Koeajo: pian tuttu? – Kia Optima SW

Kia Optima on toistaiseksi tuntematon, mutta farmarimalli saattaa siivittää suosioon. Hyvää: tyylikkyys, kojelaudan ergonomia. Huonoa: ajomukavuus, takaistuintilat, niukahko moottorivalikoima.

Cee’d, tiedän kyllä… Rio, tuttu on sekin… Sportage, olen kyllä kuullut… Optima, mikä ihmeen Kia Optima…?

On jännää havaita, miten paljon farmariversion puute ohjaa perheautomallin myyntikehitystä Suomen markkinoilla.

Kia on vaikuttanut meikäläisessä autokaupassa reilut kaksitoista vuotta, ja tullut suomalaisille varsin tutuksi. Nykyisellään merkin pienemmät mallit Rio ja Cee’d ovat vakiojäseniä ensirekisteröintitilastojen top 15 -listalla, ja niiden takana katumaasturi Sportagekin on yltänyt kohtuulliseen suosioon.

Sen sijaan ylempi keskiluokka on jäänyt toistaiseksi valloittamatta. Vuodesta 2012 myynnissä olleen Kia Optiman, jota on tarjottu ainoastaan sedanina, myynti on tähän asti ollut hyvin vaatimatonta. Esimerkiksi vuonna 2015 meni kaupaksi vaivaiset 108 yksilöä, millä heltisi tilaston 135. sija.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaunis ja muunneltava

Muuttuuko tilanne nyt, kun Optimasta tuli vihdoin myyntiin myös farmari?

Ainakaan ulkonäöstä asian ei pitäisi olla kiinni: Optima SW on lukuisine muotoiluyksityiskohtiensa maustamana sekä vauhdikkaan että käytännöllisen näköinen. Eniten auto tuo mieleen jo markkinoiltamme poistuneen Honda Accordin.

Farkun eräs tärkeimmistä piirteistä eli tavaratilan muunneltavuus on niin ikään Optima SW:n hallussa. Takaistuin kaatuu vaateriin kolmessa osassa, kynnystä ei ole juuri lainkaan ja takaluukkukin aukeaa tarpeeksi korkealle.

Sen sijaan itse tavaratilassa vihoviimeiset litrat on jätetty käyttämättä: kontti ei ole näkösuojapeitteen alla erityisen korkea. Välipohjan alta löytyy kyllä lokeroita, mutta se ei lohduta isoja tavaroita kuljetettaessa. Muunneltava välipohja tekisi terää.

Takapenkillä toivomista

Takaistuintilat tuottavat isoimman pettymyksen. Etuistuinten paksut muoviset taustalevyt syövät väljyyttä polvilta ja pää hipoo kattoa – ainakin 190-senttisen matkustajan ja koeajoauton panoraamakaton kohdatessa toisensa.

Uudelta ylemmän keskiluokan farmariautolta olisi lupa odottaa hieman parempaa suoritusta.

Edessä tilanne on jo viihtyisämpi. Ajoasento on hyvä ja istuin mukava, ja erityiskiitoksen ansaitsee kojelaudan ergonomia. Kun kytkimet ovat suuria ja havainnollisia, mittaristo esimerkillisen selkeä ja keskinäytönkin käyttö käy ajatuksen lailla, ei voi valittaa.

Perikorealainen synti, eräät halvan oloiset muoviosat, haittaavat tässä paketissa huomattavasti vähemmän.

Ei suurta matkailua

Optima SW:n moottorivalikoima ei ole erityisen laaja – kaksilitrainen bensakone joko ahtimella tai ilman (245 tai 163 hv) sekä nyt koeajamamme turbodiesel. Lataushybridi (156 + 67 hv) on jätetty sedanin yksinoikeudeksi.

Tällä dieselillä kyllä kerkiää, mutta ylimääräistä voimaa hakeva jäänee kaipaamaan kaksilitraista myllyä. 7-vaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto toimii aktiivisemmin ja pehmeämmin kuin vaikkapa Volkswagenin käyttämä samantyyppinen laatikko.

Ajettavuuskin täyttää odotukset, mukavuus sen sijaan ei. Koeajoauto oli mallia GT-Line, mikä tarkoittaa sporttihöysteiden ohella massiivista 235/45 R18 -rengaskokoa. Valitettavasti, sillä värinä, nypytys ja rengasmelu ovat Suomessa jatkuvasti läsnä.

Suosittelemme siis kokeilemaan järkevämmin kengitettyä perusmallia, jonka hinnat lähtevät inhimillisemmästä 31 000 euron tasosta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuulette minusta vielä

Edellä mainituista moitteista huolimatta Optima SW:lle on epäilemättä paikkansa. Pienet puutteet eivät ole myyntitilastoissa suomalaisia haitanneet – pitkä takuu ja miellyttävä ulkonäkö yhdistettynä helppoon lähestyttävyyteen painavat vaakakupissa enemmän. Että eiköhän tämäkin mallinimi ala pian kantautumaan entistä useamman huulille.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus