Hallikoeajossa Honda GL 1800 Gold Wing

MP18-näyttelyn koeajohallissa muutama onnellinen pääsi koeajamaan Hondan uuden Gold Wingin torstai-iltana MP18-messujen aattona.

Hondan maahantuoja oli varannut MP-messujen koeajoradan torstai-illaksi ja asiakkailla oli mahdollisuus käydä ottamassa ensipuraisu uudesta Gold Wingistä.

Koeajoradan varrelta löysimme kokeneen Wingi-kuski Tapio Jokisen, joka kertoi koeajon jälkeen oman näkemyksensä miten uusi malli poikkeaa edellisen sukupolven Wingistä.

Jokisella on ollut Gold Wing vuodesta 1990 ja matkan varrelle on mahtunut niin 1100-, 1200- kuin 1500-kuutioinen mallikin ja niiden perään vielä kolme 1800-kuutioista Wingiä. Vertailupohjaa siis löytyy.

Ennen koeajoa Jokinen kertoi odotuksistaan näin.

– En pane pahakseni että se on pikkuisen pienempi, tosin samalla tavaratilakin on vähän pienempi. Erilainen keulan rakenne tekee ajotuntumasta varmaankin hyvin erilaisen.

”On siinä selvä ero vanhaan”

Lyhyelläkin koeajolla löytyi selkeitä eroja uuden ja vanhan mallin välillä.

Käsi alkoi vaistomaisesti mutkiin tullessa hakea kytkinkahvaa mutta sellaista DCT-kaksoiskytkinvaihteistolla varustetussa versiossa ei ole. Hetken mietittyään Jokinen totesi, ettei sitä kyllä koeajon perusteella mihinkään tarvitsekaan.

Koeajossa oli Sport-ajomoodi päällä, jolloin vaihteen vaihtuminen pienemmälle tuntui selvänä nykäyksenä. Todennäköisesti Rain-moodilla tuntuma olisi pehmeämpi. Ajoasento sai kehuja noin 180-senttiseltä Jokiselta.

Painopiste on alhainen ja pienentynyt massa tuntui ajaessa tasapainoisena käyttäytymisenä jyrkissä mutkissa. Moottori murahteli mukavasti jo 1500 kierrokselta alkaen ja vaihteiston automatiikka piti kierrokset alhaisempina kuin manuaalisesti käytettynä olisi tullut tehtyä.

Yllättäen myös äänet ovat uudessa Wingissä selvästi miehekkäämmät.

Jalkatapit maata raapien

Haastattelun keskeyttää koeajoradalta kuuluva metallinen rahina, kun Brandtin Honda-pomo Patrick Manner kurittaa Wingiä niin että jalkatapit raapivat asfalttia.

– Kuten Paken otteista näkee, niin tämä uusi malli sopii myös aggressiivisempaan ajoon, naurahtaa Jokinen.

Omassa pyörässään Jokinen painottaa pitkän matkan ominaisuuksia kahdelle hengelle. Hän kertoo vaimon nukkuvan usein matkalla nykyisen Wingin takapenkillä.

Edeltävää mallia hän kertoo monen pitävän vähän turhaan värittömänä, sellaisena harmaana, hajuttomana ja mauttomana, vaikka muuten ominaisuudet ovatkin matkapyörien parhaimmistoa.

– Nyt uudessa mallissa on mielestäni näköä, aggressiivisuutta ja ääntä, joten sekin asia on korjattu, päättää Jokinen.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Antti Hentinen