Koeajo: ilopilleri Italiasta – Fiat 500S Cabrio Twinair

On olemassa italialaisia urheiluautoja – ja niiden rinnalla Fiat 500. Pieni retromalli edustaa maansa toisenlaista autokulttuuria, joka ei myöskään jätä ketään kylmäksi. Hyvää: ajaton muotoilu, sympaattinen olemus, toimiva avokattoratkaisu. Huonoa: moottorin ja korin värinät, löysästi toimivat hallintalaitteet (joista tosin eräät myös pitävät).

Fiat 500 näyttelee automaailmassa harvinaisen yksiselitteistä roolia: sen tehtävänä on olla söpö ja simppeli kaupunkiauto, joka tuo omistajalleen – ja ympäröiville ihmisille – hyvän mielen. Kun pakettiin ynnätään hieman lisähevosvoimia, avonainen katto ja sporttisempi S-varustelu, onko onnella enää mitään rajaa?

Ajatonta designia

Viisisatanen on tässä muodossaan jo aika iäkäs auto, muttei toki edeltäjäänsä verrattuna: retromalli lanseerattiin kesällä 2007, alkuperäisen takamoottorisen Nuova 500:n viisikymmenvuotissynttärien aikaan. Uuden 500:n design on sittemmin kestänyt hyvin aikaa, eikä ihme, olivathan perusmuotoilun lähtökohtana 1950-luvun klassiset linjat.

Pirteän metallihohtosininen koeajoyksilö saa suupielet kohoamaan. S-varusteluun kuuluvat menevämmät puskurit ja helmalevikkeet tekevät olemuksesta hieman vakiomalleja ryhdikkäämmän. Harmaa koristeväritys maskissa, etusäleikössä, sivupeileissä, ovenkahvoissa ja takaluukun kahvassa ovat niin ikään S-lisää.

Sisällä istuimet ja ohjauspyörä ovat tavanomaisia urheilullisemmat, ja ajoasento säätyykin kohtuullisen hyväksi. Ratin jääminen hieman kauas kuskista ei harmita auton käyttötarkoitus, lyhyet taajamasiirtymät huomioon ottaen.
Kojelaudan materiaalit ovat kovan muovisia, mutta tässä citykärryluokassa sekään ei niin haittaa. Pallomuotoillut detaljit näyttävät edelleen hauskoilta, joten viihtyvyys on nelipaikkaisessa ohjaamossa taattu. Lisää fiilistä saa avaamalla katon.

Vedotonta avoilua

500S-malli on myynnissä joko umpi- tai avonaisena, joista koeajossa oli siis jälkimmäinen. Samalla kyseessä on malliston kallein versio: hinta venyy vakiovarustein lähes 21 000 euroon, parisen tonnia kiinteällä katolla toteutettua sisartaan ylemmäs.

Viisisatasen Cabrio edustaa puoliavonaista tyyppiä, eli vain kankainen kattolevy ja takaikkuna viikkautuvat tarvittaessa sähkön voimin auton takaosaan. Valittavana on lisäksi kaksi väliasentoa, joista toinen jättää takaikkunan paikoilleen tuulensuojaksi ja toinen kattoluukun kokoisen aukon etumatkustajien yläpuolelle.

Ja koska tässä konseptissa kangaskatto ei liikkuessaan muodosta ”purjetta” kokonaisvaltaisempien avoautojen tapaan, 500:n katon voi avata ja sulkea aina 80 km/h vauhtiin asti. Ääriasennosta toiseen tämä ottaa aikaa 16 sekuntia.
Varsinkin hänelle, joka ei niin perusta cabrioletien vedosta ja suhinoista mutta jolla ei periaatteessa ole mitään raitista kesäilmaa vastaan, 500S Cabrio tarjoaa oivan kompromissin. Kattoa säätelemällä pyörteet pysyvät juuri sopivasti auton ulkopuolella myös maantienopeuksissa, eikä pitkänkään kuskin tukka mene tuulesta sekaisin.

Pikku puksuttaja

Myös moottorivalikoima on sidottu varusteisiin. 500S:n konepellinnysän alle saa ainoastaan yhden voimanlähdevaihtoehdon, joka tosin on myös se kaikkein riemukkain: kaksisylinterisen, ahdetun 0,9-litraisen tehokkaampi painos.

Tästä kahvimyllystä irtoaa kunniakkaat 105 hevosvoimaa, mikä on 20 heppaa enemmän kuin saman moottorin vähävoimaisemmassa versiossa. Vääntömomentti onkin sitten isompiin moottoreihin verrattuna suhteellisesti vaatimattomampi, 145 newtonmetriä.

Moottorin erikoinen rakenne tuottaa myös tavallisesta poikkeavat käyttöominaisuudet. Koneen värinät – joita puoliksi avonaisen korin vapinat vain vahvistavat – ovat miltei kaiken aikaa läsnä, ja alkuun vaikuttaa lähinnä siltä kuin ajaisi puutarhatraktoria.

Pikku hiljaa kierrokset oppii kuitenkin ujuttamaan yhä lähemmäs tyhjäkäyntilukemia, ja samalla havaitsee, että moottori jaksaa lopulta puksuttaa puhtaasti melko alhaalta. Vain jyrkässä parkkihallin luiskassa saattaa tulla nyykähdys, ellei kaasua paina oletettua syvempään.

Sinänsä moottorin voimat riittävät erinomaisesti maantieohituksiinkin, ja sport-ajotilassa 500S:n kulkupuoli herkistyy entisestään. Käyntialueen kapeus tulee selvimmin vastaan ylärekisterissä: kierrosluvun rajoitin katkaisee vedolta äkkiä siivet, jolloin hyvin käsillä olevalle kojelautavaihdekepille tulee käyttöä.

Vaihteensiirto sinänsä on aika löysä ja pitkäliikkeinen, kuten kytkinpolkimen liikeratakin, joten ripein mahdollinen ajotapa ei 500S:llä ole se kaikkein luontevin – sporttikoristelusta huolimatta. Etenkin, kun ohjauskin on varsin tahmeaa sorttia. Mieluummin vain ottaa kaiken liikenteessä eteen tulevan vastaan rauhallisesti, elämästä nauttien.

Maansa tavalla

Kun tämä nykyinen Fiat 500 esiteltiin silloin 11 vuotta sitten, italialaiset – ja muualla asuvat saapasmaalaisen elämäntavan kannattajat – ihastuivat retroautoon välittömästi, eikä rakkaus ole siitä mihinkään hiipunut.

Sen sijaan täsmällisemmän teknisistä, esimerkiksi saksalaisista, autoista pitävät eivät näe 500:ssa mitään hohtoa. Kummastelevat vain sen keskinkertaisia ominaisuuksia ja koko laitteen pointtia automarkkinoilla.
Nämä kaksi näkökohtaa kertovat viisisatasesta kaiken: on lupa ottaa tai jättää.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov