9.3.2026

Koeajo: Volkswagen T-Roc – nykypäivän kansanauto

Kuva Petri Munukka

Volkswagenin myydyin malli eteni toiseen sukupolveensa.

Volkswagen T-Roc on yksi merkkinsä tärkeimmistä malleista: Euroopassa se on ollut useana vuonna maanosan viiden myydyimmän auton joukossa. Suomessa menekki on hiipunut ainakin osaksi, koska vuonna 2017 esitellylle mallille on kertynyt ikää jo kahdeksan vuotta. Ehkäpä VW:llä oli ajateltu sähköautojen valtaavan tämänkin kokoluokan.

Polttomoottoriautojen kysynnän jatkuminen pakottaa kuitenkin uusimaan myös T-Rocin. Toi-nen sukupolvi ei kuitenkaan tuo mitään mullistavaa, vaan suosikki jatkaa hyväksi havaitulla polulla kauttaaltaan paranneltuna. Myynti alkaa 1,5-litraisilla perusmalleilla, teholtaan joko 85 tai 110 kilowattia (116 tai 150 hv).

Koeajossa oli näistä säyseämpi. Jatkossa koeajoja on luvassa lisää, ainakin 1,5-litraisen täyshybridin ja 333-hevosvoimaisen R:n muodossa. Sen sijaan kaksilitrainen neliveto on jäämässä pois Suomen tuontiohjelmasta. Ainoatakaan ladattavaa mallia ei ole luvassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Käytännölliset tilat

T-Roc on kasvanut pituutta 12 senttimetriä. Suurin piirtein kolmasosa siitä on käytetty takajalkatiloihin, kolmasosa tavaratilaan ja loput sutjakampaan keulaan.

Tilat ovat oivat perhekäyttöön. Pitkänkin kuskin taakse mahtuu aikuinen, ja takapenkki sopii leveydeltään kahdelle aikuiselle tai kolmelle lapselle. Istuma-asento on hyvä niin edessä kuin takanakin. Takana korkea istuin antaa hyvän reisituen, ja varpaat sopivat etuistuimen alle. Style-version Ergoactive-etuistuimet ovat erinomaiset säädöiltään ja muodoiltaan.

Tavaratila on kookas, kun pohjalevy on ala-asennossa. Yläasennossa pohjasta tulee tasainen selkänoja kaadettuna. Selkänoja on kolmiosainen 40:20:40, joten hiihtoreissu onnistuu neljällä aikuisella. Myös apukuskin selkänojan saa taitettua pitkiä lastattavia varten.

Ohjaamoltaan T-Roc on pakittanut merkin muista viimeaikaisista uutuusratkaisuista. Tervetulleinta on oikeiden nappien palaaminen ratin puoliin hipaisukytkimien sijaan, ja yllättävän iloinen (vaiko vahingoniloinen) voi olla myös ikkunannostimien ja peilin säätöjen palaamisesta perinteisiksi.

Erikoisinta on oven aukaisukahvojen uusi sijainti kyynärnojan etupäässä. T-Roc -kuskeille uutta on myös vaihteenvalitsimen siirtyminen oikeanpuoleiseksi ratin viikseksi ja pyyhkijöiden käyttö vilkkuviiksestä muun muassa suuremman Tiguan-mallin tapaan. Keskikonsoliin on näin saatu tilaa lokeroille ja latausalustalle.

Näyttöruudut ja rullapikavalinta keskikonsolissa ovat niin ikään kuin aiemmin esitellystä Tiguanista. Kosketusnäytön ylälaidan personoitavat pikavalinnat on puolestaan lainattu Škodan ratkaisuista. Grafiikka on kirkas ja toiminnot nopeita. Ärräpäitä aiheuttaa oikeastaan enää yli-innokas tarkkaavaisuusvaroitin.

Comfort-perustaso sisältää kaikki oleelliset varusteet. Koeajettu Style on pari tonnia tyyriimpi, mutta houkuttaa hierovien etuistuimien lisäksi mm. paremmilla valoilla, avaimettomalla lukituksella ja valaistuilla logoilla. Kallein varustelu R-line tuo enimmäkseen sporttisomisteita, mutta perusmallia on silti vaikea mieltää urheilulliseksi.

Ahkera kevythybridi

T-Rocin perusvoimalinja koostuu 1,5-litraisesta nelisylinterisestä turboahdetusta bensiinimoottorista ja seitsenvaihteisesta kaksoiskytkinvaihteistosta. Tämä eTSI-yhdistelmä on tuttu jo ennestäänkin kyvystään sammutella puolet sylintereistä ja myös kohtuullisesta kulutuksestaan.

Nyt 48-volttinen kevythybriditekniikka on viritetty aiempaa ahkerammaksi ja huomaamattomammin toimivammaksi. Aina alamäissä ja hidastuksissa kaasua höllättäessä moottori sammuu ja auto vaihtaa rullaukseen. Rullaus vaihtuu moottorijarrutukseen, jos edessä on hitaampaa liikennettä, alhaisempi rajoitus tai risteys tuloillaan.

Jarrutuksista kerätään liike-energia talteen akkuun ja käytetään sähkömoottorin avulla kiihdytyksiä avustamaan. Sähkömoottorin avulla T-Roc ei kuitenkaan liiku edes madellen. Kovien pakkasten aikaan kylmä moottori ja kylmä akku eivät ehkä päässeet näyttämään parastaan: keskikulutus asettui seitsemään litraan satasella.

Talvikelissä pienitehoisinkin moottori on suorituskyvyltään riittävä, mutta ainakin isommalla kuormalla pitkää matkaa taittava kaivannee tehokkaampaa versiota. Silloin selviää vähemmällä moottorin huudattamisella muutoin melutasoltaan alhaisessa autossa.

Jousituksessa on jämäkkä perusvire, mutta silti loppuvaikutelmaksi jää mukavuus. Yhdessä vasteeltaan loogisen ohjauksen kanssa alustan tuntemukset liukkaudesta herättävät luottamuksen auton kykyihin, ominaisuudet riittävät tulevien isompien moottorienkin kanssa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hyvät ja huonot puolet

  • Ajettavuus
  • Istuma-asento
  • Mukavuus
  • Neliveto ei tule Suomeen

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat