Koeajo: Peugeot 308 GTi by Peugeot Sport

Peugeot 308 GTi on parempi kuin pelikortti, sillä se on yhtä aikaa punainen ja musta. Hyvää: yksinkertaisuus, suorituskyky, onnistunut kaksoisluonne. Huonoa: ergonomia, äänieristys.

Vuonna 2013 esitelty toisen sukupolven Peugeot 308 on jo mallikaarensa ehtoopuolella, mutta ranskalainen C-segmentin edustaja on ehkä ollut turhankin vaatimaton itsensä suhteen. Varsinainen facelift nähtiin jo viime vuonna. Peugeot Sportin käsittelemä 308 GTi on edelleen malliston lippulaiva, eikä noin 270 hevosvoiman mallia kannata vielä unohtaa alati kiristyvässä pikkusporttien kisassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Small talkia väreistä

Rohkeasti Coupe Franche -kaksivärityksessä oleva 308 GTi tuskin päätyy monen ostajan autotalliin yhtä railakkaissa väreissä, mutta punamusta ja etenkin harvinaisempi sinimusta ovat aidosti raikkaita väriyhdistelmiä. Värit toimivat hyvinä keskustelunavauksina ja samalla väritys kuvastaa auton kaksijakoista luonnetta mainiosti. Faceliftissä Peugeot 308:n ulkonäkö selkiytyi itsevarmemmaksi GTI:tä myöten. Sporttiset 19-tuumaiset vanteet ja punaiset yksityiskohdat eivät onneksi lupaile liikoja, mutta vihjaavat jostain erityisestä.

Matkustamossa 308 GTi:n ilme on säilynyt ennallaan. Sporttisemmat istuimet antavat sopivasti tukea ripeässä arkiajossa, mutta pehmeä perusvire pitää huolen, että mukavuudesta ei tarvitse luopua. Peugeotin i-Cockpit -mittaristokonsepti on säilynyt ennallaan, joten matala ja leveä mittaristo asettuu pienikehäisen sporttiratin yläpuolelle. Ratkaisu vaatii vartin totuttelun, mutta ero ei lopulta ole niin suuri kuin millaiseksi sen mieltää etukäteen. Manuaalivaihteisto on toteutettu GTi:lle sopivalla tavalla, joten vaihtaminen on miellyttävä osa ajokokemusta.

Sport ja näet punaista

Ergonomisesti Peugeot 308 GTi kärsii samoista erikoisuuksista kuin perusmallit. Säilytyslokerot ovat harmittavan tiukassa, erityisesti suuremmille älypuhelimille ja mukeille, eikä istuinlämmitinten vahinkokäytöltä voi välttyä kovin kauaa. Tuulilasinpyyhinten käyttöviiksi uskoo pettämättömään automatiikkaan järkevän kertapyyhkäisytoiminnon kustannuksella. Navigaatio- ja viihdejärjestelmässä on niin ikään omat oikkunsa, eikä vähiten hämmentävien lyhenteiden muodossa.

Paras oivallus on kuitenkin keskitunnelista löytyvä Sport-nappi. Peugeot 308 GTi:n kaltaiselle arkisportille riittääkin mainiosti, että käytössä on vain kaksi ajotilaa: leppoisa perustila markettimatkoille ja ärhäkämpi tila maisemamatkailuun. Punaisten mittarivalojen lisäksi Sportin huomaa moottorin ärhäkämmästä kaasuvasteesta ja sopivasti kasvaneesta pakoäänestä. Alakierroksilla kohtuullisen nöyrä 1,6-litrainen moottori herää todella henkiin, kun peilikuvana kiertävä kierroslukumittari osoittaa lähemmäs 4 000 r/min lukemia, jolloin luonteeseen tulee ripaus räkäistä yllyttämistä.

Pienen ohjauspyörän ansiosta Peugeot 308 GTi tuntuu ketterältä, eikä mainio ohjaus väitä tätä tarinaa vastaan. Parhaimmillaan auto onkin mutkaisella syrjätiellä. Hyvin arvioidun jousituksen ja iskunvaimennuksen ansiosta valtatietaivalkaan ei ole toivoton tehtävä, joskin vaatimaton äänieristys syö matkustusmukavuutta. Torsen-tyyppisestä tasauspyörästön lukosta huolimatta 270 hevosvoimaa on iso urakka eturenkaille, joten sateisen moottoritien urissa voi esiintyä lievää vetelyä.

Omintakeisesti samanlainen

Ei ole uutta edes tässä autosegmentissä, että saman pikkusportin täytyy kyetä olemaan kaikkea kaikille. Silti tapa, jolla Peugeot 308 GTi onnistuu tempussa on jollain tavalla kiehtovan yksinkertainen. Miljoonan ajotilan ja loputtomasti säädettävien hässäköiden sijaan tarjolla on perusvireessään käyttökelpoinen arkiauto, josta saa sopivasti enemmän menoa ja meteliä sitä kaivatessaan.

Ehkä parhaiten 308 GTi esitteli kykyjään auto täynnä kyytiläisiä: kukaan ei kiinnittänyt iltahämärässä huomiota edes ranskattaren kaksivärisyyteen. Paluumatka taasen sujuikin kuljettajan toivomalla ripeydellä mutkia ihastellen.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen