Koeajo: millainen uusi Citroën C4 on, kun sähkömoottori vaihdetaan bensakoneeseen?

Uusi Citroën C4 on jo tullut tutuksi sähköversiona, mutta millainen se on perinteisellä polttomoottorilla? Hyvää: tyyli, mukavuus. Huonoa: paksu kynnys, lievästi ärsyttävä tietoviihdejärjestelmä.

Toisen polven Citroën C4 on ilmeisesti ollut jonkin sortin auto, joka on unohtunut täysin aikakirjoista. Nyt esitelty kolmas polvi ottaa oppia ensimmäisestä versiosta, joten Citroën on panostanut sopivasti erottuvaan muotoiluun.

Uuden keulailmeen lisäksi C4 on jännä kokoelma erilaisia viittauksia ranskalaismerkin aiempiin malleihin. Kyljen Airbumpit tulivat tutuiksi C4 Cactuksessa, kaksiosainen takalasi ensimmäisen polven C4 Coupéssa. Takavalot näyttävät kuvissa helposti turhan kulmikkailta, mutta niissäkin näkyy selvä sukunäkö Citroën GS:ään.

Valmistaja on hakenut C4:lle katumaasturimaisempaa tyyliä, mikä yhdessä coupémaisen kattolinjan kanssa erottuu alle 30 000 euron hintaluokassa. Harmaasävyjen ja ainaisten valkoisten keskellä on virkistävää nähdä värivalikoimassa Brun Caramelin ja kuvien Iceland Bleun kaltaisia värejä.

Ei enempää nostalgiaa

Sisällä matkustamossa olettaisi melkein löytävänsä ensimmäisen C4-polven keskeltä kiinteän ohjauspyörän, mutta hiukan tylsästi asiat ovat normaalimmin. Ohjauspyörän massiivinen alapuola voisi toki olla silmänisku Citroënin yksipuolaisten ohjausvälineiden kauteen.

Valmistajan ylpeydenaiheeksi kohotetut mukavuusistuimet ovat jälleen virkistävän muhkeat, ja verhoilujen taso kehittyy tasaisesti. Senioreiden kannattaa huomioida C4:n poikkeuksellisen paksu kynnyskotelo, joka saattaa tehdä autoon nousemisesta hankalaa.

Keskikonsolissa uutta on leveämpi kosketusnäyttö, jonka käyttöliittymä on kehittynyt, mutta parannettavaa löytyy vielä. Leveän asettelun ansiosta eri toimintojen erottaminen on nyt helpompaa. Toisaalta pitkistä hands free -puheluista tuleva varoitus tuntuu tarpeettomalta holhoamiselta.

Lisäpisteitä saa näinä päivinä siitä, että ilmastoinnille/lämmityslaitteelle on fyysiset painikkeet ja rullat. Vaikka painikkeita onkin läiskitty hiukan vapaalla kädellä muun muassa kuljettajan vasemman polven luokse, on ergonomia pääosin hyvällä tolalla. Vain mittaristonäkymien vaihtaminen aiheuttaa lieviä ärräpäitä. Tuulilasinäyttö on aina tervetullut lisä, mutta sen automaattinen kirkkaudensäätö reagoi turhan innokkaasti katuvalojen tasaiseen rytmiin.

Pehmeästi kova

Ajettaessa C4 on melko lailla mielikuvansa mukainen. Ohjausta voi luonnehtia tunnottomaksi, mutta hiukan verkkainen välitys ja hyvä painotus luovat intuitiivisen perusvireen. Automaattivaihteisto toimii kohtuupehmeästi, mutta hiukan viivytellen. Bensiiniturbon voimavarat riittävät mainiosti, mutta lievää ihmetystä herättää moottorin sammutusautomatiikka, joka ei ole käytössä pikkupakkasilla.

Alustassa C4 luottaa Progressive Hydraulic Cushions -iskunvaimennukseen viime aikojen ranskalaismallien tapaan. Crossover-henkisyyden tuoma jämäkkyys tuntuu C5 Aircrossia parempana korinhallintana moottoritiellä, mutta erityisen kovaksi C4:ää ei voi moittia.

Sähköllä vai polttomoottorilla?

Polttomoottorimallistoon kuuluu kolme erilaista Puretech-bensiiniturboa ja yksi Blue HDi -dieselmoottori. C4 onkin melko konstailematon tuttavuus polttomoottorilla varustettuna. Malliston hinnat alkavat alle 20 000 eurosta, useimpien versioiden asettuessa 25 000 euron tuntumaan.

Malliston tunnetuimmaksi on kuitenkin noussut Citroën ë-C4 -sähköauto, joka tarjoaa paljon samaa täysin erilaisella voimalinjalla. Jotain mallien samankaltaisuudesta kertoo yhteinen 380 litran tavaratila.

Aiemmin koeajamamme ë-C4 tarjoaakin vaihtoehdon heille, jotka ovat valmiita siirtymään sähköautoilijoiksi, mutta toteutuksen haasteet kannattaa selvittää ennen voimalinjavalinnan tekemistä.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen