Tiestön ylläpitoon ei riitä rahaa – korjausvelkaa jo hirmuiset 2,7 miljardia euroa

Huonokuntoisten teiden määrä on noussut 10 vuotta. ”Tulevaisuudessa on entistä tiukemmin priorisoitava ne väylät, jotka pystytään pitämään hyvässä tai edes riittävässä kunnossa.”

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus sopi viime viikon kehysriihessä vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmasta.

Lähivuosien julkisen talouden suunnitelma määrittää liikennepolitiikkaa, joka autoilijan kannalta tarkoittaa myös arjessa näkyvää eli tieympäristössä havaittavia kohennuksia. Kehysriihen päätöksillä tullaan käynnistämään 25 tie- ja ratahanketta eri puolilla maata. Esimerkiksi 112 miljoonalla eurolla käynnistetään sotilaallisen liikkuvuuden hankkeita eri puolilla maata.

Leikkuri iskee

Merkittävä haaste on kuitenkin pitää tiestö ajettavassa ja turvallisessa kunnossa, kun rahoitus vain niukkenee: perusväylänpidon rahoitusta leikataan vuosittain kasvavasti aluksi 30 miljoonalla eurolla ja myöhemmin 38,5 miljoonalla eurolla.

Huonokuntoisia teitä on kaikkialla Suomessa. Huonokuntoisten teiden määrä on noussut tasaisesti kymmenen vuotta. Noin 41 000 kilometriä tiestöstämme ei ole nykyrahoituksella mahdollista pitää riittävän hyvässä kunnossa.

Väylävirasto on erittäin huolissaan rahoituksen riittävyydestä.

”Kustannustason nousu, väylien ikääntyminen, kasvaneet raskaan liikenteen mitat ja massat, ilmaston muutoksen vaikutus sääoloihin sekä elinkeinoelämän ja kansalaisten odotukset ja tarpeet väylien palvelutasosta ovat lisänneet väyläverkon kunnossapitokustannuksia”, taustoittaa Väylävirasto tuoreimmassa uutiskirjeessään.

Korjausvelkaa hirmuisesti

Valtion väyläverkon korjausvelka on tällä hetkellä jo yhteensä hirmuiset 4,3 miljardia euroa.

Tästä summasta tieverkon osuus on noin 2,7 miljardia euroa ja rataverkon osuus on noin 1,6 miljardia.

Perusväylänpidon rahoitustason lasku tarkoittaa mm. sitä, että tie- ja rataverkon korjausvelka kasvaa, huonokuntoisten vähäliikenteisten teiden määrä kasvaa eikä tasoristeysturvallisuus parane.

Väylävirasto kiteyttää seuraukset: ”Tulevaisuudessa on entistä tiukemmin priorisoitava ne väylät, jotka pystytään pitämään hyvässä tai edes riittävässä kunnossa.”

Hupenevan rahoituksen todellisuudessa priorisointi tarkoittaa sitä, että ensin varmistetaan vilkasliikenteisimmän verkon kunnon säilyminen ja vasta sen jälkeen voidaan ehkäistä vähäliikenteisempien, huonokuntoisten teiden ja ratojen määrän kasvua.

Poliitikot: tilanne vaikea

Keskuskauppakamarin tämän viikon Suuri liikennepäivä -seminaarissa Helsingissä esiintyneet poliitikot myöntävät ja tunnistavat teiden ylläpidon haasteet. Se kävi ilmi, kun neljä kansanedustajaa osallistui seminaarin paneelikeskusteluun.

Osallistujat olivat valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsen Saara Hyrkkö (vihr.), valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja Ville Valkonen (kok), valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsen Joona Räsänen (sdp) sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Jouni Ovaska (kesk).

Moderaattorina toiminut toimittaja Nina Rahkola kysyi kaikilta panelisteilta saman kysymyksen: Miten taataan riittävät resurssit väyläverkoston kehittämiseksi?

– Kohdistamalla pääosa julkisen talouden sopeutuspaineista käyttömenoihin, eikä julkisiin investointeihin, linjasi Ville Valkonen ja toi esiin myös sen, että kanttaa avoimesti pohtia myös väyläverkoston ulkopuolisia rahoituslähteitä kuten yksityinen raha, työeläkeyhtiöt EU ja kunnat sekä ottaa keinovalikoimaan erilaiset elinkaarimallit.

– Erilaisten hankeyhtiöiden hyödyntäminen kehittämispuolella tulee varmaan yleistymään, arvioi Joona Räsänen. Hänen mukaansa perusväylänpidon puolella pitää tarkastella budjettiraamin painotuksia ja myös yksityisen rahoituksen malleja tulee arvioida.

– Jos saataisiin pidettyä liikennejärjestelmäsuunnittelu siinä, että pysytään niissä suunnitelmissa. Jos hallitukset edes suurin piirtein pysyisivät Väyläviraston tekemissä investointiohjelmissa, niin kaikki olisi ennakoitavampaa kuten esimerkiksi Ruotsissa. Eri rahoitusmalleja on haettava, jotta väyläverkko pidetään kunnossa, Jouni Ovaska evästi.

– Ennakoitavuus on tärkeätä ja tarvitaan julkisia investointeja tulevaisuudessa, kiteytti Saara Hyrkkö. Hän kuitenkin jatkoi ja kertoi tuovansa keskusteluun myös epäsuositun mielipiteen.

– On ihan tarpeellinen keskustelu käydä Suomessa, tarvitseeko jokaisen nykyisen asvaltoidun tien olla asvaltoitu, vai voisiko joku niistä olla hiekkatie, Hyrkkö kysyi.