Koeajo: lisää luonnetta – Honda Civic 5D 1.5

Honda Civic on jo valmiiksi luokkansa urheilullisimpia autoja. Niinpä malliston suurempi bensakone tuo tervetulleen teholisän. Hyvää: moottorin luonne, ajettavuus, vaihteensiirto, persoonallinen kokonaisuus. Huonoa: kojelaudan ergonomia.

Kun uusi Honda Civic otti osaa parivertailuun Moottorin numerossa 8/2017, kävi varsin nopeasti ilmi, että auto sijoittuu segmentissään selkeästi sporttisimpaan siivuun. Menevyys on paitsi matalan korimuodon, myös nautittavan ajettavuuden aikaansaamaa.

Niinpä ensimmäisenä tuntuikin loppuvan kesken moottorin voima – vaikkei 1,0-litraista ahdettua kolmisylinteristä pannua voinut laiskaksi haukkua. Otimme siis viiden desin lisäiskutilavuuden ilomielin koeajoon.

Tehopainotteinen

Litraiseen moottoriin nähden 1,5-turbonelonen on 40 newtonmetriä huippuvääntävämpi, mutta suhteessa enemmän on tullut maksimaalista tehoa: jopa 53 hevosvoimaa.

Ei Civic näilläkään eväillä supertykki ole, mutta asettuu samaan sarjaan semisporttien, kuten Peugeot 308 GT:n, Skoda Octavia RS:n ja sellaisten kanssa. Sitä paitsi lopulliset paukut on lupa säästää tulevaan 320 hv:n Civic Type R -versioon.

Vauhdikkaan olemuksen keskellä ehkä hieman erikoista on se, että myös suuremman moottorin jatkeeksi saa halutessaan portaattoman automaattivaihteiston. Ainakin kesäisen koeajomme perusteella suosittelemme silti kiivaimmille kuskeille perinteistä kuusivaihteista manuaalia.

Varustetasoiksi 1,5-litraisessa asettuvat ylemmän pään Sport, Sport Plus tai Prestige, joista koeajossa oli keskimmäinen. Jo lähtöön erilaisilla ulokkeilla ja spoilerintapaisilla kuorrutettu kori on höystetty vielä ylimääräisellä helmasarjalla, mikä viimeistään korostaa Civicin aggressiivista ja ristiriitaistakin habitusta.

Alhaalta ja ylhäältä

Eron suorituskyvyssä havaitsee heti. Civic hyökkää liikennevaloista ja ohitettavan auton takaa terävällä tempolla, ja kolmisylinterisen hullunkurinen hurina on vaihtunut nelipyttyisen perinteisempään pörinään.

Ehkäpä oleellisinta on se, että hondalaiset ovat onnistuneet loihtimaan ahdettuun moottoriin vapaasti hengittävän koneen luonnetta. Meno ei tunnu kierrosten myötä hiipuvan vaan tismalleen päinvastoin – se jatkuu mehukkaana läpi käyntinopeusalueen.

Hauskuus lienee siis tavoitettu, kun kuski jättää mieluusti ylöspäin vaihtamisen vielä vähän tuonnemmas, tai sitten pudottaa pykälän ”turhaan” varta vasten pienemmälle. Toimenpide on sikälikin mieluinen, että vaihteet napsahtavat päälle tarkalla tuntumalla.

Alarekisterissäkään ei tarvitse potea hengenahdistusta. Veto on täyteläistä tyhjäkäynniltä, kaasun vaste herkullinen ja ahtimen mukaantulo pehmeä. Erinomaisen käytännön suorituskyvyn avaimia, jos mitkä.

Kori kunnossa

Kuten odottaa sopi, ajettavuus ja alustan toiminta muutenkin istuvat yhteen tehojen kanssa.

Mutkatiellä vallitsee jämäkänhauska tunnelma, ja vastapainona kaupungin hidastetöyssyt eivät liiaksi täräyttele. Lähinnä ajomukavuutta rajoittavat leveiden renkaiden kautta välittyvät tienpinnan värinät. Sport Plus -varustetasoon kuuluvan säädettävän iskunvaimennuksen vaikutusta kulkuun on kaiken kaikkiaan vaikea havaita.

Ei ehkä ratkaisevaksi, mutta ylivoimaisesti ärsyttävimmäksi piirteeksi Civicissä jääkin kojelauta ja sen ergonomia. Näyttöjen ja menuviidakoiden logiikka vaatii pitkällisen totuttelun, eivätkä pikkutavarat solahda vaivatta omiin lokeroihinsa. Sen sijaan sisä- ja tavaratiloja voi kiitellä – eipä haittaa urheilullisessakaan autossa.

Civic 1.5 on kaiken kaikkiaan hyvin persoonallinen sportti. Se tuntuu – siis nimenomaan tuntuu – nopealta ja hauskalta, mikä loppujen lopuksi lienee sekuntikelloa tärkeämpi piirre myös tässä numeroarvoja ylistävässä autoryhmässä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Aake Kinnunen