Sähköautot ovat kehittyneet juuri niin nopeasti kuin arveltiin – mutta mikä on lopulta tarpeeksi?

Kuva Aake Kinnunen
Sähköautovertailu

2020-luvulla automaailman merkittävin kehitys on tapahtunut autojen sähköistymisessä. Kuinka kauan nopea kehitys korkeajännitevoimalinjoissa voi vielä jatkua?

Autotoimittajan ammatti eri vuosikymmenillä on ollut hyvin erilaista. Autot ovat muuttuneet, niiden käyttötavat ovat muuttuneet – myös ihmisten mahdollisuudet hankkia eri hintaluokan autoja on ollut jatkuvassa muutoksessa.

2020-luku ei ole varmasti se siistein aika olla autotoimittaja. Mediamaailma on jatkuvassa myllerryksessä, erikoisia ja hauskoja autoja julkaistaan yhä vähemmän ja vähemmän ja autonvalmistajat tekevät yhä enemmän logonvaihtomalleja.

Itse osaan olla kuitenkin kiitollinen, että olen saanut olla autotoimittajana juuri 2020-luvulla. 2010-luvulla autot paranivat aiemmasta monessa suhteessa, mutta autonvalmistajien tekniset ratkaisut ja mallistot alkoivat muistuttaa yhä pidemmälle toisiaan. Uudet innovaatiot eivät varsinaisesti soitelleet ja pienehköt bensaturbomoottorit tuntuivat olevan ratkaisu auton kuin auton voimalinjaan.

Kaikki kuitenkin muuttui edellisen vuosikymmenen loppupuolella, kun autonvalmistajat alkoivat tuomaan markkinoille sähkö- ja lataushybridiautoja. Aluksi pienen porukan niche-tuotteista ennustettiin tulevan valtavirralle sopivia ratkaisuja hyvinkin nopeasti – jopa ennen seuraavan vuosikymmenen loppua.

Autotoimittajana on saanut olla aitiopaikalla kokemassa sitä, miten vajaan 500 kilometrin työmatkalla laturilla notkuttu aika on laskenut muutamasta tunnista koko matkan taittamiseen ilman välipysähdyksiä.

Tätä ajatusta oli joidenkin vaikea sulattaa. Kun sähköautojen todelliset toimintamatkat huitelivat jossain sadan ja kahden sadan kilometrin välillä ja lataustehot muutamissa kymmenissä kilowateissa, ei tuotteet olleet valmiita aivan kenelle vain. Ja entäs latausverkosto? Yksittäisiä pikalatureita alkoi putkahtelemaan sinne tänne, mutta niiden toimintavarmuus oli vähintäänkin kyseenalaista, ja jo toinen sähköautoilija samalla reitillä saattoi tarkoittaa ruuhkaa, joka lykkäsi omaa latauksen aloittamista.

Autonvalmistajien sähköistymiseen työntämät eurot ovat kuitenkin tuottaneet hämmentävän nopeaa muutosta. Autotoimittajana on saanut olla aitiopaikalla kokemassa sitä, miten vajaan 500 kilometrin työmatkalla laturilla notkuttu aika on laskenut muutamasta tunnista koko matkan taittamiseen ilman välipysähdyksiä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Enempi parempi – mutta kuinka paljon?

Suurimman osan autoilijoista ei tarvitse mitoittaa sähköautoaan sen mukaan, että sillä olisi nopea suorittaa satojen tai tuhansien kilometrien reissuja. Ylivoimaisesti suurin osa arjesta koostuu muutamien, tai muutamien kymmenien kilometrien yksittäisistä ajosuoritteista. Suomen keskiosissa asuvana ja pitkiin etäisyyksiin tottuneena olen kuitenkin kokenut tärkeäksi seurata myös autojen suoriutumista pidemmillä matkoilla. Jos autoilija on tottunut siihen, ettei 500 kilometrin matkalla tarvitse pysähtyä, voi saavutetusta etuudesta luopuminen tuntua vaikealta.

Nyt jo muutamilla koeajoilla on saanut kokea käytännössäkin yli 500 kilometriin yltäviä toimintamatkoja. Omalla kotimatkallani pääkaupunkiseudulta ei olisi siis tarvinnut pysähtyä lataamaan kertaakaan. Työssäni on kuitenkin olennaista testata myös sähköautojen suoriutumista pikalaturilla, joten olen usein ajanut ylimääräistä lenkkiä päästäkseni laturille mieluiten 10 prosentin varauksella.

Kehitys kulkee siis eteenpäin nopeammin kuin suurin osa sähköautoiluun vastahankaan suhtautuvasti olisi halunnut uskoa. Mutta kuinka pitkään näin nopea kehitys voi jatkua? Akkujen energiatiheyden seuraavasta läpimurrosta ei ole viitteitä ja lataustehotkin alkavat olemaan sen verran hurjia, että korkeampien tehojen kohdalla ollaan usein kovilla jo huoltoasemien sähköliittymienkin puolesta. Ja mikä on se piste, kun sähköautoilla pitkienkin matkojen tekeminen on riittävän nopeaa vaikkapa 90 % autoilijoista?

Todennäköisesti seuraavan 10 vuoden kehitys ei ole yhtä nopeaa kuin edellisen 10. Tämän voisi kuvitella näkyvän myös kohtuullisemmissa sähköautojen arvonalenemissa, kun tuotteet eivät ”vanhene” yhtä nopeasti kuin tähän saakka.

Mutta maalissa ei tietysti vielä olla, tai tulla koskaan olemaankaan. Insinöörinä haluan uskoa, että kehitys on ikuista ja kuluttajille saadaan joka vuosi aikaiseksi parempaa tekniikkaa kuin aiemmin. Ehkä 10 vuoden päästä ollaan jo siinä tilanteessa, että kovimmat rauta-ahterit saavat vetää 7-paikkaisella autolla 2-tonnista asuntovaunua sähköautolla vaikka 1 000 kilometriä päivässä niin halutessaan?

Kommentit (1)

  • JANNE PAAVOLAINEN

    Nykyisellä polttomoottoriautolla tulee pohjakosketuksia kotinurkilla jo hidastetöyssyistä, saati sitten maalla kaikilla sienireissuilla kuin myös muilla kuin asfalttiteillä ajaessa. Farmariauton 700 litran tavaratila on usein täynnä ja on meillä kattoboksikin tarpeeseen olemassa.
    Sähköautoa olen sijaisautona kokeillut . Jos en tarvitsisi tavaratilaa ja ajaisin pinnoitettuja teitä, niin sähköauto voisi kiinnostaa. Edes latausmahdollisuuden tämän hetkinen asennusmahdottomuus ei liikaa haittaisi.
    Toimintamatkan ennakoimattomuus talvella kyllä pohdituttaisi ja akkujen vahingoittumisalttius pelottaisi. Hinta, no ei nyt tarvitse sitä pohtia, kun jää noista muista syistä vielä hankkimatta.

    Tuuppausvertailut kiireellä Suomea päästä päähän eivät tuota houkutusta, kun moinen liikkumistapa ei vastaa omaa käyttötapaa autolla liikkumisessa.

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat