Koeajo: Sähköllä lisäpotkua – Opel Grandland X Hybrid4

Opel Grandland X nelivetoisena lataushybridinä on merkkinsä lippulaiva ainakin tehoiltaan ja hinnaltaan. Hyvää: jousitusmukavuus, hiljaisuus, istuimet, suorituskyky, toimintasäde sähköllä. Huonoa: kevyt ohjaus, hybriditekniikan lisäpaino ja -hinta.

Opel ei enää tyydy katselemaan sivusta aina vain kasvavaa lataushybridien menestystä, vaikka tekniikkaan ei talon sisällä olekaan panostettu. General Motorsin aikana oltiin mukana Chevrolet Voltista kehitetyllä Amperalla ensimmäisten joukossa, mutta ostajat eivät vielä hybrideistä innostuneet. Isännyyden vaihduttua ranskalaiseksi on avautunut uusia mahdollisuuksia.

Opel Grandland X on jo parin vuoden ikäinen tuttu perusteellisesti saksalaistettuna versiona Peugeot 3008:sta. Meilläkin Opelin perinteisempi muotoilu ja hallintalaitteet ovat löytäneet ystävänsä. Pösön esitellessä lataushybridiversion saamme sen samoihin aikoihin myös Opelina.

Ensimmäisenä maahan on saapunut tehokkaampi kahdella sähkömoottorilla ja nelivedolla varustettu huippumalli. Etuvetoinen, tehoiltaan ja hinnaltaan vaatimattomampi versio tulee sekin kesäksi. Jos kumpikaan näistä merkeistä ei viehätä, sama perustekniikka löytyy vielä DS 7 Crossback E-Tensestä ja kohta myös Citroën C5 Aircrossista.

Urheiluauton numeroarvoja

Hybridiversion nokalla sähkömoottorin (110 hv) kaverina on vakiomalleistakin tuttu 1,6-litrainen nelisylinterinen (200 hv) bensiinimoottori. Taka-akselilla oleva toinen sähkömoottori (113 hv) huolehtii nelivetoisuudesta. Samanaikaisesti käyttöön saatava yhteisteho on 300 hv ja vääntömomentti 520 Nm. Kiihtyvyysarvokin (0–100 km/h 6,1 s) on häkellyttävä, mutta silti Opel ei tunnu aivan huiman teholukemansa veroiselta.

Hybriditekniikan tuoma 400 kilon lisäpaino ja hybridijärjestelmän hitaus latistavat kokemusta, mutta melkoinen tykki Grandlandista on silti tehty. Tavallaan teho menee vähän hukkaan, sillä ohjauksen epämääräinen keskialue ja kallisteleva alusta eivät houkuttele nopeaan ajoon.

Toisin sanoen arkiajoon neliveto-Opel on siis aivan erinomainen, ohjaus on kevyt pyöritellä ja alhainen melutaso kruunaa jousituksen tuoman mukavuuden. Etuistuimet ovat muotoilultaan ja ajoasennoltaan luontevat, samoin takaistuinta kehtaa tarjota aikuisellekin. Eikä eleettömän ripeästä kiihtyvyydestä koskaan ole haittaa. Sitä paitsi lisähintaa hybridistä ei makseta tehon vaan alhaisen kulutuksen takia, eihän?

Työmatkat päästöttömästi

Pelkällä sähköllä Opel lupaa toimintamatkaa 59 km, mikä osoittautui aivan realistiseksi, kunhan siihen ei kuulu paljoa moottoritietä tai erittäin kylmässä ajoa. Ahkera lataaja selvittää kaikki arkiajonsa sähköllä säästäen bensiinimoottoria viikonlopun mökkireissuille. Akuston tyhjennyttyä bensiinikulutus on liki kahdeksan litraa sadalla, eikä auton järjestelmät ja kuski urheiluasetuksella kymppikään meinaa piisata. Lataushybridien suuri teho ja pieni kulutus yhdistyvät mainoksissa sekä/että -tilanteena, todellisuus on pikemminkin joko/tai.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka