Lontoo(n nykyinen pormestari) haluaa ”Borismaster”-bussit pikavauhdilla pois liikenteestä – tilalle muun muassa BYD:ejä

Boris Johnsonin vaalilupaus ja suurhanke on dieselkäyttöisyydensä vuoksi seuraajalla tikunnokassa.

Punaiset kaksikerrosbussit ovat Lontoon symboleja muiden muassa Big Benin kellotornin, Tower Bridgen ja puhelinkoppien ohella. Ne ovat myös tunnustetusti Ison-Britannian kulttuuri-ikoneja, ja tässä ulottuvuudessa rinnastettavissa vaikkapa esimerkiksi toisen maailmansodan Supermarine Spitfire -hävittäjään.

Harva kulkuväline, jos mikään, on Lontoon kaksikerrosbusseja vastaavalla tavalla nähtävyys itsessään - HSL:n sinisillä busseillakin on vielä tässä suhteessa vähän tekemistä.

Lontoon kaksikerrosbusseista tunnetuin, AEC Routemaster, oli tuotannossa 1950- ja -60 -luvuilla, ja viimeiset niistä poistettiin säännöllisestä reittiliikenteestä parikymmentä vuotta sitten. Uutta Routemasterin kaltaista, Lontoon joukkoliikennetoimintojen itse itselleen suunnittelemaa kaksikerrosbussia saatiin odottaa kauan, ja siinä välissä tehtävää toimittivat monet markkinoilta ostetut mallit.

Upouusi bussi-ikoni oli kuitenkin Lontoon pormestariksi vuonna 2008 alkaneelle kaudelle pyrkineen konservatiivipuolueen Boris Johnsonin - Britannian myöhemmän pääministerin - yksi keskeinen vaalilupaus. Tuo lupaus pantiin toteen, kun vuonna 2012 lontoolaiset saivat ensimmäiset upouudet New Routemasterit käyttöönsä.

Borismaster jäämässä edeltäjäänsä lyhytikäisemmäksi

New Routemasterin suunnittelu annettiin Boris Johnsonin aloittaman suunnittelukilpailun voittajalle, ja bussit valmistettiin Wrightbus-yhtiön tehtaassa Pohjois-Irlannissa.

Lopputulos oli varsin näyttävän, mutta toisaalta jopa mielipiteitä jakavan näköinen. New Routemasterissa esimerkiksi pyöreät lamput ja ylhäältä voimakkaasti kaareutuva perä muistuttavat esikuvamallista, kun taas mustilla ja punaisilla väreillä leikkiminen bussin korissa oli jotain aivan uutta.

Borismasteriksi kansan suussa taipunut New Routemaster kätkee sisäänsä käytännöllisiä suunnitteluratkaisuja, kuten tavallaan itsepuhdistuvan lattian. Suurena poikkeuksena vanhaan Routemasteriin, jonka oviaukko oli avonainen, New Routemasterissa on ovet. Sähköisesti aukeavien ovien varjopuolena on tietysti se, että ne voivat vikaantua ja jättää aukeamatta. Näin kävi bussien käyttöönottovaiheessa, johon liittyi joitakin ongelmia.

Borismasterin voimalinja on periaatteeltaan samanlainen kuin vaikkapa Opel Amperan tai Nissanin E-Power-mallien. Siinä siis polttomoottori, Cumminsin dieselmoottori, on tarkoitettu vain sähkön tuottamiseen pienelle puskuriakulle, jonka kautta sähkömoottori pyörittää pyöriä.

Tämä dieselmoottoripuoli on aina ollut vaikea pala Johnsonin seuraajalle, työväenpuolueen Sadiq Khanille, joka peruutti loppujen Borismasterien tilaukset astuttuaan pormestarin virkaan vuonna 2016. Hän on luonnehtinut Borismasteria jotakuinkin "edeltäjän jälkeensä jättämäksi sotkuksi". Kyse ei siis missään nimessä ole pelkästään ilmanlaadusta, vaan myös politiikasta.

Nykyinen pormestari haluaa vaihtaa Borismasterit niin pian kuin mahdollista täyssähköisiin kaksikerrosbusseihin. Ne ovat markkinoiden tarjoamia vaihtoehtoja, kärjessä 600 kilometrin kaupunkitoimintamatkaan pystyvä kiinalainen BYD BD11 (jota ei missään nimessä saa sekoittaa Aston Martin DB11:een) ja Wright StreetDeck. Näistä jälkimmäinen on sentään kotimaista tuotantoa.

Viimeisillä valmistetuilla Borismastereilla on vielä monia vuosia suunniteltua käyttöikää jäljellä. Viimeisenkin dieselkäyttöisen bussinsa Lontoon nykyhallinto haluaa pois kaduiltaan kahdeksan vuoden kuluessa.

Jos ajatellaan, että AEC Routemasterit olivat käytössä kaikkiaan 50 vuoden ajan, ei tämä seuraajamalli tule yltämään kuin ehkä hieman yli 20 vuoden käyttöikään.

Lähteet: Autocar, Transport for London