Ajatuksia autoista: Toyota ja Lamborghini, menikö teillä piirustukset sekaisin?

Lamborghini Urus on varmasti hieno auto, mutta olisiko italialaisen unelmatehtaan kannattanut tehdä perheauton sijaan jotain todella älytöntä?

Sinäkin Bentleyni! Kauhunhuudot autopiirien käytävillä kaikuvat yhä, kun maasturibuumi jatkaa seuraavaa osaansa Italiassa. Teoksen nimi on Urus. Ja itse auto, niin mahtava kuin se tavallaan onkin, on varsinainen menetetty mahdollisuus.

Traktoritehtaan syrjähyppynä syntyneen Lamborghinin mallistoon maasturi sopii mainiosti. Kerran merkki sellaista kokeilikin. Lopputulos oli koomisen ihana LM002: raskaan militäärimaasturin ja Countachin kaksitoistasylinterisen bensiinikrematorion yhdistelmässä oli järkeä kuin viisivuotiaan unelmissa.

LM002 oli kaikin puolin täydellinen Lamborghini! Kömpelö, meluisa ja kaikin puolin kypsä kuin Yhdysvaltojen presidentti – tosin onneksi autotalliin lukittavassa muodossa.

Millainen on hyvä Lamborghini?

Uusi Urus on todennäköisesti Lamborghinin historian objektiivisesti paras auto. Se lienee luotettavin, tilankäytöltään järkevin, ergonomialtaan hiotuin ja kaikin puolin käyttökelpoisin malli, joka härkälogoa on ikinä kantanut. Pohjautuuhan se Audi Q7:n, Porsche Cayennen ja Bentley Bentaygan perusrakenteeseen, jonka jokainen osa on huippuunsa hiottu saksalaisinsinöörien toimesta.

Nyt samojen insinöörien ekonomikaverit kuvittelevat voivansa pyöräyttää rakenteen päälle saksalaisen näkemyksen lamborghinimaisesta muotoilusta. Italialaisen tunteenpalon sijaan kyse saksalaisesta karikatyyristä, joka on liian pakonomaista ollakseen klassista, mutta samalla aivan liian kesyä. Kun lapsien haku koulusta Lamborghinilla muuttuu järkeväksi ideaksi, häviää samalla koko ajatuksen hohto.

Eivät Lamborghinit ole nousseet kyntöpelloilta taustakuvamateriaaliksi kokonaisvaltaisen hiomisen ja tinkimättömän laadun takia. Ihan jokaista osaa ei ehkä ole tehty kovin hyvin, mutta mitä väliä, kun niiden summa on reilu tuhat kiloa kesyttämättömien italialaistaiteilijoiden intohimoa.

Ovenkahvan kertomaa

Katsokaa Urusta tarkemmin: järisyttävien muotojen sijaan alla on viistoperäinen maasturi, jota kuorrutetaan aggressiivisella korisarjalla ja kömpelösti Countachiin viittaavilla pyöränkaarilla. Kylkipokkausten sekaan asennettu tavanomainen ovenkahva on kuin eksynyt konfliktin keskelle.

Verratkaa Urusta Toyotan C-HR:ään: raikkaan villin crossoverin kylkimuodot tulivat ovenkahvan tilalle, joten Toyota siirsi kahvan alfamaisesti C-pilariin. Onhan se vähän epäkäytännöllisen korkealla, mutta estetiikka ei kärsinyt. Toyotan ikkunalinjakin nousee sen verran rajusti ylös, että takaistuimella saa katsella maisemia Google Street View’n kautta. Juuri tällaisia ratkaisuja kaipaisi Lamborghiniin, mutta kaksikoista Toyota oli rohkeampi.

Mitä Urus olisi voinut olla?

Vaikka C-HR on kuin muodonmuutosvaiheen keskelle jäänyt Transformers, ovat sen peruslinjat saneltu viisiovisen matkustamon ja tavaratilan ehdoilla. Kyse on kuitenkin vain erikoisiin kuoriin puetusta perheautosta. Kuvitelkaa miltä auto voisi näyttää, jos istumapaikkoja olisi vain kaksi, ja vain draamalla ja suorituskyvyllä olisi väliä? Tähän pakettiin kun istuttaisi buggytyyliset suuret joustovarat, huippuluokan iskunvaimentimet ja sielukkaasti ärjyvän moottorin, oltaisiin aivan uuden autoluokan äärellä: kuin yhdistelmä offroad-kilpuria ja perinteistä urheiluautoa. Maastokiituri olisi varmasti kovaa valuuttaa arabimaiden hiekkadyyneillä ja Yhdysvaltojen erämaissa. Se nostaisi Ariel Nomadin aloittaman maastourheiluautojen ajoneuvoluokan aivan uudelle tasolle. Jotain niin radikaalia voisi myydä vaikka Lamborghinin nimellä…

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Valmistajat ja Moottorin arkisto