Kia K4 antoi koeajajalle oppitunnin siitä, miten auton kanssa kannattaa oppia elämään

Tämä on tarina siitä, miten tavallinenkin nykyauto saattaa vaatia pitkähkön totutteluajan.

– Just tällaisia autot olivat kun aloitin autotoimittajan urani, tokaisi vuonna 2019 Moottorin toimituksen palvelukseen astunut Eetu Kokkonen kokeillessaan ensi kerran uusinta käyttötestiautoamme Kia K4 SW 1.6 T-GDI 150 hv EX DCT:tä.

Kyllä, juuri niin paljon automaailma on vajaan vuosikymmenen aikana muuttunut. Kun myynnissä on toinen toistaan liukkaammin kiihtyviä sähköautoja, tällainen bensaturbolla ja kaksoiskytkinvaihteistolla ryyditetty farkku tuntui ensikilometreillä omasta mielestänikin todella vanhanaikaiselta, ja itse olen sentään ollut alalla jo reilun neljännesvuosisadan ajan. Näinkö nopeasti unohtuu se, miltä perinteinen auto tuntuu?

Sporttimoodi pelastuksena?

Alkukesästä käyttötestiin tulleen Kia K4:n tapauksessa testikuljettajan, moottorin ja vaihteiston yhteispeli ei tuntunut millään lähtevän lentoon, vaikka autolla oli ajanut jo parisen viikkoa.

Auto vaikutti sallivan vain kaksi etenemistapaa: joko verkkaiselta tuntuneen pintakaasulla matelemisen tai sitten kaasu pohjassa kiihdytyksen. Sen sijaan näiden välimuodosta, ripeästä osakaasulla etenemisestä taajama-alueella, auto ei tuntunut lainkaan tykkäävän.

Esimerkiksi kun vilkkaissa risteyksissä halusi pujahtaa vähän pienempään väliin – tilanne, joka yleensä hoituu varsinkin sähköautoilla huomaamattoman elastisesti – kaasupolkimen painallusta seurasi pitkä viive, jonka myötä kolmion takaa alkoi olla jo kiire liittyä liikennevirtaan.

Ajaminen oli kerta kaikkiaan niin takkuisen oloista, että ryhdyin – vastoin aiempia taipumuksiani – kytkemään aina liikkeelle lähdettäessä Sport-ajotilan päälle. Se tepsi. Moottori totteli huomattavasti virkeämmin ja vaihteistokin alkoi pelittämään yhteen kuskin aivoitusten kanssa. Ajomoodin vaihtaminen kävi vieläpä kätevästi, sillä sen nappula sijaitsee ohjauspyörän vasemmassa puolassa, suoraan peukalon alla.

Kuten sanottua, en ole moisia keinotekoisia sporttimoodeja kovinkaan paljon käyttänyt, koska ne tekevät monissa autoissa kaasunvasteesta nykivän ja pitävät tasanopeudella liian pientä vaihdetta päällä, mikä puolestaan kasvattaa turhaan melua ja kulutusta. K4:ssä näistä ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä, sillä moottori reagoi pedaalin painalluksiin edelleen pehmeästi, ja kiihdytyksen jälkeen päälle kytkeytyy yhtä iso pykälä kuin Normal-moodillakin ajettaessa.

Sportin olemassaolon huomaa kyllä hidastuksissa, joissa vaihteisto latoo innoissaan pienempää sisään urheiluhenkisen välikaasutuksen säestyksellä. Tässäkään tilanteessa ei silti tarvitse pelätä nykäyksiä tai moottorin ylenpalttista melua – eikä bensaakaan mene hukkaan, onhan polttonesteen syöttö moottorijarrutuksessa joka tapauksessa katkaistu.

Koin siis tuolloin voimakkaasti, että K4 heräsi tässä moodissa todellakin henkiin – mikä matsasi vieläpä paremmin yhteen auton kovahkon alustan kanssa. Tilanne tuntui siis täysin identtiseltä kuin samaan aikaan käyttötestissämme olleella käytetyllä Saab 9-5 Aerolla: siinäkin Sport-asennon käyttö teki voimalinjasta tuntuvasti eloisamman.

Suorituskykymittaus todisti

Kaikki siis hyvin? Kyllä – aina siihen asti, kun Eetu teki käyttötestiautolla kuukautta myöhemmin pidemmän reissun ja kommentoi ajon jälkeen, että oli tullut nuo muutamat sata kilometriä normaalimoodilla eikä menossa kuulemma yllättäen ollut maantieajossa mitään moitittavaa. Tästä sain kipinän antaa K4:lle vielä yhden mahdollisuuden – siis kokeilla liikkumista jälleen Normal-moodia käyttäen.

On ihmeellistä, millä tavalla joihinkin asioihin tulee tottumisen myötä suhtautuneeksi. Autotoimittaja joutuu painimaan tämän seikan kanssa koko uransa ajan, ja juuri siksi tällaiset pidempään toimituksessa olevat käyttötestiautot ovat erityisen hedelmällisiä: joissakin autoissa se, minkä kokee viikon mittaisella koeajolla sietämättömäksi, saattaakin muuttua ajan myötä aivan käyttökelpoiseksi. Niin kävi nytkin.

Havaitsin nimittäin varsin pian, että Normal-moodilla tulee aivan yhtä hyvin toimeen kuin Sportillakin, kunhan vain malttaa mielensä. Startti toki on hieman verkkaisempi, mutta kaasua sopivasti ennakoimalla auto lähtee kuin lähteekin liikkeelle varsin vilkkaasti, ja sen jälkeen kiihtyvyyttä riittää käytännössä samanveroisesti kuin Sport-moodilla.

Tämän todistivat myös Kialle elokuussa tekemämme suorituskykymittaukset. Kun lähdetään liikkeelle kaasu pohjassa eli aivan kaikki auton voimavarat hyödyntäen, kiihtyvyys 0–50 km/h sujui Sport-asennolla tasan kolmeen sekuntiin, kun Normalilla tulos oli 3,4 s. Eron havaitsi ilman mittalaitteitakin, sillä ensin mainitulla moodilla etupyörät sutivat kuivalla asfaltilla suoritetun alkukiihdytyksen ajan, jälkimmäisellä eivät.

Mutta tästä eteenpäin edetäänkin sitten käytännössä tasatahtiin, sillä kiihtyvyysaika 50–120 km/h -välillä oli edellä mainitussa järjestyksessä 8,1 ja 8,3 sekuntia eli suhteellinen ero oli huomattavasti pienempi. Viimeistään ohituskiihtyvyysmittaus 80–120 km/h -välillä osoitti, että suorituskykyeroa ei enää maantienopeuksissa löydy: molemmilla ajotiloilla tulos oli tismalleen samat 5,5 sekuntia.

Tämä jos mikä kertoo siitä, että Sport tuo lisäpuhtia pelkästään taajama-ajoon ja nimenomaan niihin rivakoihin startteihin – joita normaaliajossa ja keskimääräisillä kuljettajilla tulee eteen loppujen lopuksi aika harvoin.

Alavääntö avuksi

Se, mikä on vaikeammin mitattavissa – ja mikä jäi käyttötestin alkuviikkoina hieman pimentoon – on Normal-ajotilan taito hyödyntää turboahdetun bensiinimoottorin alavääntöä. Siinä missä Sport käytti osakaasulla yhtä–kahta pienempää vaihdetta esimerkiksi rampista kehätien 80 km/h -nopeuteen kiihdytettäessä, Normal hoitaa saman isommalla pykälällä.

Tällöin hämmästys onkin suuri, kun meno on takapuolituntumalla yhtä pontevan tuntuista, ei vähiten siksi, että matalalta muriseva moottori saa aikaan illuusion muhkeammasta voimasta.

Tavallaan K4 ja sen Normal-tila opettaa siis ajamaan, no, normaalisti. Silloin auto ei protestoi eikä vaihteistokaan viivyttele. Onko siirtymä sähköautoiluun tehnyt meistä autoilijoista kärsimättömämpiä? Mene ja tiedä, mutta se tuli ainakin selväksi, että tällä hetkellä myytävissä autoissa on tässäkin suhteessa todella suuria eroja – viime viikolla raportoimiemme ergonomia-eroavaisuuksien lisäksi.

Sitä paitsi ajotilan palauttaminen taitaa sittenkin vaikuttaa myös polttonesteen kulutukseen, koska vaikuttaisi siltä, ettei kaasua tarvitse painaa Normal-moodissa yhtä syvälle. Kaiken kaikkiaan tarkkailemme tätä ajomoodiasiaa syksyn mittaan useammankin eriluonteisen testikuljettajan voimin, ja palaamme sen jälkeen asiaan.