Koeajo: Mazda 3 – kuin ostaisit käytetyn auton, ja hyvä niin

Mazda 3 tuntuu nykyautojen seassa vahvasti retrolta, vaikka sellaiseksi se tuskin on tarkoitettu. Ja ajaminen maistuu makealle.

Manuaalivaihteisto ja vapaasti hengittävä bensiinimoottori. Näiden kahden asian yhdistäminen on nykyautoteollisuudessa statement, joka ei jää huomaamatta. Mazda 3:n koeajettu versio tarjoaa ajamisen riemua parhaimmillaan ja aidoimmillaan.

Kolmosen keulalle on mallipäivityksen yhteydessä laitettu uusi moottori. Kyseessä on vapaasti hengittävä 2,5-litrainen neloskone, joka tuottaa 140 hevosvoimaa ja 238 Nm. Maksimivääntö tuodaan peliin jo 3300 kierroksen kohdalla, mikä kertoo moottorin luonteesta olennaisen.

Mazdan ideologia tehdä pienten bensiiniturbojen sijaan ison iskutilavuuden vaparimoottoreita käy kyllä järkeen. Piskuisten turbomoottoreiden luotettavuudessa ei ole ollut hurraamista, ja ongelmia on ollut useammallakin konsernilla. Mazdan ajatuksena on tehdä matalaviritteisiä isoja moottoreita.

Moottorin luonne on hieno. Mazdan 2,5-litrainen voimanlähde vääntää muhkeasti jo pienillä kierroksilla, ja voima kasvaa kaasua painaessa lineaarisesti. Kovin merkittävää määrää tehoa ei tule missään vaiheessa, mutta 140 heppaa riittää kuljettamaan Mazdaa sopivasti. Kyseessä on kevythybridi, jossa on sylinterien lepuutustoiminto.

Sataseen mennään 9,5 sekunnissa, mutta jostain syystä auto tuntuu suorituskykyisemmältä. Ehkä siksi, että kiihdytys vaatii kuljettajalta toimenpiteitä. Homma ei käy tylsästi automaattiaskin avustamana, vaan kuski on puikoissa ja hallitsee tai ei hallitse tilannetta.

Manuaali on ihana

Manuaaliaskin laittaminen nykyautoon tuntuu ajatuksena suorastaan perverssiltä. Mutta käytännössä homma toimii erinomaisesti. Mazdan laatikko vaatii lyhyen liikkeen ja tuntuma on tarkka ja jämäkkä. Fiilis on pitkälti vastaava kuin MX-5:ssä, mikä on varsin hyvä vertailupohja. Jos 80-luvun autoissa olisi ollut vastaavia manuaalivaihteistoja, olisi maailman ollut koko lailla erilainen paikka.

Entä se kulutus sitten? Pienten bensaturbojen ajatus on niiden syntyhistorian ajan ollut se, että pieni moottori tuottaa vähän päästöjä ja kuluttaa minimaalisesti polttoainetta. Koeajot ovat osoittaneet, ettei niin ole välttämättä ollut. 0,9-litrainen mylly saattaa viedä reaalimaailmassa hyvinkin sen mitä esimerkiksi Mazdan isolohko, eli 6 litraa sadalla.

Jos voimalinja on retroa, niin on auton ulkomuotokin. Mazda 3:n muoto on jo useamman vuoden vanhaa, mutta silti jollain tavalla tuoretta. Menneen ajan tunnelmaa korostaa entisestään Nagisan-konsepti, jota tehdas kutsuu nimellä Retro Street Sport.

Koeajettu auto on tummanpunainen, ja vanteet ovat kuparinväriset. Yhdistelmä on herkullinen ja tuo mieleen menneiden aikojen loistoa, kun vanteet olivat vielä kauniita, eivätkä erilaisia geometrisia muotoja viljeleviä aerodynamiikkakiekkoja. Mazda on kaunista katseltavaa.

Tyylikikat jatkuvat ohjaamossa, sillä koeajettu auto on varustettu mustaruskeilla nahkapenkeillä. Ne tuovat ohjaamoon tiettyä fiilistä, ja viittauksia menneeseen. Merkitys on iso, sillä Mazdan ohjaamo ei ole sieltä kaikkein moderneimmasta päästä.

Ei kosketusta näytössä tai muuallakaan

Keskikonsolista löytyy tietoviihdenäyttö, joka ei toimi kosketuksella, vaan sitä ohjataan vaihdekepin alapuolella olevalla rullalla. Rullan käyttäminen on ihan kätevää, kun siihen oppii, mutta silti selkeästi kankeampaa kuin näpyttely kosketusnäytöstä. Kosketuksella toimiva tietoviihdepaneeli olisi kyllä ihan tervetullut lisä.

Nykysuuntauksen vastaisesti kosketusnäppäimiä ei ole missään, mikä sinänsä on hyvä uutinen, sillä niiden käyttäjäkokemus ei aina ole ihan viimeisintä huutoa. Ratin näppäimet ovat siis fyysisiä ja toimivia.

Tietoviihdenäytön ilmeessä ja toiminnassa on vähän toivomisen varaa, sillä rullan kautta ohjaaminen tuntuu todella antiikkiselta. Retro on kivaa vain siellä mihin sitä toivoisi. Tässä asiassa homma on päinvastainen. Toimintoja saa välillä hakea todella kauan.

Mazda 3 on mitoiltaan pieni, ja takapenkkiläisten tilat ovat aika vaatimattomat. Jos etupenkillä hakee mukavan ajoasennon, on takajakkaralla istuttava hyvin tiiviisti. Mutta tilanne on toki monella luokan autolla vähän sama. Mazdassa tilaa saisi ohuemmilla penkeillä.

Tavaratila on pieni, 330 litraa. Lisäksi tavaran lastaaminen tapahtuu hatchback-mallissa perinteisesti sisäpohjan alapuolelle, eli kamoja joutuu nostamaan maanrajasta, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Tai ei niin hyvinä. Tila on myös pieni, eli kovin kookkaita lastenvaunuja ei konttiin heitetä.

Mazda 3:n manuaaliversio on kaikkinensa hyvin miellyttävä kokemus. Se on ajajan auto, joka voittaa puolelleen rehdillä fiiliksellä ja aitoudella, joka tuntuu olevan kadonnut autoteollisuudesta lähes kokonaan. Kolmosen kaltaisia uusia autoja soisi olevan markkinoilla enemmän.