Koeajo: laadukkaan hintainen – Hyundai i30 5d 1.6 CRDi

Dieselmoottorinen Hyundai i30 on hyvä maantiellä mutta välttävä kaupungissa – varsinkin kun kurkistaa hintalappuun. Hyvää: ajoasento, tilat, vakaa ajettavuus. Huonoa: hidas automaattivaihteisto, moottorin sammutusautomatiikan toiminta, korkeahko hankintahinta.

Olemme jo tutustuneet keväällä esiteltyyn Hyundai i30:een kattavasti erilaisina bensiiniversioina – koeajossa on ollut muun muassa yksilitrainen moottori, ja 1,4-litrainen voimanlähde puolestaan otti osaa parivertailuun yhdessä erilaisen lajitoverinsa Honda Civicin kanssa. Sen sijaan dieselversion ratin taakse emme olleet ennen tätä koeajoa ehtineet.

Yllättävän hintava

Mallivalikoima on i30-dieselien osalta sidottu tiettyihin moottori-vaihteistopaketteihin. Pienitehoisemmat eli 95 ja 110 hevosvoiman versiot 1,6-litraisesta nakuttajasta saa vain manuaalivaihteistolla, voimakkaamman 136-heppaisen ainoastaan kaksoiskytkinautomaatilla.

Koeajossamme oli viimeksi mainittu kattavammalla Style-varustelulla, jonka kanssa auton hinta kohoaa jo päälle 32 000 euron. Moniin kilpailijoihin nähden tämä tuntuu varsin tyyriiltä, vaikka autossa onkin vakiona yhtä jos toista heebeliä.

Esimerkiksi ST-Line-varusteinen Ford Focus irtoaa 150 hevosvoiman 2.0 TDCi -moottorilla ja automaattivaihteistolla reilusti alle 29 000 eurolla, eikä 136-heppaisesta Innovation-varusteisesta Opel Astra 1.6 CDTI automaatista tarvitse maksaa reilua 27 000 euroa enempää.

Ja melkein samalla hinnalla puolestaan astutaan jo 150-hevosvoimaisten ja DSG-vaihteisten Volkswagen-konsernin autojen, kuten Škoda Octavian ja VW Golfin tonteille. Kaikki tämä kohdistaa i30-dieselmalliston lippulaivalle aikamoisia ominaisuuspaineita.

Sopii matkalle

Matka-ajossa Hyundai täyttää kutakuinkin odotukset. i30:n ajettavuus on jos ei nyt sykähdyttävää niin kaikin puolin vakaata ja eleetöntä. Ajoasento, istuimet ja maantiemelutaso miellyttävät, joten kuskiakaan ei tarvitse tankata turhan usein.

Automaatin yhteydessä saa myös nauttia mukautuvasta vakionopeudensäätimestä, jota kaipailimme vertailussa olleeseen 1,4-litraiseen bensamanuaalimalliin. Säädin osaa moderniin tapaan pitää vauhdin jarrujen avulla haluttuna myös alamäissä.

Moottoritien karkealla pinnalla pyörämelua alkaa kantautua jo selvemmin, ja lisäksi aistittavissa on jonkin verran alustan nypytystä. Nopeudenmuutoksissa moottori on korkeillakin kierroksilla hiljainen, muttei aivan tunnu kiihdyttävän autoa numeroarvojensa mukaisesti.

Nautittava rauhassa

Sen sijaan kaupunkiajossa i30 1.6 CRDi 7DCT yllätti ajoittaisella kömpelyydellään. Sinänsä automaatin ja dieselin yhdistelmä on vaivaton ja pintakaasulla auto kulkee nätisti, mutta…

Ensinnäkin kaksoiskytkinautomaatin työskentely ei oikein ottanut sujuakseen. Moottorin voiman tuotto on välillä todella pitkän viiveen takana. Sata kilowattia ja kolmesataa newtonmetriä tuntuvat kerta kaikkiaan katoavan voimansiirron syövereihin.

Myös pysäköintitilanteissa ilmeni takkuilua. Selvästi kaasua painettaessa auto ei tunnu aluksi liikahtavan lainkaan, kunnes syvemmälle poljettaessa i30 syöksähtää jo turhankin terävästi eteenpäin.

Moottorin sammutusautomatiikka puolestaan kummitteli liikennevalolähdöissä: se jätti pari kertaa koneen käynnistämättä, mikä sai aikaan tööttäyksiä takana tulevilta ja erilaisia uudelleenkäynnistyssähläyksiä ratin takana.

Takaisin keittiöön

Tästä kaikesta palautuu mieleen se jutun alussa mainittu hintalappu. Laadun tuntua, varusteita ja takuuta i30:stä kyllä löytyy euromäärän edestä, mutta pientä hienosäätöä voimalinjaan vielä kaivattaisiin.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen

Lisätietoja: www.hyundai.fi/i30-5d