Sisätilat puhtaaksi: Tekstiilipesuri tekee taikoja kangaspenkeille

Käytetyn auton kangaspenkkien likaisuutta ei ymmärrä, jos ei ole koskaan käyttänyt tekstiilipesuria sellaisten puhdistamiseen. Likaisen ja puhdistetun penkin ero järkyttää.

Auton kangaspinnat altistuvat pölylle ja kuolleelle ihosolukolle. Tämä kaikki pinttyy ajan kanssa syvälle kuituihin. Pahemmaksi tilanteen tekevät mahdolliset läikkyvät nesteet, kuten virvoitusjuomat ja kahvi. Kaikkein ikävimpiin tahroihin kuuluvat esimerkiksi mustikkajäämät, sulanut suklaa sekä veritahrat.

Nämä kaikki on mahdollista irrottaa istuimista ilmankin tekstiilipesuria, joka myös pesevänä imurina tunnetaan. Bioliuotinpesuaineella pehmeällä harjalla harjaten useimmat tahrat irtoavat varsin usein. Puhdistusteho on kiinni lähinnä sopivasta pesuaineesta.

Ongelma on kuitenkin saada likainen neste pois penkin kuiduista. Tämä on erittäin hankalaa, jollei mahdotonta, ilman tekstiilipesuria. Paras keino lienee pyyhkiä likainen neste kosteaan mikrokuituliinaan. Hyvästä yrityksestä huolimatta likaa tuppaa imeytymään kuituihin, jolloin kankaaseen jää värjäytymiä.

Tekstiilipesurin temput

Tekstiilipesuri muistuttaa ulkonäöltään etäisesti tavallista kotitalousimuria, ja sekin tarvitsee imurin tavoin virtaa pistokkeesta. Tekstiilipesurissa on kuitenkin imusuuttimen lisäksi sumutinpää, jonka kautta voidaan sumuttaa pesuaineliuosta suoraan kankaalle.

Tämä erottaa tekstiilipesurin ulkoisesti imurista. Se myös tarkoittaa sisäisiä muutoksia, sillä tekstiilipesurissa ei ole pölypussia sen imemän nesteen vuoksi. Sen sijaan tekstiilipesurissa on kaksi nestesäiliötä. Yksi on tarkoitettu puhtaalle nesteelle, jota sumutetaan pintaan . Toiseen kerätään likainen, pinnalta pois imettävä, neste.

Tekstiilipesuria ohjeistetaan käyttämään juuri kuvatulla tavalla. Pesunestesäilöstä suihkutetaan pesunestettä kankaaseen, joka imetään välittömästi pois tekstiilipesurin imevällä osalla. Tämä on helpoin ja nopein tapa puhdistaa pintoja. Pesuteho kasvaa merkittävästi jos suihkutuksen ja imemisen välissä vaivautuu hankaamaan pesuaineen kankaaseen esimerkiksi pehmeällä harjalla.

Kaksi tapaa

Esitellyn tavan ongelmana on penkkiin jäävä pesuaineliuos, sillä kaikkea ei saa millään imettyä pois. Lienee käyttäjästä kiinni kokeeko tämän ongelmaksi, mutta käyttöön on olemassa myös toinen tapa. Tällöin tekstiilipesurin pesunestesäiliöön laitetaan vain puhdasta vettä.

Tämä toinen tapa toki vaatii erillistä sumutinpulloa, johon käytettävä pesuaineliuos tehdään. Esimerkiksi bioliuotinpesuaine on hyvä vaihtoehto. Jutun yhteydessä käytettiin Bilt Hamber Surfex-HD:ta noin 1:50 laimennuksella. Pesuaine suihkutetaan sumutinpullosta pintaan ja lika hangataan esimerkiksi pehmeällä harjalla irti kankaasta.

Tämän jälkeen tekstiilipesurilla imetään suurin pesuainejäämä pois, suihkutetaan puhdasta vettä pintaan ja imetään jälleen pois. Tätä toistetaan kunnes pesurin läpi virtaa kirkasta nestettä. Todella likaisilla istuimilla pesuainetta on välissä lisättävä sumutinpullosta ja hankaamista jatkettava, kunnes kaikki lika on irronnut. Lopuksi tehdään aina huolellinen huuhtelu edellä kerrotulla tavalla.

Kuivatus kosteasta

Istuimet jäävät tekstiilipesurin jäljiltä aina kosteaksi, joten auto on tarpeen kuivattaa. Pahimmassa tapauksessa tiiviiseen tilaan suljettu märkä istuin homehtuu. Onneksi tekstiilipesuri jättää istuimen kuitenkin merkittävästi kuivemmaksi kuin pelkällä sumutinpullolla ja mikrokuituliinalla pestessä. Jo tämä minimoi homehtumisen riskin.

Kesällä kuumassa auringossa auton ovet auki istuimet kuivuvat jopa tunnissa, mutta normaaleissa olosuhteissa sama kestää selvästi pidempään. Autolla voi liikkua hätätapauksessa vaikka heti istumalla muovipussin päällä, kunhan muovipussin muistaa ottaa pois perille päästyään. Auton ovia tai ikkunoita olisi hyvä pitää vähintään raollaan kuivumisen ajan, joten sopiva sää tai tallipaikka on löydettävä.

Tekstiilipesurille löytyy runsaasti muitakin käyttötarkoituksia auton istuimien lisäksi. Ensimmäisenä tulevat mieleen kotitalouden kangassohvat sekä matot, ja tekstiilipesuri sopii luonnollisesti samoin myös auton matoille. Auton kattoverhouksiin ei kuitenkaan kannata koskea, sillä ne saattavat irrota kiinnityksistään ja jäädä roikkumaan ikävästi.

Teksti ja kuvat: Henri Posa