Koeajo: Kia Stinger on klassinen GT, niin hyvässä kuin pahassakin

Kia Stinger koki hyvin kevyen kasvojenkohotuksen. Samalla mallistosta tiputettiin neloskoneet pois, ja jatkossa auto liikkuu vain V6:n voimin. Hyvää: moottori, vaihteisto, alusta, ajettavuus. Huonoa: sähköistymisen puute, takatilat.

Kia esitteli urheilullisuutta henkivän Stingerin vuonna 2017. Tällä matalalla ja linjakkaalla mallilla korealaisvalmistaja halusi paitsi kiillottaa brändimielikuvaa myös tähdätä etenkin saksalaisten premium-merkkien kimppuun.

Ulkoisesti nyt tehty kasvojenkohotus on hyvin kevyt. Helpoiten uudistuneen mallin tunnistaa takavalojen päivittyneestä ilmeestä ja näitä yhdistävästä valolistasta. Sisätiloissa keskikonsolista löytyy hieman aiempaa isompi näyttö, minkä myötä myös käyttöjärjestelmä on päivittynyt.

Tuttua ja turvallista

Stingerin ohjaamossa on helppo viihtyä. Monipuoliset säätömahdollisuudet varmistavat toimivan ergonomian, ja kuljettajan ympäristö on positiivisella tavalla tiivis. Auto tuntuu ratin takaa kokoistaan pienemmältä.

Uudistuksen jälkeen keulalle on Suomessa tarjolla vain 3,3-litrainen ahdettu V6. Erittäin sivistynyt voimanlähde liikuttaa Stingeriä asiallisella vaivattomuudella. Vääntöä on tarjolla hienosti jo alakierroksilta, eikä 8-portaisen automaattivaihteiston toimintaan tarvitse kiinnittää huomiota.

Alusta ja ajettavuus komppaavat hienosti voimalinjan toimintaa. Alusta on jämäkkä olematta kova, ja kuljettajalla on koko ajan tarkka tieto auton käytöksestä ilman turhaa hermostuneisuutta.

Liikahtaa myös rivakasti

Myös urheilullisuuden lupauksille löytyy katetta. Ajoasetuksia vaihtamalla Stinger muuttuu reaktiivisempaan suuntaan, ja autosta löytyy uusi aktiivisempaan makuun sopiva puoli. Kauniisti ylärekisteriin kiertävä V6 yhdistettynä takavetopainotteiseen nelivetoon tarjoilee nykypäivänä harvinaista herkkua. Auton kokonaisvaltainen tasapainoisuus ja etenkin ohjauksen tunnokkuus ihastuttavat mutka toisensa jälkeen.

Stinger on kuin vanhan hyvän ajan gran turismo. Se tarjoilee sivistyneesti riittävät voimavarat tarvittaessa vauhdikkaaseenkin etenemiseen mukavuutta unohtamatta. Valitettavasti voimalinja muistuttaa myös kulutukseltaan ja päästöiltään vanhaa aikaa. Sähköistymisen puute näkyy päästölukujen lisäksi hinnassa, jossa on autoveroa yli 27 000 euroa. Suorituskyky ja kattava varustelu huomioon ottaen se on yllättävän kohtuullisella tasolla, mutta jo kevyellä sähköistyksellä lukuja olisi voinut saada paremmiksi.

Teksti ja kuvat: Mikko Autio