Koeajo: Volkswagen e-Up Cargo vie paketit perille sähköllä

Pieniä pakettikuljetuksia voi hoitaa myös täyssähköisesti. Kotimaassamme muokattu Volkswagen e-Up Cargo ilmoittautuu tehtävään, mutta ei halvalla. Hyvää: Voimalinja, ketteryys. Huonoa: Sähkön mukana nouseva ostohinta.

Ensin saatiin pikkuauto Up, sitten täyssähköinen e-Up ja ensiksi mainitusta muokattiin kotimaassa pieni pakettiautoversio Up Cargo. Kukahan keksisi mitä tästä seurasi seuraavaksi. Markkinoilla on kuin onkin täyssähköinen pieni pakettiautoversio Volkswagen e-Up Cargo, jonka muutostyöt on tehty Suomessa.

Lyhyesti tämä tuote sopii siihen käyttöön mihin se on tehty, eli pakettikuljetuksiin kaupungin sisällä. Tosin silloinkin pitää huomioida rajallinen toimintamatka ja osa varmasti köhii hyvän tovin auton hintalapun nähtyään.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ei niin kovin Style

Ajoasento on jopa keskimittaiselle kompromissi. Polkimet saisivat olla kauempana, mutta ratti lähempänä. Samaan aikaan reisituki jää laihaksi, vaikka kuinka yrittää saada kompromissia aikaiseksi.

Kosketusnäytötön tietoviihdejärjestelmä tuntuu jo hieman vanhanaikaiselta, etenkin kun sen käyttöliittymäkin on lähes kuin kosketusnäytöille suunniteltu. Tämä tekee käyttämisestä kömpelöä sen vähän osalta, mitä siihen joutuu koskemaan. Kovinkaan paljon se ei nimittäin tarjoa ja oikeammin tarkoituksena on hyödyntää omaa puhelinta tietoviihdejärjestelmänä.

Kojelaudan koristelista näyttää, kuin joku olisi heittänyt Pärren kalaverkot uimaan epoksihartsiin, mutta tämä lienee epäolennaista. Sen sijaan auton olemattomat suljetut säilytystilat ovat puute. Työtä tekevä kuljettaja ei saa kannettavaa tietokonetta mihinkään eikä etuistuimien selkänojissakaan ole taskuja.

Onneksi tasaisella pohjalla varustetun tavaratilan käytettävyys on henkilöautoksi hyvällä tolalla. Lastausaukko on suhteessa suurehko ja tila hyvin kuutiomainen.

Pakettiautoluokassa suoritus ei ole aivan yhtä vaikuttava ja kaikenlaiset kiinnityskoukut uupuvat. Tämä on pieni haaste, sillä kantavuutta riittäisi varustelusta riippuen kantavuus 326-357 kilogrammaa. Sellainen kuorma on syytä sitoa kiinni.

Volkswagen e-Up Cargo

Pienen auton hyviin puoliin lukeutuu kulutus myös sähköversiossa. Koeajon aikana saimme kulutuksen alhaisimmillaan noin 12 kilowattitunnin lukemiin sataa kilometriä kohden ja toisessa ääripäässä se nousi noin 25 kilowattitunnin tuntumaan moottoritiellä sadesäällä. Lämpötila pysyi plussan puolella, joten kaikkein kovinta haastetta ei heitetty.

Näin pääsimme koeajon aikana selvästi yli 200 kilometriä yhdellä latauksella, mutta toki WLTP-mittaustavan mukainen 260 kilometriä jäi näissä olosuhteissa saavuttamatta. Ulkolämpötila vaati kuitenkin sisätilojen lämmittämistä.

Niin sanottu pikalatausteho on tässä tapauksessa siinä määrin rajallinen, että kovin lyhyen kahvitauon aikana akkua ei täytetä sen pienehköstä koosta huolimatta. Ihannetilanteessa akku täyttyy 80 prosentin varaukseen tunnissa, joten hieman pidennetty lounastauko voi sallia iltapäivälle toisen yhtä pitkän lenkin.

Ajettavuus ja jousitusmukavuus kuuluu, jälleen autoluokka huomioiden, pikkukansanauton parempiin puoliin. Kyseessä ei missään nimessä ole ratilla varustettu sardiinipurkki, kuten tämän kokoluokan autot vuosia takaperin vielä olivat. Ketterä se toki yhä on, mutta samaan aikaan myös vakaa ja hyvä ajettava suuremmissakin nopeuksissa.

Melutaso on siedettävä, vaikka takarenkaiden suunnalta tulee runsaasti ääntä. Eikä ihme – onhan siellä paljasta peltiä näkyvissä.

Sadekeleillä sitä epäilee, että on jättänyt jonkin oven tai ikkunan raolleen. Melu on kuitenkin suhisevaa eikä renkaiden jyrinä ole paha autoluokka huomioiden. Kaupunkinopeuksissa, joihin tämä auto on tarkoitettu, nämä seikat eivät vaivaa.

Toisaalta auton yli 26 000 euron lähtöhinta antaa odottaa ehkä vieläkin enemmän. Sähköisestä voimalinjasta on maksettava noin 10 000 euron lisähinta. Korotus on prosentuaalisesti karmea, varsinkin pienehkön akkukoon huomioiden.

Se on kuitenkin realismia ja sähköinen Volkswagen e-Up Cargo saattaa silti maksaa itsensä takaisin ahkerasti päivittäin ajavalle. Muille on tarjolla polttomoottoriversio. Työkäyttöön tämänkaltainen auto ostetaan useammin taskulaskimen, kuin himojen pohjalta.

Teksti ja kuvat: Henri Posa