Ajatuksia autoista: en ymmärtänyt pop-kulttuurin merkitystä autoharrastukselle, ennen kuin uppouduin muistelemaan Hurjapäät-elokuvia

Gran Turismo, Need for Speed, Hurjapäät, Midnight Club… Muun muassa näillä teoksilla on ollut lapsuudessani merkittävä vaikutus autoinnostuksen kehittymisessä.

Lähestymiskulmani autoihin on aina ollut enemmän järki, kuin sydän edellä. Tämä siitäkin huolimatta, että olen rakastanut autoja ja autoilua niin kauan kuin muistan. Etenkin teini-iässä alkoi vaihe, jolloin olin kiinnostunut vain käytännöllisistä ja ennen kaikkea luotettavista autoista. Luotettavuus ei ehkä ole kaikkien mielestä se tavallisin lähestymiskulma autojen harrastamiseen, mutta kohdallani se oli hyvinkin luontevaa.

Olen toisen sukupolven automekaanikko, joten olen kuullut kiroamista epäluotettaviksi miellettyjen romujen mitä eriskummallisimmista vioista aivan pienestä pitäen – ja toki päässyt itsekin kokemaan näitä samoja tunteiden vuoristoratoja.

Nykyään automakuni on kuitenkin jälleen hyvin monipuolinen ja osaan arvostaa myös niitä autoja, joilla ei välttämättä ikinä tulla ajamaan 600 000 kilometrin ajomäärää – ja joita ei ole edes tehty tätä varten. Lähes kaikista autoista löytyy omat hienot asiansa.

Muistan myös sen, miten innostunut olin jo alle 10-vuotiaana lapsena harvinaisista, lähtökohtaisesti nopeista ja ainakin ylä-savolaisittain harvinaisista autoista. Unelma-autoihini kuului etenkin japanilaisten vetovoimaisemman pään autoja. Näistä Lancer Evot, WRX Imprezat ja Celicat selittyvät helposti niiden rallisidonnaisuudella, sillä olen seurannut rallia ja ennen kaikkea hakannut rallipelejä isäni kanssa 4-vuotiaasta alkaen.

Mutta entäs Nissan Skyline, Mazda RX-7, Mitsubishi 3000 GT ja Yhdysvaltain puolelta esimerkiksi Dodge Viper? Miten olen polvenkorkuisena mukulana edes tiennyt niistä? Isäni, jolta poltteen autoharrastukseen olen saanut, ei ollut näistä autoista tietoinen tai kiinnostunut. Eikä niitä kovin usein näkynyt suomalaisissa autolehdissäkään, joita tuli vilkuiltua ja lueskeltua.

Lopulta ymmärsin vastauksen. Esikoiseni lähestyy kouluikää ja muistelin millaisia ensimmäiset lapsuudessani kiinnostusta herättäneet ei-animaatioelokuvat ovat olleet. Jostain syystä aivan ensimmäisenä mieleeni tuli Ikäluokkani bensalenkkareille tuttu The Fast & the Furious, eli Hurjapäät -elokuvasarja. Tajusin olevani tyypillinen pop-kulttuurin aivopesun tuote.

Kilpa-ajoa ja isoja takasiipiä

Suurin vaikutus automakuuni on ehdottomasti ollut erilaisilla videopeleillä. Suzuki Alto on jäänyt mieleen Ruotsissa sukulaiseni vanhasta Gran Turismosta. Muistikortin puutteesta johtuen jouduin aloittamaan pelin joka kerta alusta – ja joka kerta aloitin pelin Altolla. Koska se oli halpa ja siisti.

Tehokkaampien autojen pariin en koskaan tässä Gran Turismossa ehtinyt. Sitten eräänä jouluaattona Joulupukki oli ilmeisesti huomannut autokiinnostukseni ja toi kiltteydestä palkinnoksi Need for Speed Underground 2 -pelin Playstation 2:lle. Viimeistään tässä vaiheessa se oli sitten menoa. Muutaman päivän päästä olin ylpeä JDM-autokokoelman omistaja. Jokaisessa autossa oli tietysti turbo, iso takasiipi ja neon-valot.

Niin koomiselta kuin loputtomat vaihteiden vaihdot, repliikit ja koko juoni tästä päivästä katsottuna vaikuttaakin, 2 Fast 2 Furious, eli Hurjapäät 2 on varmasti yksi kaikkein eniten autointooni vaikuttaneista teoksista. On vaikea nimetä elokuvasta ainuttakaan autoa, josta en jollain tasolla haaveilisi tänäkin päivänä.

Elämä ei tietysti olekaan ollut niin loputonta sivuluisua ja kiihdytyskisaamista, kuin elokuvan ensinäkemisen jälkeen haaveilin. Mutta autoinnostus ja -harrastus on tuonut niin paljon sisältöä ja mieleenpainuvia muistoja vuosien varrella, että tunnustan olevani paljon velkaa 2000-luvun alun autopeleille ja -elokuville.