Ajatuksia autoista: hyppäsin Tesla Model 3:sta Fordin rattiin ja näin tulevaisuuteen

Perinteisellä autoteollisuudella on kohta kiire.

Kiihdyttäessäni 240-hevosvoimaisella dieselmaasturilla moottoritielle, väitän tietäväni mihin autoala on menossa. Enkä näe autoalan tulevaisuudessa paikkaa ajamalleni Ford Edge Vignalelle.

Edge Vignale on mainion Mustangin rinnalla Fordin tämän päivän lippulaiva Euroopassa. Kovin korkealla sen lippu ei liehu: jos Mustang edustaa menneisyydestä kaikkea lämmöllä kaipaamamme, raahaa Edge tähän päivään sen kaiken muun. Yltäkylläinen nahankäyttö ja runsaat varusteet eivät hämää sitä tosiseikkaa, että kyseessä on vuoden 2009 käsitys nykyajasta. Koruton kosketusnäyttö saa tukea monimutkaisesta mittaristosta, joka haluaa peräti kolmella välilehdellä kertoa dieselpäästöjä kaitsevan AdBlue-järjestelmän toiminnasta. Urealiuos saa tehdä taikansa rauhassa, minun ei tarvitse tietää desilitran tarkkuudella sen määrää juuri nyt, kiitos vain.

Pohdinta lähti liikkeelle ajettuani juuri ennen Fordia hieman toisenlaista autoa. Sekin tarjoaa viiden hengen tilojen lisäksi kohtalaisen tavaratilan. Lisäksi se kiihtyy nollasta sataan hämmästyttävässä 3,5 sekunnissa. Se kulkee sadan kilometrin matkan vain muutaman euron kuluilla, ja jättää vielä jälkeensä ympäristöystävällisyyden tavoitellun tuoksun.

Se auto on Tesla Model 3 Performance. Se maksaa 71 700 euroa. Paljon rahaa, mutta paljon myös autoa – käsittämättömästi Tesla onkin vain 700 euroa arvokkaampi kuin eilispäivää edustava Edge.

Mutta eihän sähköautolla pääse niin pitkälle kuin dieselillä, kuulee heti jonkun huutavan takarivistä. Aivan totta, jos auton hyvyyden mittariksi otetaan pelkästään sen maksimaalinen toimintamatka, peli on selvä. Silloin raskaan raudan Detroit voittaa piirilevyjen ja ohjelmakoodin Kalifornian Palo Alton.

En väitä Tesla Model 3:n olevan suinkaan täydellinen auto, enkä todellakaan väitä Edgen olevan edustava esimerkki noin 70 000 euron polttomoottoriautosta. Silti se seikka, että kaksikko maksaa rajoitetulla markkina-alueellamme saman verran, saa pohtimaan sekä automaailman että automerkkien tulevaisuutta.

Kaikki kunnia polttomoottorille pitkästä ja hienosta urasta, mutta monimutkaisen mäntäkoneen on hyvin vaikea haastaa sähkömoottoria. Etenkin kun polttomoottorista on moderneilla saastelaitteilla tehty perin monimutkainen laite, joka kaikkien tukitoimintojen keskellä on kuin saattohoidossa. Tupla-Weberit, twincamit, kuutiotuumat ja VTECit lämmittävät enää historiassa. Turbokin muuntui voimasanasta ekoteoksi.

Yksinkertaisuus on kaunista. Teslan, kuten monen uuden yläluokan sähköauton, voimalinja koostuu kunkin akselin yhteyteen kasatusta sähkömoottorista ja niiden tehoelektroniikasta. Järjestelmä on kompakti, nopeasti reagoiva ja huollontarpeeltaan polttomoottoria helpompi. Eikä sähkömoottoria kiinnosta pakkanen. Tankatakaan sitä ei tarvitse, arkirutiineissa auto odottaa joka aamu kotipihassa akku täynnä.

Ei polttomoottorin peli toki vielä ole pelattu. Huipputehokkaaksi kehittyneen tuotantokoneiston ansiosta bensiini- ja dieselautoja saadaan markkinoille huokeaan hintaan (no, ainakin ennen arvonlisä- ja autoveroja) ja ne palvelevat käyttäjiään erinomaisesti vielä muutaman vuosikymmenen.

Esimerkiksi Fordin Euroopan toimintojen kohokohtia ovat Fiestan kaltaiset erinomaiset pikkuautot, joiden tekeminen on vielä jonkin aikaa paljon sähköautoja kannattavampaa liiketoimintaa. Itsekin valitsisin vielä tänään polttomoottoriauton.

Mutta jos taskussani olisi perinteisen autoteollisuuden osakkeita, katsoisin tulevaisuutta pelonsekaisesti juuri imagosyistä. Edgen kaltainen auto enemmänkin rapistaa kuin rakentaa Fordin imagoa. Kahdeksanvaihteinen automaatti ei vakuuta Model 3:n voimalinjan jälkeen. Juuri tulevaisuuden odotuksiinhan Teslan osakearvo perustuu.

Ford ja Tesla eivät toki kilpaile suoraan samoista ostajista, mallistojen keskihinnat ovat aivan eri lukemilla. Korealaiset Kia ja Hyundai ovat kuitenkin e-Nirolla ja Kona Electricillä todistaneet, ettei hyvän sähköauton tarvitse maksaa kohtuuttomia summia.

Edge Vignalen sijaan nyt olisi Fordin paikka iskeä: sininen ovaali nosti Yhdysvallat neljälle pyörälle. Nyt sama pitäisi toistaa sähköllä, mutta pystyykö Ford siihen, vai viekö pelin Tesla, tai joku ihan muu?

Lähivuodet tulevat olemaan mielenkiintoisia. Järkisyyt perustelevat autovalintaa, mutta tunteita on vaikea sivuuttaa. Jos muoti kääntyy sähköautojen puolelle, riittää edullisista kilometreistä ja paikallispäästöttömyydestä reilusti järkiperusteita valintaan. Fordilta odotetaan ensimmäistä vakavaa täyssähköautoa ensi vuodeksi. Peli on vasta alkamassa, mutta kohta tulee kiire.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen