Koeajo: perheen kanssa pistokkeelle – Kia Optima 2.0 GDI PHEV

Ylemmän keskiluokan ladattavia hybridifarkkuja ei ole liiaksi tarjolla. Kia Optima PHEV SW on yksi harvoista. Hyvää: jouhevuus taajamassa, kojelaudan ergonomia, yleinen helppokäyttöisyys. Huonoa: matala tavaratila, korkeahko melutaso.

Ladattavat hybridit yleistyvät kaiken aikaa, mutta perinteisten perheautojen luokassa niiden tarjonta on toistaiseksi vähäistä. Kun korimalliksi vaaditaan iso farmari, kohtuuhintaisempien vaihtoehtojen määrä rajautuu vain kahteen autoon, joista toinen on Volkswagen Passat Variant GTE ja toinen nyt koeajettu Kia Optima PHEV SW.

Korkeatasoisempi kontti

Ladattava farmari-Optima tuli mallistossa jo aiemmin olleen porrasperäversion rinnalle. Teknisenä lähtökohtana molemmissa on kaksilitrainen vapaasti hengittävä bensiinimoottori yhdistettynä sähkömoottoriin, joka puolestaan on sijoitettu yleiseen hybridiautojen tapaan automaattivaihteiston momentinmuuntimen paikalle.

Erojakin farkusta ja sedanista löytyy: ensin mainitussa akun energiasisältö on suurempi, 11,26 vastaan 9,8 kilowattituntia. Niinpä myös ilmoitettu toimintamatka pelkällä sähköllä ajettaessa on pidempi, 62 vastaan 54 kilometriä.

Tästä huolimatta tavaratilaa on enemmän, valmistajan mukaan 440 vastaan 307 litraa. Ja siinä missä hybriditekniikka on vienyt porrasperäisestä kääntyvän takaselkänojan kokonaan pois, farkussa kolmessa osassa taittuva muunneltavuus on ennallaan.

Pelkällä polttomoottorilla kulkevaan farkkuun verrattuna konttilitroja on silti 112 vähemmän, osittain tavaratilan korkeammasta lattiasta johtuen. Sen alla olevat lokerot on myöskin menetetty ekotalkoisiin. Pääpiirteittäin ruuma on kuitenkin samanmuotoinen, eikä perusversionkaan konttia ei voi kutsua erityisen korkeaksi.

Selkeä sähköviesti

Yksinkertaisuus, siis sanan positiivisessa merkityksessä, on ladattavassa Optimassa paljon muutakin kuin yleismiellyttävää muotoilua, mistä ei liene useimmilla pahaa sanottavaa. Korkean tila-automaisuuden sijaan SW-farkku antaa matalan ja menevän vaikutelman.

Kuljettajan työympäristö on vielä ulkokuortakin rauhallisempi. Korealaisautojen tapaan kaikki on selkeää, symbolit suurikokoisia ja toiminnot loogisia. Edes osittaiseen sähkötekniikkaan siirtyminen ei ole tuonut hallintalaitteisiin mitään käsittämätöntä.

Mittaristo liittyy simppeliin linjaan. Selkeiden akun varaustila- ja polttonestemääräviisarien ohella näyttöön saa samanaikaisesti näkyviin kilometrin tarkkuudella toimintamatkan pelkällä sähköllä, bensiinillä sekä näiden yhdistelmänä.

Lisäksi kojelaudan keskinäytöstä voi vastaanottaa infoa toimintamatkasta navigaattorin karttaan sijoitettuna sekä läheisistä lataus- ja bensiiniasemista. Ja jälleen kerran, kaikki toteutettuna mahdollisimman selkeällä grafiikalla ja typografialla.

Oikeastaan ainoana parannuksena näkisimme suomenkieliset valikot – nyt käyttäjältä vaaditaan englantilaisen hybridi- ja lataussanaston hallintaa.

Helppoa hybridiajoa

Optima PHEV:llä ajaminen on taajamassa erinomaisen miellyttävää, mistä pitää sähkömoottorin runsas vääntö osaltaan huolen. Ladattavan hybridin – ja hybridin ylipäätään – hankintaa voi siis perustella paitsi taloudellisuus-, myös mukavuusseikoin.

Täyteläinen voimantunne säilyy myös maantiellä, mutta ei Optima PHEV tietysti mikään raketti ole, pikemminkin vaivaton ja eleetön kulkupeli. Myös ohjaus sopii paremmin suoraan matka-ajoon kuin urheiluhenkiseen mutkakanttailuun.

Valitettavasti melutaso ei täysin täytä tämän autoluokan vaatimuksia. Tietynlainen yleiskohina on koko ajan läsnä, ja soratiellä kivien ropina on häiritsevän voimakasta. Onneksi rengasäänet eivät sentään vaihtele hallitsemattomasti asvaltin karkeudesta riippuen.

Myös jousitus sekä istuinten pintamateriaali ovat aika topakkaa sorttia. Ajoasentoa sen sijaan voi varauksetta kiitellä; säätövarat reisitukineen ovat oivat, ja tilaa kuljettajan ympärillä on väljästi.

Lataus laskelmoiden

Akut ladataan täyteen vasemmassa etulokasuojassa olevasta pistokkeesta. Kokeilimme kapasiteettia lähtemällä maantiematkalle hybridimoodissa 99-prosenttisiksi yön aikana varatuilla akuilla.

Reitillämme olleen alun muutaman kilometrin nykivämmän taajama-ajon jälkeen maantie alkoi avautua, ja liikenne soljui vaihtelevaa mutta verkkaista 60–100 km/h vauhtia. Akuissa riitti lopulta virtaa 53 kilometrin verran, ja valtaosa tästä taitettiin pelkällä sähköllä, sillä ajotietokone ilmoitti bensiinin kulutukseksi ainoastaan 1,1 litraa sadalla.

Juuri tässä piilee ladattavan hybridin ydin. Jos päivittäiset ajoreitit solahtavat sähkökäytön toimintamatkoihin, voi saavuttaa huomattavaakin kustannus- ja ympäristösäästöä. Varauksia voi näihin tietysti asettaa – ensin mainittuun ”toistaiseksi” ja jälkimmäiseen ”paikallisesti”.

Optiman sähkömoottorin voima riittää kevyisiin kiihdytyksiin vaikkapa kolmion takaa maantielle liityttäessä, mutta enemmän kuormatun auton tiukemmat vedot vaativat luonnollisesti polttomoottorin potkun puuttumista peliin. Maksimissaan sähköllä voi yltää meikäläisiin moottoritienopeuksiin eli 120 km/h vauhtiin saakka.

Kaikille kansanosille

Optiman avuksi ekokisassa voi nähdä – farkkukorin ohella – edellä mainitun simppelin olemuksen, jolla on juuri tässä ladattavien hybridien luokassa kauaskantoisempikin merkitys.

Uusi tekniikka nimittäin tunnetusti arveluttaa monia autoilijoita, ja heistä konservatiivisimmat tuntuvat olevan sähköautokeskusteluissa niitä kaikkein kriittisimpiä. Näin ollen on vain hyvä, ettei moderneja sisuskaluja ole vuorattu nörttimäisiin kuoriin, vaan ne annostellaan helpommin omaksuttavammassa muodossa – ja vieläpä pitkällä takuulla.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.kia.com/optima-phev