Koeajo: Peugeot 2008 Puretech 130 ei unohda kauneuttaan eikä käytännöllisyyttään

Tyylikkyyttä etsivät miltei kaikki pikkukatumaasturit. Peugeot 2008:ssa on muistettu sekin, mihin tällainen auto on alun perin tehty. Hyvää: kevyesti toimivat hallintalaitteet, väljät sisätilat. Huonoa: kömpelö käyttöliittymä, huonot istuinlämmittimet.

Kaikki on tietysti silkkaa makumieltymystä, mutta useimpien silmissä uusi Peugeot 2008 näyttää yksiselitteisen hyvältä. Erottautumista toki tässä tiheästi autoistuneessa luokassa tarvitaankin, ja siitä on otettu kaikki irti: keula hymyilee leveänkorkealla, kyljet pokkaavat rohkeasti ja takaluukkuun leijona on kynsinyt jo tutuksi tulleet led-raapaisunsa.

Ja aivan kuten pikkuveli 208:ssa, myös yhtä nollaa suuremmassa mallissa peugeotmainen pieni ohjauspyörä sijoitettuna mittaristotason alapuolelle ei näytä ja tunnu niin erikoiselta kuin vaikkapa keskiluokkaisemmassa 508:ssa.

Koska laatuvaikutelmakin on kopioitu isommista Peugeoteista, tähän luokkaan se tuo ylimääräistä luksusta.

Todellinen citymaasturi

2008:n käyttöalue solahtaa luontevammin toistuvaan kaupunkisukkulointiin kuin päivittäisiin moottoritiesiirtymiin, ja suunnittelutiimi näyttää myös muistaneen tämän.

Nurkkapyörittelyssä ohjaus on erittäin kevyt, mikä sopii tähän tarkoitusperään hyvin, vaikka tunnottomuus onkin lähellä. Vaivaa ei tarvitse nähdä myöskään varsinaiseen etenemiseen liittyvien asioiden kohdalla. Vaihteensiirto edellyttää vain sormivoimia, joskin keppi liikkuu aika pitkin liikkein, ja myös valitsimen sijainti tavallista ylempänä keskikonsolissa vaatii pienen totuttelun. Polkimien tuntuma on hyvä ja moottorista löytyy jo tyhjäkäynniltä mukavasti puhtia, joten ainekset pienen katumaasturin ydinosaamisalueelle ovat kasassa.

Bensiinimoottori on kaiken kukkuraksi kolmisylinteriseksi varsin hiljainen, ja isoveli 308:n vastaavaa voimalinjaa vaivannut alakierrosten jyrinäkin on saatu taltutettua.

Persoonallisuuttakin löytyy, siis muutakin kuin esteettistä sellaista. Kiihdytyksissä alustan geometria on hieman poikkeava, sillä keula kohoaa tuntuvasti ja vastaavasti niiaa jarrutuksissa melko voimakkaasti. Piirre on kuitenkin lähinnä ”ranskalainen”, ei siis varsinainen moite.

Leppoisammalla asennolla

Tässä kokonaisuudessa ei myöskään haittaa, että maantie ja viimeistään moottoritie paljastavat 2008:n todellisen kokoluokan. Eniten haittaa ohjauksen keskialue, jossa esiintyy ainakin keväällä kokeilluilla kitkarenkailla tahmeutta: tässä mielessä ranskalaiset ovat siirtyneet yhdestä ajettavuuden ulottuvuudesta toiseen.

Istuin säätyy aika alas ja taakse – pienten katumaasturien valmistajat (muutkin kuin Peugeot) ovat selvästi oivaltaneet, ettei tämän tyyppisessä autossa haluta välttämättä istua kuin kanat orrella. Tässäkin on tosin menty ikään kuin toiseen ääripäähän: ajoasento ei ole enää lainkaan ryhdikäs vaan pikemminkin makaava, ja asettaa ainakin pitkän kuljettajan polvet hieman koukkuun. Riippuu kunkin kropasta, puutuvatko pakarat.

Kojelaudan käytössä on enemmänkin epäkohtia – ennen muuta tunnottomissa istuinlämmittimien hipaisukytkimissä, jotka lisäksi viileällä kelillä kuumentavat takamusta inhottavan tehokkaasti jo ykkösasetuksessaan. Kosketusnäytön osittain sekavat valikot ja pyyhinviiksen rajoittuneet toiminnot kuuluvatkin jo miltei jokaisen PSA-ryhmän auton kestomoitteisiin.

Yllättävän tilava

Takapenkille on helppo kulkea ja tilaa löytyy yllättävästi, jopa kahdelle vähän pidemmälle peräkkäin. Kengät mahtuvat hyvin etuistuimen alle, kuten polvetkin etuistuimen pehmeän taustan taakse, ja selkänojassa on sivuttaistukea takaavia muotoja. Reisitukikaan ei ole yhtään sen huonompi kuin useimmissa tuntuvasti isommissa nykyautoissa. Ja vaikka selkänoja on hieman pystyssä, pääntilakin riittää juuri ja juuri.

Tavaratila on selväpiirteinen, ja laajennus asettuu normitapaan vaateriin. Toisen tuoreen kilpailijan Ford Puman pohjan alainen salalokero puuttuu, mutta korvikkeeksi ostoskassit saa puristettua kahteen tasoon asettuvan välipohjan avulla paikalleen. Sekin niitä shoppailuajoneuvoon kiinteästi liittyviä yksityiskohtia.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus