Koeajo: Peugeot 208 Allure Puretech 100 on iloisesti erilainen

Ulkonäön ensivaikutelma kestää Peugeot 208:ssa läpi auton. Hyvää: ajettavuus, pirteän erilainen, mainio moottori. Huonoa: ahdas, ergonomia varauksin.

Räväkkä lienee sopiva termi kuvailemaan Peugeot 208:n uutta sukupolvea: keulan suurta maskia reunustavat päiväajovalot 508-mallin kulmahammastyyliin, kyljestä löytää 205-mallia henkivän C-pilarin ja perän viimeistelee tummaoptiikkavalot.

Näyttävä linja jatkuu sisätiloissa: Peugeotin nykytyyliin mittaristo löytyy pienen ohjauspyörän yläpuolelta, vahvoin linjoin piirretyn kojelaudan päältä. Materiaalit ja viimeistely on autoluokkaan korkeatasoista.

Kohokohtana mittaristo

Allure-varustetaso tuo pakettiin syvyysvaikutelmalla toteutetun digitaalimittariston. Vaikutelma on tehty varsinaisen näytön etupuolelle asennetulla läpinäkyvällä kalvolla: siihen piirretty nopeuslukema vaikuttaa leijuvan ilmassa. Peugeotin perustelut paremmasta havaittavuudesta voi unohtaa, kyse on puhtaasta visuaalisesta kikkailusta – ja toimivasta sellaisesta, jos heikko luettavuus kirkkaimmalla säällä unohdetaan. Mittarinäkymän voi valita useasta näkymästä, ja kevyttä muokattavuuttakin on tarjolla. Valita voi myös väriteeman, kuviin valikoitunut vihreä jakoi eniten mielipiteitä.

Valitettavasti ajoasento jää puutteelliseksi. Autossa istutaan varsin takana, ja silti polkimet pakottavat jalat vähän koukkuun, mikäli ohjauspyörän haluaa riittävän lähelle. Istuinkaan ei saa täysiä pisteitä ylipehmeydellään, vaikka se tarjoaakin yllättävän hyvän tuen.

Koeajoauton varusteluun kuuluu navigaattorin käsittävä 10-tuumainen versio kosketusnäytöstä: Peugeotin järjestelmä ei käytettävyydeltään ole alan huippua, mutta näytön alta löytyvät hipaisulla toimivat pikavalinnat ja perinteinen äänenvoimakkuudensäätö parantavat tilannetta. Hipaisulla toimivat istuinlämmittimen katkaisimet sen sijaan on sijoitettu alueen nurkkiin outohin kulmiin – lisäksi lämmitys on nopea, mutta lämpötila seilaa ja keskittyy ikävän pienelle alueelle takapuolta käristämään.

Pientavaran säilytystilaa löytyy hyvin, ja puhelimen saa kannellisen lokeron taakse piiloon.

Ajajan paikalta parhaimmillaan

Takatilat ovat Peugeotin suurin heikkous: jo keskimittaisen miehen ajoasennolla tahtoo takaistuimelta loppua polvitila kesken – esimerkiksi Seat Ibiza osoitaa, miten avarat tilat moderni pikkuauto voi tarjota. 265 litran tavaratilan löytää kuormauskynnyksen takaa.

Peugeot 208:n kurssi kohoaa liikkeellelähdön myötä. 1,2-litraisen kolmisylinterisen huipputeho on sama aiemmin koeajetun Renault Clion litraisen kanssa, mutta tämä on vain pieni osatotuus. Peugeotin moottori nimittäin tarjoaa 205 newtonmetrin huippuväännön vain 1 750 kierroksella minuutissa, kun Clion litrainen tyyty 160 newtonmetriin peräti tuhat kierrosta korkeammalla. Alakierroksilla ero on kuin perinteisen ahtamattoman 1,6- ja 2-litraisen moottorin välillä!

Ei ihme, että 208 vetää sitkeästi vähän vaihdevalinnasta välittämättä, mikä tekee etenkin kaupunkiajosta huomattavasti vaivattomampaa – hyvä niin, sillä vaihteensiirtoa vaivaa kulmikkuus. Kulutuksin pyöri suunnilleen samoissa lukemissa Renaultin kanssa.

Peugeotin saa lisähinnasta 8-portaisen automaatin kera. Tarjolla on myös ahtamaton 75-hevosvoimainen painos, sekä turbokoneen kireämpi 130-hevosvoimainen versio, sekä tietysti dieselkone että sähköpainos.

Ranskalainen saapui koeajoon kitkarenkailla. Vertailutesteissämme erinomaiseksi todetuilla Continentaleilla kyyti oli pintapehmeää ja käytös asiallista, reippaammin kurvaillessa vähän leikkisääkin. Ohjaus on varsin nopea, mitä pieni ohjauspyörä vielä korostaa, mutta selkeästi erottuvan keskialueen ansiosta suuntavakaus on kunnossa. Käytös kesärenkailla jää kuitenkin myöhempiin koeajoihin.

Peugeot 208 on rehellisesti omanlaisensa: pirteä ja hauska, eikä se kanna turhia huolia takatilojen kaltaisista seikoista.

Teksti ja kuva: Lauri Ahtiainen