei ole moittimista. Auto ikään kuin kutistuu vauhdin kasvaessa. Massa ei häiritse mutkatielläkään, ohjastaminen on vaivatonta. Ilmajousitus silottaa kaikenlaiset pinnat, tosin hukaten samalla terävimmän tuntuman tien pintaan. Edes testiauton M Sport -alusta ja 21-tuumaiset pyörät eivät pysty pilaamaan mukavuutta. Eristys muusta maailmasta jatkuu vaimeana äänitasona, ja kiihdytyksissä rivikuutosen jyminä kantautuu läpi juuri sopivasti.

X6 on jo kolmilitraisella dieselillä melkoinen menijä. Paperilla arvot pistävät kampoihin urheiluautoina pidetyille autoille, lisäksi rutkan väännön ansiosta asiat tapahtuvat eleettömästi ilman moottorin huudatusta. Osa ansioista kuuluu etevälle kahdeksanvaihteiselle automaatille, vaihdot ovat oikea-aikaisia, nopeita ja vielä pehmeitäkin. Voimalinja ällistyttää tasaisen ajon hetkellisen kulutuksen ollessa 4 l/100 km, mutta keskikulutus nousee kuitenkin liki yhdeksään litraan. Rivikuutosen sointuja oli aivan pakko kutitella esiin – mahdollisuudet hupenevat automaailman sähköistyessä.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka