Kysy autoista: mikä olisi hyvä opetusauto, jolla opettaa opetusluvalla?

Monesti B-kortin opetusautoksi valikoituu perheellä jo käytössä oleva auto. Mikäli on kuitenkin tarkoitus hankkia auto varta vasten opetusta varten, kannattaa tiettyihin asioihin kiinnittää huomiota.

Kysymys: Mikä olisi hyvä opetusauto, jolla opettaa opetusluvalla?

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoo, mitä auton valinnassa ja opetusvarusteiden asentamisessa on syytä ottaa huomioon.

Vesalainen käy aluksi läpi opetus- ja tutkintoajoneuvolle asetetut vaatimukset:

– Jotta auto täyttää opetus- ja tutkintoajoneuvon vaatimukset, tulee sen olla B-kortilla ajettava ja kokonaismassaltaan enintään 3500 kg. Sen suurimman rakenteellisen nopeuden tulee olla vähintään 100 km/h. Opetus- ja tutkintoajoneuvon varusteina kyseisessä autossa tulee olla jarrupoljin opettajalle, ulkopuolinen lisäpeili oikean sivupeilin yhteydessä sekä valkoinen tasasivuinen kolmio auton takana, opetusajoneuvon tunnuksena. Kolmion sivun pituuden tulee olla 16–25 cm.

Mahdollisimman uusi, mutta yksinkertainen

Turvallisuus on yksi tärkeimmistä valintaperusteista, kun opetuskäyttöön hankitaan autoa.

– Sanoisin, että turvallisuusmielessä opetusauton tulisi olla mahdollisimman uusi, mikä omalla budjetilla on hankittavissa. Uudemmassa autossa on pääsääntöisesti enemmän turvatekniikkaa kuin vastaavankokoisessa vanhassa. Ajoneuvon turvallisuus on tärkeää paitsi opetusajossa – myös sen jälkeen – jos auto jää nuoren käyttöön tämän saatua kortin, Vesalainen toteaa.

Uutuus ja turvatekniikan määrä eivät kuitenkaan ole ainoita huomioon otettavia asioita. Vesalaisen mukaan myös auton toimintojen tulisi olla aloittelevalle kuljettajalle helposti hahmotettavia.

– Perusauto mahdollisimman yksinkertaisin käyttökytkimin ja toiminnoin on paras aloittelevalle kuljettajalle. Tällöin on helppo opetella perustoimintojen käyttö ja ymmärtää, mitä mikäkin toiminto oikeasti tekee. Jos opetukseen käytetään vaikkapa perheen modernia autoa, jossa lähes kaikki toiminnot on viety kosketusnäytön taakse, on olennaista hahmottaa, että niitä on oppilaankin sitten syytä osata käyttää, Vesalainen painottaa.

– Haastattelemani tutkinnonvastaanottaja sanoi, että yhä useammin ajokokeessa törmää siihen, ettei oppilas hallitse esimerkiksi auton lämmityslaitteen käyttöä, kun opettajana toimiva vanhempi on kuulemma huolehtinut sen käytöstä opetuksen aikana. Näin asian ei tietenkään pidä olla, vaan oppilaan on opittava käyttämään kaikkia toimintoja, joita kyseisessä autossa on. Esimerkiksi tehokkaan huurteenpoiston hallitseminen on keskeinen turvallisuustekijä, Vesalainen muistuttaa.

Autosta tulisi nähdä ulos – myös takaviistoon ja opettajan paikalta

Hyvä näkyvyys on tärkeää paitsi oppilaalle myös opettajalle.

– Opetusajossa on tärkeää, että näkyvyys autosta ulos on hyvä – myös opettajan paikalta. Opettajalla on käytännössä lain vaatima pieni ulkopuolinen sivupeili auton oikealla puolella ja toivottavasti myös suositeltu taustapeili tuulilasissa, Vesalainen kertoo.

Vesalainen kehottaa arvioimaan näkyvyyttä nimenomaan opettajan paikalta jo ennen auton hankkimista:

– Esimerkiksi vasemmalle kaistaa vaihdettaessa tai vasemmalle käännyttäessä – ja takaa tulevaa kevyttä liikennettä havainnoitaessa – opettaja on täysin sen varassa, mitä hän kykenee näkemään päätä kääntämällä. Erityisesti monissa sähköautoissa lasien välissä olevat palkit ovat hyvin paksuja ja itse lasit pieniä, jolloin havainnointi saattaa olla aika haasteellista. Asiaa kannattaa arvioida istumalla ”opettajan paikalle” ennen auton hankintapäätöstä.

Hyvä näkyvyys ei silti tee kaikista automalleista sopivia opetuskäyttöön.

– Jos jollekin tuli sellainen ajatus, että avoautohan se sitten on hyvä opetusauto, kun katveita ei ole juuri ollenkaan, niin todettakoon, että näin asia ei ole. Muistan aikanaan liikenneopettajan töitä tehdessäni erään aikakauden trendin olleen, että useampi autokoulu hankki avoautoja, Vesalainen muistelee.

– Tuntemani avoautolla opettanut liikenneopettaja kuitenkin manasi tuotteen syvimpään mahdolliseen paikkaan, koska kuulemma ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä ei oppilas meinannut kuulla ajo-ohjeita muun liikenteen metelin ollessa runsasta auton ympärillä, Vesalainen jatkaa.

Voiko opetusauto olla automaattivaihteinen?

Vaihteiston tyyppi herättää usein kysymyksiä opetusautoa valittaessa. Vesalainen vahvistaa, että myös automaattivaihteinen auto soveltuu opetuskäyttöön.

– Moni pohtii myös sitä, että voiko automaattivaihteisella autolla opettaa. Kyllä voi. Mikäli automaattivaihteisella autolla menee suorittamaan ajokokeen, tulee ajokorttiin erityisehto, joka rajaa ajo-oikeuden vain automaattivaihteistolla varustettuihin autoihin. Nyt kun automaattivaihteistot ovat jo todella yleisiä, tämä ei välttämättä ole enää mikään ongelma.

Vesalainen hyödynsi itse opetuksessa sekä automaatti- että manuaalivaihteista autoa.

– Opettaessani itse vanhempaa tytärtäni ajamaan asennutin opetusvarusteet perheemme molempiin autoihin. Toinen niistä oli automaatti- ja toinen manuaalivaihteinen. Aloitimme opetuksen automaattivaihteisella autolla ja opettelimme sillä kaikki liikennetilanteet, Vesalainen kertoo.

– Tämän jälkeen palasimme uudelleen käsittelyharjoitusten pariin, tällä kertaa manuaalivaihteisella autolla. Kun manuaalivaihteisen auton käsittely alkoi sujua, jatkoimme harjoittelua liikenteessä sillä. Opetuksen loppuvaiheessa ajoimme sekä automaatilla että manuaalilla sekaisin. Ajokokeeseen tytär meni manuaalivaihteisella autolla, jotta vältyimme ajokorttiin tulevalta erityisehdolta, Vesalainen kuvailee opetuksen etenemistä.

Polkimen asennusmahdollisuus kannattaa selvittää etukäteen

Yksi asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota opetusautoa valittaessa, on opettajan polkimen asennusmahdollisuus.

– Polkimen vaijeri pitää saada reititettyä ilman jyrkkiä mutkia joko kojelaudan alta tai keskikonsolin yli, Vesalainen huomauttaa.

Lisäksi vaijeria asennettaessa tulee ottaa huomioon auton turvavarusteet.

– Olennaista on huomata, että vaijeri ei saa kulkea turvatyynyjen laukeamisalueilla, ettei siitä tule turvatyynyn lauetessa leikkaava terä. Jos autossa on esimerkiksi kuljettajan polviturvatyyny, on vaijeri reititettävä sen yläpuolelta. Uusimmissa autoissa on myös istuinten väliin laukeavia keskiturvatyynyjä, jolloin vaijerin reitittäminen keskikonsolin yli ei ole turvallista, Vesalainen painottaa.

Myös auton oman jarrupolkimen rakenne vaikuttaa siihen, voidaanko opetuspoljin asentaa turvallisesti ja toimivasti.

– Vaijerin kuori kiinnitetään auton omaan jarrupolkimeen. On tärkeää varmistaa, että poljin on sellainen, että siihen saa kiinnitysosat asennettua. Osassa autoja polkimien varret eivät ole metallia vaan jonkinlaista komposiittia tms. Näissä jälkimmäisissä asentaminen saattaa olla hankalaa – varsinkin, jos polkimen varsi ei ole tasapaksu, jolloin asennusosia voi olla vaikea saada pysymään paikoillaan, Vesalainen selvittää.

– Vaijerin kuoren kiinnityspiste pitää saada kiinni polkimen varteen riittävän pitkälle poljinpinnasta. Se ei siis saa vaikuttaa jarrupolkimen normaaliin käyttöön eli esimerkiksi pakottaa kuljettajaa käyttämään epäluonnollista liikerataa tai poikkeavaa jalan asentoa siirtäessään oikeaa jalkaa kaasupolkimelta jarrulle, Vesalainen korostaa.

Vesalainen suosittelee varmistamaan asennusmahdollisuuden etukäteen ammattilaiselta:

– Ennen auton hankintapäätöstä kannattaakin kääntyä sellaisen korjaamon puoleen, jossa aikoo polkimen asennuttaa, ja varmistaa heiltä, että asennus juuri kyseiseen autoyksilöön on mahdollista.

Opetuspolkimen käytön ja tuntuman tulisi vastata varsinaista jarrupoljinta

Opetuspolkimen sijoitus, liikerata ja kiinnitys vaikuttavat siihen, kuinka turvallisesti opettaja pystyy sitä käyttämään.

– Opettajan poljinta asennettaessa on tärkeää huomioida polkimen oikea sijoituspaikka ja asento. Polkimen tulisi olla leveyssuunnassa keskellä opettajan jalkatilaa tai erityisestä syystä oikeassa reunassa. Sijainnin lisäksi myös polkimen liikeradan ja poljentasuunnan tulee olla vastaavat kuin auton varsinaisessa jarrupolkimessa. Muutenkin opetuspolkimen käytön pitää olla yhtä helppoa kuin kuljettajan jarrupolkimen, Vesalainen tähdentää.

– Poljin tulee kiinnittää tukevasti aluslevyynsä. Aluslevy ei saa taipua poljinta painettaessa ja se on kiinnitettävä tukevasti auton koriin, Vesalainen toteaa.

Myös vaijerin oikea kireys ja koko järjestelmän kestävyys on varmistettava ennen opetuksen aloittamista.

– Polkimen vaijeri tulee kiristää niin, ettei polkimessa ole tyhjää liikettä. Sitä ei kuitenkaan saa kiristää liikaa, jotta auton jarruvalot eivät pala koko ajan. Sekä polkimen että vaijerin asennuksen tulee olla sellainen, että ne kestävät rajunkin, kovalla voimalla tehtävän, hätäjarrutuksen, Vesalainen painottaa.

Vesalainen suosittelee lisäksi opetuspolkimen testaamista ennen ensimmäistä opetusajoa:

– Vaikka opetusautoa ei enää nykyään tarvitse muutoskatsastaa, suosittelen opettajan jarrupolkimen toiminnan testauttamista jarrudynamometrilla ennen opetuksen aloittamista.

Lopulta valinnassa on tasapainoteltava auton turvallisuuden ja opetuspolkimen asennettavuuden välillä.

– Pääsääntöisesti voisi sanoa, että vanhempaan autoon poljin on helpompi asentaa kuin uudempaan – tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että turvallisuussyistä opetusauton tulisi kuitenkin olla mahdollisimman uusi. Itse priorisoisin tässä turvallisuutta ja etsisin uusimpien itselle mahdollisten vaihtoehtojen joukosta sellaisen auton, johon polkimen asennus onnistuu helposti, Vesalainen summaa.