Ilmavoimat koelentää: Häivehävittäjä – Lockheed Martin F-35A Lightning II

Lockheed Martin F-35A Lightning II saapui Atlantin poikki talvimyrskyssä Arizonasta Pirkkalaan.

Suomen hävittäjäehdokkaista kolme eurooppalaista vaihtoehtoa, Eurofighter Typhoon, Dassault Rafale ja Saab Gripen ovat jo käyneet läpi ilmavoimiemme evaluointilennot, seuraavaksi on amerikkalaisten vuoro, ensin Lockheed Martin F-35. Meille myytävä versio on perusversio F-35A, B on laivaston sekä Brittien käyttöön ja C on tarkoitettu lentotukialuksille.

Oman haasteensa testiin toi jo koneiden siirto Luken tukikohdasta Arizonasta Satakunnan Lennostoon Pirkkalaan. F-35:ia on kyllä käytössä jo kolmessa Euroopan maassa, mutta niitä valmistaja ei voinut käyttää. Itse asiassa jenkkien kanssa kaupatkin tehdään puolustushallinnon kautta eikä valmistajalta, samoin toimittiin aikoinaan Hornettien kanssa.

Ensimmäinen tehtävä

Testeihin valmistautuminen aloitettiin tuomalla etukäteen maakalustoa ja muuta rekvisiittaa kahdella C-17 rahtikoneella. Siirtolennolle lähti neljä F-35:tä ja KC-135 ilmatankkauskone. Matkalle osui kuitenkin yksi talven syvimmistä matalapaineista, joka aiheutti myrskytuulia ja rankkoja sateita molemmin puolin Atlanttia. Turbulenssi tuo ilmatankkauksiin oman lisämausteensa.

Kehno sää reittivarakentillä taas tarkoitti sopivan reitin etsimistä ja erittäin lyhyitä ilmatankkausten välejä. Lopulta hävittäjien määrä pudotettiin kahteen ja nekin saapuivat viime tingassa ennen testien aloitusta. Koneen säänkestävyydestä ei tämän perusteella kuitenkaan sovi tehdä johtopäätöksiä, turhia riskejä valtameren ylityksessä yksipaikkaisella yksimoottorisella koneella ei kannata rauhan aikana ottaa. Kaikki F-35-koneet ovat yksipaikkaisia eikä suomalaisia koelentäjiä päästetä puikkoihin. Simulaattorilla 12 meikäläistä on päässyt tutustumaan koneen saloihin ja nyt lennettävissä testeissä he todentavat suoritukset koneen jakamasta datasta.

Viidettä sukupolvea

Lockheed Martin F-35 on Suomen ehdokkaista tuorein, vaikka senkin prototyypin ensilento on ollut jo 2006. Uuden tekniikan ja optimistisen budjetin tuomien ongelmien ratkominen otti aikansa. F-35:ä on arveltu yhdeksi maailman kalleimmista asejärjestelmistä. F-35 on viisikosta ainoa niin sanottu viidennen sukupolven hävittäjä, kun muut neljä ovat viime vuosituhannen puolella suunniteltuja koneita. Toki niidenkin ase-, tutka-, avioniikka- ja häirintäjärjestelmät on päivitetty uusimpiin versioihin, mutta ratkaisevaksi eroksi jäävät häiveominaisuudet.

F-35:n muodot, rungon sisäinen aseistus ja koneen pinnoitus minimoivat tutkassa näkyvyyden. Sen uskotaan pääsevän lähemmäs vihollista huomaamatta, mutta kilpailijat taas luottavat tutkahäirinnän korvaavan häiveominaisuudet. Suomessa käyneet koneet oli kuitenkin varustettu tutkaheijastimin, jotta koneen todellinen tutkakaiku ei paljastu vaikkapa itänaapurin seuratessa testitoimintaamme.

Tuotekehitys jatkuu

Vaikeamman havaittavuuden lisäksi Lockheed luottaa F-35:n olevan edistyksellisin tutkaltaan, sensoreiltaan, maalinnukseltaan ja verkottuvuudeltaan. Pilotti pystyy näkemään alaspäin koneensa läpi kypärän virtuaalinäytöllä ja verkottumisen avulla ilmatilannekuvasta tulee tarkempi eri sensorien tietoja yhdistelemällä.

Toisaalta kaikkea ei ole saatu toimimaan vielä aivan suunnitelmien mukaan, USA:n kongressissa asti on käsitelty koneen jäämistä luvatusta suorituskyvystä, vikoja ja kehitystyön paisuvia kustannuksia. Valmistaja takaa löytäneensä tai etsivänsä ratkaisut kaikkiin havaittuihin puutteisiin. Siksi toisekseen eiköhän kaikkien aikaisempienkin hävittäjäprojektien ensiaskeleihin ole kuulunut takaiskuja ja korjauksia.

Tehokkain moottori

F-35 on yhdessä Saab Gripenin kanssa yksimoottorinen, muiden kilpailijoiden käyttäessä kahta. Yksi moottori on halvempi hankkia ja käyttää, mutta uupuu kaksimoottorisen turvallisuutta palata kotipesään toisen moottorin vikaannuttua. Suorituskyvyn puutetta sen ei tarvitse merkitä, F-35:n moottori on koko joukon tehokkain. Pratt&Whitney F135 on edelleen kehitetty versio moottorista, jonka esi-isät ovat palvelleet mm. F-16, F-15 ja F-22 –hävittäjissä.

F-35 on ehdokkaistamme huippunopeudeltaan hitain, mutta ainoana se pystyy kovaan nopeuteen myös asekuormalla. Muilla ulkoinen asekuorma hidastaa vauhtia. Samalla yksi moottori kuluttaa vähemmän ja F-35 pääsee pidemmälle ja pysyy taivaalla kauemmin. Kiitotievaatimus on pidempi, mutta Lockheed vakuuttaa koneensa toimivan myös maantietukikohdista ongelmitta. Norjalaiset ovat kehittäneet koneeseen jarruvarjon laskumatkaa lyhentämään. F-35 voidaan tankata ja aseistaa moottorin käydessä, joten välilaskut jäävät lyhyiksi.

Hinta laskee

Aivan yksin amerikkalaiset eivät ole projektia kustantaneet, mukana kehityskustannuksissa ovat olleet mukana Britannia, Italia, Hollanti, Turkki, Australia, Norja, Tanska ja Kanada. Turkkia ollaan sulkemassa ohjelmasta pois sen ostettua venäläisen ohjusjärjestelmän. Koneen osista neljäsosa on eurooppalaista alkuperää. Koneen kokoonpano tapahtuu kolmessa tehtaassa, Fort Worthissa Texasissa, Camerissa Italiassa ja Nagoyassa Japanissa. Vaikka rahaa on palanut tähtitieteellisiä summia, suuruuden ekonomia toimii. F-35:tä on moitittu ehdokkaista kalleimmaksi sekä hankkia että käyttää, mutta suuret valmistusmäärät tasaavat kustannuksia ja kappalehinta laskee koko ajan.

Lockheed povaa, että Suomelle tulevat hävittäjät maksaisivat maksimissaan 80 miljoonaa dollaria kappaleelta ja lentotuntihinta laskisi 25 000 taalaan. Silloin se asettuisi muiden ehdokkaiden kanssa samaan suuruusluokkaan. Koneita lentää alle kymmenen valmistusvuoden jälkeen jo 500 kappaletta 8 eri maassa. Eurooppalaisilla kilpailijoilla samaan on kulunut tuplasti pidempi aika. F-35:tä on tilattu jo yli 3 000 kpl. Sen voisi kuvitella merkitsevän päivitysten, varaosien saannin ja muun tuen jatkumista pitkälle tulevaisuuteen.

Teksti: Petri Munukka, Kuvat: Petri Munukka ja Lockheed Martin