Moottori 100 vuotta: näin hurjasti kehittyi autojen nopeusennätys vuosina 1898 – 1947, ennen suihkumoottoristen ennätysautojen aikakautta

Kesti peräti 15 vuotta ennen kuin ensimmäinen suihkumoottoriauto onnistui rikkomaan John Cobbin vuonna 1947 mäntämoottoriautolla ajaman maanopeusennätyksen. Aiemmin ennätyksiä kirjasivat nimiinsä meille yhä tutut autonvalmistajat.

Moottori on historiansa varrella päivittänyt lukijoilleen tietoa maailman nopeimmasta autosta aivan alkupäivistään lähtien. Nykyinen maanopeusennätys on peräti 28 vuoden takaa eli lokakuulta 1997, jolloin suihkumoottorinen ThrustSSC ylsi Nevadan autiomaassa huippunopeuteen 1 227,9 kilometriä tunnissa.

Nykyisin puhummekin yleensä tuotantoautojen nopeusennätyksistä.

Moottorin alkuaikoina 1920-luvulla absoluuttisista maanopeusennätyksistä saatiin uutisoida huomattavasti useammin, tästä esimerkkinä Moottori 100 vuotta -teemalla jo aiemmin nostettu artikkeli Sunbeamin "menijä-hirviöstä" kahdella V12-moottorilla vuodelta 1927.

Tällä kertaa vuorossa on laajempi katsaus autojen maanopeusennätyksiin siltä aikakaudelta, jolloin nopeusennätysautot liikkuivat vielä mäntämoottorilla, joka pyöritti pyöriä.

Tilasto alkaa vuodesta 1898

Moottorissa 8/1963 intouduttiin julkaisemaan 26-kohtainen tilasto autojen silloisista maanopeusennätyksistä 65 vuoden ajalta. Tilasto on ilmeisesti poimittu italiankielisestä lähteestä, sillä siinä ovat selitteinä "vettura" (auto, vaunu), "pilota" (kuljettaja), "anno" (vuosi) sekä nopeus kilometreinä tunnissa.

Taulukko on hienon visuaalinen, sillä siihen on mahdutettu ennätysautojen piirroskuvat, ilmeisesti vieläpä oikeassa kokosuhteessa toisiinsa nähden. Ainoa pahoiteltava asia on se, etteivät taulukon pienet ja osittain kuluneet tekstit näy kunnolla ruudulla.

Tilasto alkaa vuodesta 1898, jolloin automobiili ei ollut uusi keksintö, mutta toki vielä aika tuore keksintö.

1800-luvun puolelta tilastoon on päätynyt yhteensä kolme ennätysajoa, yksi vuodelta 1898 ja kaksi vuodelta 1899. Ensimmäiset kaksi ennätystä on hoitanut nimiinsä sama kuljettaja samalla autolla. Ranskalaisen Chosseloud Loubat'n ohjastamalle Jeantaud-autolle on tehty vuosien 1898 ja 1899 välillä selvästi jotain, sillä alkuperäinen 63,137 km/h ennätys on parantunut lukemaan 93,724 km/h.

Myös 100 km/h haamuraja ylitettiin jo 1800-luvun puolella, nimittäin vuonna 1899 kuljettaja "Jénatzy" ajoi omaa nimeään kantaneella ohjuksen muotoisella autollaan ennätyslukeman 105,904 km/h. Sillä lukemalla siis suljettiin vuosisata, jolla auto varsinaisesti keksittiin.

Aikoinaan maailman nopeimpia autoja: Ford, Fiat, Mercedes ja Benz

Kun siirrytään uudelle eli nyt jo vanhalle vuosisadalle, ennätykset paranevat lyhyen ajan sisällä harppauksin. Samalla kuvaan alkaa astua tuttuja nimiä. Esimerkiksi kuudennen maailmanennätyksen on nimiinsä kirjannut Ford vuonna 1903, siis samana vuonna, jolloin maailman ensimmäinen lentokone lensi. Itse Henry Ford on tuon ennätysajon ajanut, ja päässyt suunnittelemallaan Ford 999 -autolla 147,014 kilometrin tuntinopeuteen. Nyt mentiin siis jo reilusti kovempaa kuin Suomen moottoritienopeuksilla.

Fordin ennätyksen rikkoi heti seuraavana vuonna Mercedes, toinen nykyisen Mercedes-Benzin edeltäjistä. Mercedeksellä päästiin ensi kertaa 150 km/h haamurajan yli, kun kuljettaja "De Caters" laski menemään 156,491 kilometriä tunnissa.

Yksi Mercedes-Benzin osapuolista oli vastuussa myös 200 km/h rajan rikkomisesta, vieläpä selvin luvuin. Silloinen Benz ylsi vuonna 1910 jopa 211,5 kilometrin tuntinopeuteen! Tällöinhän elettiin vielä aikaa ennen Titanicia, ja edellinen ennätys oli ollut ranskalaisen Darracq-auton 175,422 km/h. Benz on siis vastuussa paitsi maailman ensimmäisestä toimivasta polttomoottoriautosta, myös maailman ensimmäisestä yli 200 km/h kulkeneesta autosta.

Benzin ennätys oli niin kova, että meni 14 vuotta ja yksi maailmansota ennen kuin se rikottiin. Ranskalaisen urheiluautovalmistaja Delagen auto R. Thomas'n kuljettamana ylsi vuonna 1924 huippunopeuteen 230,634 km/h.

Tämä ennätys ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, sillä jo samana vuonna muuan italialaisvalmistaja Fiat pisti paremmaksi. Maailman nopeimpana autona Fiat Mefistofele kulki 244,356 kilometriä tunnissa englantilaisen Ernest Eldridgen ajamana.

Samana vuonna, 1924, Italiassa avattiin muuten myös maailman ensimmäinen moottoritie.

300 km/h, 400 km/h ja 500 km/h rikki viiden vuoden välein

1920-luvun edetessä ennätysautot muuttuivat aina vain hurjemmiksi ja niiden rakentaminen yhä kalliimmaksi. Moottorissa 8/1963 julkaistun taulukon perusteella ensimmäinen selvä parannus Fiatin vuoden 1924 ennätykseen oli walesilaisen John Parry-Thomasin rakentaman ja ohjastaman Babs-auton suorittama 275,229 km/h nopeus vuodelta 1926.

Heti seuraavana vuonna koitti mainitun ja siis jo täällä Moottori 100 vuotta -kekkereiden yhteydessä esitellyn 1 000 hevosvoiman Sunbeamin suuri hetki. Majuri Henry Segraven Floridan Daytonassa ohjastama Sunbeam ylsi ensimmäisenä autona maailmassa paitsi 200 mailin tuntinopeuden, myös 300 kilometrin tuntinopeuden yli. Kaksi 500 hevosvoiman V12-lentokonemoottoria siivittivät Sunbeamin ennätysnopeuteen 327,981 kilometriä tunnissa vuonna 1927.

1920-luku päätettiin niin ikään majuri Segraven ajamaan ennätykseen. Vuonna 1929 hän ajoi Irving-Napier -autolla ennätyslukeman 372,340 km/h. 1920-luvulla päästiin siis erikoisvalmisteisilla nopeusennätysautoilla jo niihin lukemiin, joihin aniharva nykyinenkään tuotantoauto pystyy.

Vuosikymmen vaihtui, ja melko pian vaihtui myös sataluku autojen maanopeusennätyksissä.

Vuonna 1932 brittiläinen Malcolm Campbell ajoi 23,9-litraisella W12-moottorilla varustetulla Napier-Campbell Blue Bird -ennätysautollaan 408,621 km/h. Ylitettyään 400 km/h haamurajan lyötiin hänet ritariksi. Sir Malcolm Campbell ei kuitenkaan tyytynyt vaatimattomiin 408 kilometriin tunnissa. Hän otti nimiinsä kolme seuraavaakin maailmanennätystä, joista viimeisen vuonna 1935. Tuolloin hän päästeli omaa nimeään kantaneella autolla menemään 485,175 kilometriä tunnissa.

Sitten tuli kapteeni George Eyston, jälleen yksi englantilainen ennätysmies.

Hänen nimiinsä on kirjattu 19. marraskuuta 1937 Thunderbolt-ennätysautolla kuuluisalla Bonnevillen suolatasangolla ajettu nopeusennätys 502,1 km/h.

Näin ollen rajapyykit 300 km/h, 400 km/h ja 500 km/h saavutettiin vain viiden vuoden välein.

Seuraava iso ennätys pysyi voimassa 15 vuotta

1930-luvun lopulla, ennen toisen maailmansodan syttymistä toistensa ennätyksiä rikkoivat George Eyston ja John Cobb, brittiläiset herrasmiehet.

1930-luku suljettiin nopeusennätysten osalta vain viikkoa ennen toisen maailmansodan syttymistä, 23. elokuuta 1939. Tuona päivänä John Cobb ylsi Bailton-ennätysautollaan 595,037 km/h nopeuteen.

Toisen maailmansodan aikana ei maanopeusennätyksiä tehty, ilmanopeusennätyksiä senkin edestä. Vasta vuonna 1947 kuultiin seuraavat isot uutiset maanopeusennätysautoihin liittyen, asialla John Cobb ja sopivasti muokattu Bailton.

Tuloksena oli 16. syyskuuta 1947 saavutettu 634,385 km/h nopeus eli kirkkaasti ensimmäinen 600 km/h ylitys autolla. Näin voimme huomata, että kului 49 vuotta siitä, kun auto kulki 63 km/h siihen, kun auto kulki 630 km/h.

Cobbin ennätys pysyi voimassa yli 15 vuoden ajan, ja Moottorissa 8/1963 julkaistu taulukko liittyikin uutiseen sen rikkomisesta, lopultakin.

Oleellisin ero Cobbin ja Breedloven ennätysten välillä oli auton voimanlähde ja voimansiirto. Siinä missä Cobbin autossa mäntämoottori pyöritti pyöriä, Breedloven "Spirit of America" -autossa oli suihkuhävittäjä North American F-86 Sabresta lainattu suihkumoottori, joka liikutti autoa työntövoimallaan.

Cobbin ennätys myös pyöriä pyörittävän voimanlähteen saralla on sittemmin maanopeusennätysautolla rikottu, mutta nyt 78 vuoden jälkeenkään emme ole nähneet tuotantoautoa tai ylipäätään katuautoa, joka olisi päässyt lähellekään Cobbin huipputulosta, joka oli siis 634,385 km/h.

Lähde: Moottorin arkisto