Koeajo: 100 hevosvoimaa per ovi – Audi RS 3 Sedan

Audi RS 3 Sedan tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän: pieni porrasperä viisisylinterisellä vauhtimoottorilla. Hyvää: suorituskyky, ajettavuus, moottorin äänet. Huonoa: äärirajoilla hieman liian helppo tapaus.

Viisisylinterinen moottori on yksi Audin maineen kulmakivistä: perinne alkoi jo 1970-luvun puolella, ja viimeistään legendaarisen Quattron tulo rallipoluille 1980-luvun alussa tallensi tuon pehmeän murinan lukuisten autofanien tärykalvoille.

On tavallaan nykyajan vastaista, että traditio jatkuu yhä, kun monisylinteriset moottorit on yleisesti korvattu nelipyttyisillä ahdetuilla koneilla. Etenkin alemmassa keskiluokassa, mitä Audi RS 3 Sedankin edustaa.

Mutta ei. RS 3:n moottoritilassa lepää edelleen perinteinen viitonen, viimeksi kaksi vuotta sitten kattavat rakenteelliset muutokset läpikäyneenä. Moottori onkin nyt 26 kiloa entistä kevyempi ja 33 hevosvoimaa tehokkaampi. 2,5-litraisesta on saatu turbon avustuksella ulos kunnioitettava lukema, 100 hevosvoimaa per porrasperäkorin ovi. Voima välittyy seitsenvaihteisen kaksoiskytkinlaatikon ja sähköisen monilevykytkimen avustuksella neljälle pyörälle – totta kai.

Helpot neljä sekuntia

Otimme uudesta moottorista tuntumaa niin Audi TT RS -sportticoupén pellin alla – ensin espanjalaisella Jaraman moottoriradalla ja sen jälkeen Suomessa – ja totesimme sen molemmilla kerroilla toki kulkevaksi, mutta kokonaisuuden hieman liiankin helpoksi. Etenkin TT:n korin yhteydessä olisi kaivannut olemukseen hieman lisää rosoisuutta.

Edellä kirjoitettu ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että tämän viisisylinterisen moottorin tarjoamassa suorituskyvyssä olisi jotain moittimista. Ei ole. Moottori-voimansiirtopaketti vastaa RS 3 Sedanissakin kaasupolkimen käskyihin vahvasti ja viiveettä, ja pohjaan painaminen saa selän liimaantumaan penkkiin kaikilla Suomessa käytetyillä nopeuksilla.

Valmistajan ilmoittama nollasta sataan -kiihtyvyys, vain hieman yli yksi sekunti per ovi, kertoo tason millä RS 3 Sedan liikkuu. Eikä tuota arvoa ole syytä epäillä, sillä TT RS:n kiihtyvyydeksi mittasimme kotimaassa 3,4 sekuntia, mikä oli peräti 0,3 sekuntia tehtaan lukemaa alhaisempi arvo. Huippunopeudenkin saa halutessaan kasvatettua yli tavanomaisen 250 km/h rajoittimen ohitse aina 280 kilometriin tunnissa.

Omimmillaan dynamicilla

RS 3:n ohjausvälitys on nopeampi kuin perus-A3:ssa, minkä huomaa heti taajamassa ja myöhemmin mutkatiellä. Tehostusta on comfort-ajotilassa melko reilusti, mutta napsautus dynamic-tilaan jäykistää ratin kautta tulevaa tuntumaa selvästi, ja ohjauksesta tulee melkein perinteisen tehostamattoman oloinen.

Moottori-vaihteistopakettiinkin syntyy samalla toisenlaista terävyyttä. Laatikko heittää itsensä oletusarvoisesti S-tilaan, mutta sieltä voi siirtyä koska vain maltillisemmalle D:lle ilman ajomoodin muita miedonnuksia – jos siis tasakaasulla pienillä vaihteilla huudattaminen alkaa tuntua teinitouhulta. Ja kaasuun vastaavuus säilyy D:lläkin napakkana.

Dynamicilla äänetkin muhevoituvat: kurnutuksesta tulevat ihan ne Hannu Mikkolan ajat mieleen. Ja jousitus alkaa tuntea kaikki tien epätasaisuudet, kun lisävarusteinen säätyvä iskunvaimennus jäykistyy. Jos tätä ennen RS 3 Sedan on tuntunut tavallista tehokkaammalta henkilöautolta, nyt fiilis alkaa olla jo lähellä urheiluautoa.

Silti – tai juuri edellä mainittujen asioiden vuoksi – RS 3 kuuluu niihin autoihin, joita tekee mieli ajaa nimenomaan urheilullisemmassa ajotilassa. Näin 400-heppaisen auton luonteesta saa tavallaan enemmän irti; tällaiseksi auto olisi todennäköisesti aikaisemmin rakennettu, ennen nykyistä ajotilojen aikaa.

Suoraan ajokin on maukasta, sillä jo comfortilla ohjaus keskittää todella hienosti, hienommin kuin perusmalleissa, ja silti pienenkin käännön takana on heti herkkyyttä ja tuntumaa. Konehuoneen ääni erottuu tasaisessa moottoritieajossa metallisena pörinänä, eli RS-mäiysyys ei missään vaiheessa katoa mielestä. Ja vaikka jousitus luonnollisesti vähän nypyttää, pitkälläkään matkalla epämukavuuden tunnetta ei tule.

Neutraali loppuun asti

Äärirajoilla huomaa, että tämäntyyppisessä nelivedossa takapyörät eivät saa täyttä annosta voimaa osakseen: RS 3:n saa kyllä alustan hyvän balanssin ansiosta kääntymään hyvin, mutta käytös on korkeintaan neutraalia. Perän voi heittää kaarrejarrutuksella lievään luisuun, mutta kaasun painaminen suoristaa auton välittömästi. Talven heikommalla kitkalla hauskuus on epäilemättä enemmän läsnä, ja tehot kaiken aikaa käytettävissä.

Mutta kuten sanottu, nämä piirteet häiritsivät enemmän silloin, kun alla oli moottorirata ja matalan puikulamainen TT RS. Nyt, tähän virkamiesmäisempään pikkusedaniin juuri ajamisen helppous tuntuu istuvan kuin nenä päähän.
Kukaan kun ei odota RS 3 Sedanin suoriutuvan urheiluauton lailla; toisaalta taas edessä on ilahduttava yllätys, kun tämännäköinen auto pystyy miltei urheiluautomaisiin suorituksiin.

Sportti vain eksperteille

Sisustuskin runsaasti lisävarustellussa koeajoautossa tekee ison pesäeron tavalliseen A3:een nähden. Alcantaraa alaosastaan litistetyssä ratissa, vaihdekepin nupissa ja muuallakin ohjaamossa, punaisia tikkauksia ja tehostevärejä sekä syötävän hyvän näköiset lisävarusteiset ja nahkaverhoillut erikoisurheiluistuimet, jotka tukevat kehoa hyvin – vaikka tavallisiin Business Sportin istuimiin verrattuna eivät sittenkään kovin paljon paremmin.

Ulkoapäin somisteet ovat tutunlaiset, alumiinin väriset peilit, vahvistettu keulamaski ja -spoileri, helmalevikkeet, maltillinen takaspoileri pienen luukun päällä sekä isot pakoputken päät niin ikään bodatun takapuskuri-diffuusorin molemmissa päissä. Raideleveyskin on perusmallia mittavampi niin edessä kuin takana, samoin lokasuojat.

Näitä kaikkia muutoksia ei kuitenkaan tavallinen tallaaja välttämättä erota, ja juuri siinä piilee toinen RS 3 Sedanin hienous: suorituskykyä on vaikka mihin, mutta auto ei huuda sitä ulospäin. Ja omistajalle tarjotaan jatkuvasti niitä iloisia yllätyksiä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov