Ajoneuvot | Autonhoito | 17.6.2017

Auto ja vanteet puhtaaksi ruosteisista jarrupölytäplistä

Autojen jarruista ja junaradoilta ilmaan leijaileva lentoruoste tarttuu auton maalipintaan kiinni. Metalli jatkaa ruostumista auton maalipinnalla vahingoittaen samalla mahdollisesti myös lakka- tai maalipintaa.

Nämä hiukkaset on syytä poistaa maalipinnalta ennen auton suojaamista esimerkiksi vahalla. Lentoruostehiukkaset ovat usein niin pieniä, että niitä on hankala edes huomata. Toisinaan pienet oranssit täplät erityisesti eturenkaan takana auton kyljissä saattavat näkyäkin, ainakin jos auton väri on vaalea.

Eräs tapa tarkistaa oman auton puhtaus on kuljettaa sormenpäitä kostealla maalipinnalla auton pesun jälkeen. Pienikin karheus kertoo, ettei maalipinta ole puhdas. Maalipinnan karheus voi johtua lentoruosteen lisäksi esimerkiksi maantiepiestä tai puiden mahlasta.

Raudanpoistoaine

Raudanpoistoaine syövyttää rautaa kemiallisesti, jotta rautapartikkeli irtoaa pinnasta huuhteluveden mukana. Tässä artikkelissa käsiteltävien raudanpoistoaineiden väri muuttuu reaktion aikana tumman liilaksi ja aine on tehnyt kaiken mihin se pystyy vasta, kun sävy on lähes musta. Näyttävä reaktio on kuitenkin niin lievä, että raudanpoistoaineet ovat täysin turvallisia esimerkiksi jarrulevyille. Vaikka jarrulevyn pintaan muodostuukin ohut korroosio, ei siitä ole lainkaan vaaraa, vaan se poistuu ensimmäisen jarrutuksen myötä.

Tässä artikkelissa tarkoitetut raudanpoistoaineet ovat pH-arvoltaan neutraaleja, ollen siten turvallisempia käyttää kuin vahvat hapot tai emäkset. Näitä pH-neutraaleja raudanpoistoaineita ovat esimerkiksi Autobrite Purple Rain, Auto Finesse Iron Out, Bilt Hamber Korrosol, Britemax Iron Max, CarPro IronX, Gyeon Q2M Iron, Dodo Juice Ferrous Dueller, Koch-Chemie Reactive Wheel Cleaner, Monello Non-Ferro, Nanolex Wheel Cleaner, ValetPro Dragon´s Breath sekä Wolf´s Chemicals Deironizer.

Mainittujen lisäksi on olemassa samaan kemialliseen reaktioon perustuvia raudanpoistoaineita, jotka eivät ole pH-neutraaleja. Samoin moni vannepesuaine perustuu samaan kemiaan ja niitä voi tietenkin käyttää myös maalipinnalla. Suurin osa vanteista on maalattu tai ainakin lakattu samalla tavalla kuin auton maalipintakin.

Raudanpoistoaineen käyttö

Käsiteltävälle kohteelle, oli sitten kyseessä vanne tai koko auto, kannattaa suorittaa ainakin esipesu esimerkiksi liuotinpesuaineella, vaikka tämä ei suinkaan ole pakollista. Mahdollisimman puhtaalla pinnalla raudanpoistoaine pääsee reagoimaan tehokkaammin poistettavan lentoruosteen kanssa.

Valitettavasti auton suojaus vahaamalla on tarpeen uusia raudanpoiston jälkeen, sillä raudanpoistoaineet eivät ole varsinaisesti vahaturvallisia. Hyvä vaha tai synteettinen suojatuote saattaa silti kestää yhden raudanpoistokäsittelynkin poistumatta pinnalta.

Raudanpoistoaineita myydään valmiissa sumutinpulloissa sekä suuremmissa pakkauksissa. Jälkimmäisen oston yhteydessä on tarpeen hankkia erikseen myös sumutinpullo sekä kemikaalinkestävä sumutinpää. Huonolaatuiset sumutinpäät eivät kestä raudanpoistoaineita kovin pitkään.

Raudanpoistoaine levitetään pinnalle sumutinpullosta sumuttamalla. Paras puhdistusteho saadaan levittämällä aine vielä kauttaaltaan esimerkiksi mikrokuitulevittimellä. Tätäkään autonhoitotoimenpidettä ei tulisi suorittaa suorassa auringonpaisteessa.

Aine saisi vaikuttaa mahdollisimman pitkään (5–10 minuuttia) maalipinnalla ennen huolellista huuhtelua painepesurilla. Suurin osa raudanpoistoaineista ei saa kuivua pinnalle, mutta esimerkiksi Wolf´s Chemicalsin Deironizer tekee tähän poikkeuksen. Jos aine kuitenkin vaikuttaa kuivuvan turhan nopeasti, voi vaikutusaikaa jatkaa suihkuttamalla lisää raudanpoistoainetta tai hieman vettä.
Lopuksi pinta huuhdellaan huolellisesti.

Raudanpoistokäsittelyn jälkeen on suositeltavaa suorittaa tavallinen käsinpesu tai liuotinpesu auton pintaan levitettävän suoja-aineen tarttumisen varmistamiseksi. Parhaaseen tulokseen pääsee tekemällä raudanpoistokäsittelyn ja käsinpesun lisäksi myös pienpoiston ja maalipinnan läpikäynnin savella. Ne käsitellään kuitenkin omissa jutuissaan.

Teksti ja kuvat: Henri Posa