Opel Manta GSe ElektroMOD tuo ikonin takaisin sähköisessä muodossa

Monet autonvalmistajat ovat luoneet vanhoista kulttiautoistaan retromalleja, joita uusimman villityksen mukaan sähköistetään. Myös Opel on löytänyt historiastaan sopivan esikuvan uudelle sähköautolle.

Fiat 500, BMW Isetta ja Renault 4 ovat esimerkkejä 50- ja 60-lukujen kulttiautoista, joiden olemme viime aikoina nähneet tuotantomallina tai prototyyppinä syntyneen uudelleen sähköautona. Automallin imagon muuttuminen ”vanhasta retroksi” vaikuttaa tapahtuvan noin 50 vuoden kuluttua esittelystä, sillä nyt tällaiseen käsittelyyn ovat päässeet myös 70-luvun alun pikkuauto Renault 5 sekä viimeisimpänä ikoninen coupé Opel Manta.

Tietä viitoittamassa

Valmistajan mukaan Manta ElektroMOD yhdistää alkuperäisen muotoilun moderniin teknologiaan. Modernius ei tässä tapauksessa tarkoita pelkästään sähköistä voimalinjaa, vaan myös sisätilaa, josta tulevat löytymään suuret, viimeisimmän huudon lasinäytöt. Juurikaan yllä esiteltyjä yksityiskohtia sekä ohessa esiintyvää hiukan hämyistä yläviistokuvaa enempää ei vielä autosta ja sen ominaisuuksista ole paljastettu.

Kuvan perusteella voimme kuitenkin todeta, että prototyypin muotoilu noudattaa melko uskollisesti alkuperäisen Mantan hienovaraisia linjoja. Kaikki mainittu sopii myös varsin hyvin siihen tosiasiaan, että Manta toimi vahvana inspiraationa Opelin uuteen muotokieleen, joka esiteltiin Opel GT X Experimental -konseptimallissa vuonna 2018. Katulaillinen esimerkki tästä on näyttävä uusi Mokka.

Opel myös korostaa, että sähköisyys tulee olemaan merkin tulevaisuutta. Tällä hetkellä markkinoilla olevat täyssähköiset henkilöautomallit Corsa-e ja Zafira-e Life sekä hyötyautot Combo-e ja Vivaro-e saavat piakkoin seuraa. Jo vuonna 1971 Opel järisytti sähköauton rajoja GT-malliin perustuneella Elektro GT:llä, joka kiihtyi Boschin sähkömoottoreilla nollasta sataan kuudessa sekunnissa. Manta GSe ElektroMOD:in nimessä on viittaus juuri tähän malliin.

Merkin lehdistötiedotteessa nousee esiin kuva siitä, kuinka Manta GSe tulee esikuvastaan poiketen olemaan vapaa paitsi fossiilisista polttoaineista itsestään, myös polttomoottoriauton monimutkaisesta ja siten vikaherkemmästä tekniikasta. Ajatus on jännittävä siitä näkökulmasta, että alkuperäinen Manta oli markkinoilla ensimmäisen öljykriisin aikaan, jolloin vallalla oli tismalleen samanlaisia pyrkimyksiä.

Opelin pyrkimyksistä Manta GSe:n mahdollisen tulevan tuotannon suhteen tiedämme vielä vähemmän kuin auton tekniikasta. Otsikko on siis totta, Manta on tullut takaisin toistaiseksi vain sähköisessä muodossa.

Kuitenkin kun auto oletettavasti päätyy jossain vaiheessa jossain muodossa Opel-kauppoihin, astuu eteen ongelma, kuinka malli brändätään Isossa-Britanniassa Vauxhallina. 1970-luvun alussa – kun merkit eivät vielä olleet sisaria – brittimerkki esitteli GM:n hattu päässä paljon Mantan kaltaisen Firenzan, joka varmasti taipuisi tässä tapauksessa uudelleensyntyneen Mantan sisarmalliksi. Myös pikkuauto Opel Karl käännettiin muutama vuosi sitten ongelmitta Vauxhall Vivaksi.

Entä mitä kannattaa muistaa esikuvasta?

Aito ja alkuperäinen A-sukupolven Manta – joka siis toimii esikuvana ElektroMOD:ille – näki päivänvalon vuonna 1970. Opelille muodostui tuolloin eräänlainen markkinarako, sillä pääkilpailija Ford oli jo kaksi vuotta rellestänyt sporttisten kaksiovisten markkinoilla niin ikään vahvasti autohistoriaan jääneellä Caprilla.

Manta perustui samana vuonna kauppoihin tulleeseen A-mallin Asconaan. Samalle akselivälille rakennettu Manta oli kaksiovista Asconaa pidempi, mutta kapeampi ja matalampi. Mitatkin kertovat siitä, että Mantan suunnittelussa ja markkinoinnissa painotettiin urheilullisuutta. Coupén perä oli viistetty, muttei kuitenkaan samantyyppinen fastback, kuin Caprissa. Kaiken kaikkiaan pikku-muskeliautoksi tituleerattava Manta on hyvä esimerkki aikansa tyylisuuntauksista. Komeutta saattoi täydentää esimerkiksi sellaisella sittemmin edesmenneellä tyyliseikalla, kuin vinyylikatolla.

Muskeliautoista puheen ollen, Manta on yksi ainoista Opelin malleista, joita on laivattu Yhdysvaltain markkinoille. Vain paria mallia varten ei kannattanut perustaa liikkeitä, joten Opeleita myytiin Atlantin takana Buickin liikkeissä. Niillä markkinoilla tarjolla oli hyvinkin luonnollisesti vain suurin, komein ja suorituskykyisin 1,9-litrainen rivinelonen, mutta Euroopan puolella myytiin myös 1,2- ja 1,6-litraisia versioita. Välitykset pyörille hoidettiin joko nelivaihteisella käsivaihteistolla tai kolmivaiheisella automaatilla; tässäkin oli ajateltu mahdollisuuksia USA:n markkinoilla.

Manta A oli tuotannossa lopulta vain viiden vuoden ajan, mutta ehti sinä aikana taipua kovinkin moneksi. Suurempikokoinen, selkeämmin fastback-korinen Manta B korvasi sen vuonna 1975.

Lähde ja kuvat: Opel Teksti: Benjamin Helander