Koeajo: yhden turbon talous – Renault Talisman Sport Tourer

Omintakeinen mutta silti tavallinen, siinä Renault Talisman pikkudieselillä pähkinänkuoressa. Hyvää: persoonallisuus, tilat, selkeä ohjaamo. Huonoa: pintakova alusta, automaatti-ilmastoinnin ja takalasinpyyhkimen toiminta.

Niin kutsutussa ylemmässä keskiluokassa, johon myös Renault Talisman sijoittuu, on varsin yleistä tarjota vähintään kahta eritehoista dieselmoottoria per malli. Yleensä valikoima kattaa 1,5–1,6-litraisen pikkudieselin sekä sen yläpuolella olevan kaksilitraisen.

Renaultilla tämä protokolla on ”kierretty” käyttämällä yhdellä ahtimella varustettua 1,5-litraista (110 hv) sekä tuplaturboista 1,6-litraista (160 hv). Näillä katetaan sinänsä useimpien autonostajien tarpeet.

Talismanin mallivalikoimaa voi silti pitää hieman suppeana, sillä kun tehottomampi diesel on myynnissä kaikkiaan kolmella varustetasolla, voimakkaamman saa vain huipputason Intens-tasoisena, jolloin hinta kohoaa jo reilusti yli 40 000 euron.

Vaivaton vaihteisto

Koeajamamme pikkudiesel toimii kuten numeroarvonsa (110 hv ja 260 Nm) antavat olettaa. Suorituskyky on rauhallisessa ajossa huomaamaton, mutta kovemmissa kiihdytyksissä teho/painosuhde tulee väistämättä vastaan, ja kaasupoljinta joutuu painamaan syvälle.

Vastineeksi kuusipykäläinen kaksoiskytkinvaihteisto toimii pehmeästi ja viivyttelemättä, siis paremmin kuin monen muun autoyhtiön vastaavat laatikot. Vain liikkeellelähdöissä aavistaa tälle vaihteistotyypille ominaisen, hetkellisen kuolleen kohdan.

Myös tämän dCi 110 -mallin saa halutessaan nelipyöräohjattuna 4Control-versiona. Koeajoautossamme tuota varustetta ei ollut, mikä viimeistään paljasti Talismanin melko kankean kääntyvyyden. Jo parivertailussamme Moottorin numerossa 10/2016 emme nimittäin löytäneet erityistä ketteryyseroa nelipyöräohjatun Talismanin ja pelkillä etupyörillä ohjaavan Volkswagenin Passatin väliltä.

Penkit pehmentävät

Hieman yllättäen nyt koeajetun Talismanin ajomukavuus ei ollut ainakaan parempi kuin edellä mainittuun vertailuun osallistuneessa dCi 160 4Control -mallissa, vaikka tässä yksilössä alla pyörivät selvästi maltillisemman kokoiset renkaat.

Tien värinät tulivat nyt selvästi läpi, minkä lisäksi jousitus nypyttää lievästi koko ajan. Tuon dieselhuippumallin säätyvä iskunvaimennus vaikuttaakin mukavimmalla asetuksellaan suodattavan töyssyt tätä perusjousitusta paremmin.

Niinpä perinteinen ranskalaismukavuus rajoittuu tämän auton osalta istuimiin, jotka ovat selkeästi keskimääräistä pehmeämmät etenkin istuinosaltaan. Kuten vertailussa mainitsimme, tuki silti riittää, ja vain pidempikoipiset purnaavat lievää reisitukea.

Kosketusnäyttö lukuisine säätöineen on lystikäs ja havainnollinen kokonaisuus, vaikka saisi reagoida hieman ripeämmin sormen käskyihin. Radion kätevä säädin ratin takana ja automaattisesti lukittuvat ovet lisäävät arjen vaivattomuutta yllättävän selkeästi.

Talvi tavallistaa

Valitettavasti talvi toi mukanaan muutakin, mitä emme kesäkelillä havainneet.

Heti kylmäkäynnistyksen jälkeen huomaa, että automaatti-ilmastointi käyttää turhan kovaa puhallinvoimakkuutta, vaikka kolmesta oletusasetuksesta olisi laitettu miedoin automaattipuhallus päälle.

Ja kun moottori on kylmä, tehopuhallus ei tunnetusti edistä lämpiämistä, melutason nousua kylläkin. Käsisäätö on siis monesti tarpeen: tämän kilpakumppanit ovat hoitaneet omilla automatiikoillaan hienostuneemmin.

Talvisilla kurakeleillä tuli havaittua sekin, että takalasinpyyhin liikkuu todella pienellä alalla. Takanäkyvyys ei tällaisessa pitkässä, viistoperäisessä farkussa ole muutenkaan maailman parasta tasoa, joten tällainen kömmähdys kasvattaa katveita entisestään.

Persoonaa perheelle

Ei siis epäselvyyttä auton valmistusmaasta, taaskaan. Ranskalaisiin autoihin on aina totuttu liittämään pieniä persoonallisuuksia, ja edellä mainitut detaljit – yhdessä uniikin ulkomuodon ohella – ovatkin Talismanin parhaita ja samalla huonoja puolia.

Se jakaa myös autonostajat kahteen leiriin: toiset eivät voisi kuvitellakaan, toiset taas ihastuvat ikihyviksi. Jälkimmäisille on mannaa sekin, että ison rellun tilat täyttävät nyt perheenkin vaatimukset. Samaa ei voinut sanoa edeltäjämalli Lagunasta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus