Ajatuksia autoista: satasien säästöä Ferrari F40 -harrastukseen

Museoajoneuvoksi kelpaa alkuperäiskuntoinen auto, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut 30 vuotta. Vuoden 1987 automallit kelpaavat nyt ensikertaa museoautoiksi.

Ajoneuvokulttuurin vaalimiseen kehitetty museoautokonsepti on hieno idea, mutta termissä olisi parannettavaa. Sanasta museoajoneuvo tulee lähinnä mieleen punaisin köysin spottivalojen keskelle vangittu T-mallin Ford, vaikka termiä voi nyt soveltaa ylväästi Ouninpohjalla hyppäävään Lancia Delta Integraleenkin. Leveäkorinen Integrale-versio Lancia HF 4WD:stä nimittäin esiteltiin vuonna 1987 rallimaailmaa valloittamaan.

Lancian valmistuksen aloittamisesta on kulunut 30 vuotta, joten ensimmäiset Delta Integralet kelpaavat Suomessa museoajoneuvoiksi. Määritelmä on selkeä: ajoneuvoyksilön valmistusvuoden päättymisestä tulee olla kulunut 30 vuotta.

Vaikka 30 vuotta on pitkä aika, löytyy uusien tulokkaiden joukosta yllättävän paljon yhä teillämme näkyviä automalleja – toki pitkäikäisimmissä mallisarjoissa korostuvat huomattavasti uudemmat viimeiset yksilöt.

Ferrari F40 nyt ilman talvirenkaita

Ensimmäistä kertaa museokilpiin Suomessa voisi nyt laittaa esimerkiksi Ferrari F40:n. Superautolegendan kohdalla museostatuksen tuoma vapautus vuotuisesta ajoneuvoverosta tuskin vaikuttanee omistajan talouteen. Museoajoneuvojen vapautus talvirenkaista ei sekään hyödyttäne.

Realistisempaa italialaiskantaa edustava Alfa Romeo 164 taas olisi mitä mainion harrasteauto, mutta mahtaisiko pitkille reissulle soveltuvaa autoa käyttää vain 30 päivänä vuodessa?

Vuoden 1987 auto, vuoden 2018 klassikko?

Kokoluokkaa pienempää vaihtoehtoa Alfalle edustaa Vuoden Autoksikin valittu Peugeot 405. Erityisen kiinnostava olisi hienolla tuplanokkaisella 1,9-litraisella alumiinimoottorilla varustettu 405 Mi16, jos moisen onnistuisi 1987-tuotantona löytämään.

Selvä klassikko on myös 205 GTi, joka tuli vuonna 1987 tarjolle 1,9-litraisena painoksena.

Peugeotin kotikaupungista Sochauxsta vain muutaman sadan kilometrin päässä Stuttgartissa esiteltiin vuonna 1987 linjakas coupé-versio ajattomasta W124-korimallin E-sarjasta. Mercedes-Benzin kultakauden jalompaan päähän päätyvän ei taatusti tarvitse selitellä valintaansa.

Monen mallin BMW

Samaan aikaan Baijerissa synnytettiin BMW:n 5-sarjan kolmas sukupolvi, E34. Allekirjoittaneen listalla muotoilija Ercole Spadan kynästä italialaisvivahdetta saanut E34 nousee yhdeksi kaikkien aikojen tyylikkäimmistä BMW-malleista. Loppuvuodesta alkanut tuotanto voi tehdä museokelvon E34:n löytämisen vielä tänä vuonna hyvin vaikeaksi, joten lohtua baijerilaisklassikon löytämiseen kannattaa etsiä edellisvuonna esitellystä E32-korin 7-sarjasta: 750i:n V12 kyllä ehtii juomaan lompakon tyhjäksi 30 ajopäivässäkin.

Käytännöllisempää ja monellakin tapaa taloudellisempaa BMW:tä etsivän kannattaa tarkistaa myöskin 1987 tuotantoon saapunut E30 3-sarjan Touring-farmari.

Kadonneet arvomerkkien kiusaajat

Jos nuorison harrastustoiminnalta säästyneen BMW:n löytäminen tuntuu liian helpolta, voi vaikeusastetta nostaa Opel Senatorin muodossa. Ylellinen, rivikuutosten liikuttama Omegan jalostettu painos edustaa sittemmin valitettavasti kadonnutta autoluokkaa, jossa tavallisten merkkien lippulaivat laittoivat arvomerkit ahtaalle.

Mikä ihmeen Eagle?

Erikoisuudentavoittelijaa kiinnostanee myöskin 1987 ensiesitelty Eagle Premier. Varsin eurooppalaisten linjojen taustalla on Renault 25:stä American Motors Companyn kanssa kehitetty auto, jonka alun perin piti valloittaa Yhdysvaltojen markkinat Renault Premierinä.

Suunnitelmat muuttuivat Chryslerin kiinnostuttua AMC:lle kuuluneestä Jeepistä. Lopulta ranskalaiset myivät AMC-osuutensa Chryslerille, ja Premier saatettiin amerikkalaisvoimin tuotantoon uuden Eagle-nimen alla. Autosta teki merkittävän sen perusrakenne, jonka pohjalta Chrysler kehitti LH-mallistonsa 1990-luvulla. Pyöreänpullea Chrysler 300M vuodelta 1998 siis perustuu kantikkaan kasari-rellun geeneihin!

Anteeksi, olen englantilainen

Jos edellisen tarinan selittäminen jokaiselle epäilijälle ei innosta, kannattaa katseet kääntää XJ40-korimallin Jaguar XJ:hin. Pitkän, ja ajoittain tuskaisenkin, kehitysprosessin tuloksena syntyi ensimmäinen täysin uusi XJ. Alussa luotettavuusongelmista kärsinyt XJ40 on saanut ikävän vakioroolin elokuvissa surutta tuhottavana brittiautona, vaikka kunnianhimoisella asenteella maailman parhaaksi autoksi kehitettyä XJ:tä voi tietystä näkökulmasta katsottuna pitää viimeisenä aitona Jaguarinakin. Kanttilamppuisen XJ40:n ratista moisen kommentin huutaminen on ainakin tehokas tapa aloittaa keskustelu harrastepiireissä.

Vähemmän selittelyä vaativa brittivaihtoehto on vuonna 1986 esitelty Ford Sierra RS Cosworth. Siipi-Cossusta esiteltiin sopivasti vuonna 1987 halutuin ja harvinaisin RS500-erikoisversio, jolla luokiteltiin A-ryhmän kilpailukäyttöön tarvittavia muutoksia. Auton ainoa ongelma on sen valmistusmäärä: 500 kappaletta.

Mitä tahansa museoautomarkkinoilla tekeekään, niin sovitaan kuitenkin yksi juttu: mustapohjaiset kilvet eivät kuulu kasariautoihin.

Korjaus 13.1.2017 ko 11.15: BMW E32 saapui tuotantoon 1986, mutta 750i:n tuotanto alkoi vasta 1988. Moottorin väitteet auton V12-moottorin janoisuudesta menivät myös hieman yläkanttiin.

Teksti Lauri Ahtiainen Kuvat Valmistajat