Koeajo: Opel Crossland on uudesta keulailmeestä huolimatta tuttu itsensä

Opel Crossland sai pienen päivityksen, joka näkyy eniten ulospäin. Hyvää: moottorin puhdikkuus, yksinkertaisuus, AGR-istuin. Huonoa: moottorin tärinät, alusta, ohjaus.

Kun Opel esitteli vastikään uudet versiot Mokka- ja Corsa-malleistaan, aiemmin X-kirjainta nimessään kantanut nelisen vuotta vanha Opel Crossland sai tyytyä kasvojenkohotukseen. Siitäkin huolimatta, että sisarmalli Peugeot 2008 on uudistunut jo hieman isommin.

Keskeisin muutos crossovermaisessa tila-autossa on keulan siirtyminen valmistajan uuden muodin mukaiseksi. Matala Vizor-keulamaski tuo Crosslandin keulaan tiettyä terävyyttä yhdessä uudelleen muotoillun puskurin ja alleajosuojan kanssa.

Moottorivaihtoehdot ovat samat kuin aiemmin, mutta uutena ominaisuutena autoon on saatavilla Intelligrip-luistonestojärjestelmä, joka tarjoaa viisi erilaista ajotilaa: normaali, lumi, muta, hiekka ja pois päältä. Tätä ei kuitenkaan koeajoyksilössämme ollut.

Korjausta yritetty

Lisäksi Opel kertoo kehittäneensä Crosslandin jousitusta niin edessä kuin takanakin sekä ohjausta. Huikeaa muutosta ei kannata kuitenkaan odottaa, sillä alusta on yhä pintakova ja ohjaus tahmea. Innovation Plus -varusteluun kuuluva uudistettu kuljettajan AGR-sertifioitu istuin sen sijaan on luokan parhaimmistoa laajoine säätömahdollisuuksineen ja jatkettavine reisitukineen.

96-kilowattinen (130 hv) bensiiniturbo vääntää miellyttävän puhdikkaasti, mutta automaattivaihteiston toiminta on kulmikasta etenkin liikkeellelähdöissä. Myös jarrupoljin tuntuu äkkinäiseltä. Lisäksi moottori värisyttää koria ikävästi lähes 1 800 r/min saakka – kaupungissa automaattivaihteisella autolla siis käytännössä jatkuvasti.

Simppeli perusauto

Ohjaamo tuntuu siltä mitä se on eli sukupolven verran vanhentuneelta, mutta monin paikoin positiivisessa mielessä: esimerkiksi ilmastointia ja radion äänenvoimakkuuta säädetään fyysisillä kytkimillä. Muuten Crossland on pitkälti entisellään, siis saksalaisen simppeli perusauto hyvällä vakiovarustelulla.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen