Koeajo: Peugeot 308 -kuljettaja katsoo nyt digimittaristoon, eikä kokonaisuus jätä taaskaan kylmäksi

Peugeot 308:n viimeinen kasvojenkohennus muutti myös mittariston digimuotoon. Hyvää: hiljaisuus, ajomukavuus, sisätilat. Huonoa: monimutkaiset valikkotoiminnot, niukasti säilytystilaa pikkutavaroille.

Vuonna 2013 esitelty toisen polven Peugeot 308 koki varsinaisen faceliftinsä – siis keulailmettä muuttaneen uudistuksen – neljän vuoden iässä, ja kolme vuotta myöhemmin on vuorossa jo toinen viilauskerta. Koeajoautomme on verhottu sen näkyvimmällä tunnusmerkillä, uudella säihkyvän sinisellä helmiäisvärillä.

Astetta tärkeämpää aineistoa alemman keskiluokan leijonaan on varustelisä, joka on koristanut miltei jokaisen sen jälkeen esitellyn Peugeotin – kuten isoveli 508:n – kojelautaa, nimittäin digitaalinen mittaristo. Aiemminhan 308:ssa käytettiin analogisia viisareita, tunnusomaisella ”väärään” suuntaan eli vastapäivään kiertyvällä käyntinopeusmittarilla maustettuna.

Sopii saumattomasti

Koska 308:n kojelauta oli nykymallissa jo valmiiksi voimakkaasti kosketusnäyttöön keskittyvä, digimittaristo näyttää siltä kuin se olisi ollut siinä aina. Näyttöruudun grafiikka on kaunista sekä hyväresoluutioista, ja muista malleista tuttuun tapaan mittariston ulkoasua sekä sisältöä voi varsin monipuolisesti säädellä.

Valitettavasti toteutus on jäänyt hieman puolitiehenkin. Näkymät vaihtuvat poikkeuksellisen hitaasti – aivan kuten liian pienellä keskusmuistilla ryyditetyssä tietokoneessa – ja myös peruutuskameran kuva on takkuisimpia tapaamiamme.

Edistystä ei ole sekään, että mittarivalon säädön analogiset nappulat on korvattu syvälle keskinäytön valikkojen syövereihin upotetuilla ”säätimillä”. Kyseinen toimintohan on ollut 308:ssa tavallista tarpeellisempi, kun ratin yläpuolelle asemoitu mittaristo tuppaa hohtamaan kuskin silmiin pimeällä tiellä ajettaessa.

Ei pikkumaisille

Mutta kun nämä asiat yhdistää muihin pikku persoonallisuuksiin, joita 308 pilvin pimein sisältää, kokonaisuus asettuu sittenkin linjaansa. Tämä kun on edelleen auto heille, jotka pitävät sulavista muodoista yhdistettynä yllättävän väljiin sisätiloihin sekä hyvään ajomukavuuteen ja todella alhaiseen melutasoon, mutta jotka eivät järkyty pikkuseikoista.

Pikkumaiset aistivat näistä päällimmäisenä moottorin sammutusautomatiikan nykivyyden ja mukautuvan vakionopeudensäätimen viivyttelyn. Eniten harmittavat silti epäkäytännölliset säilytystilat pikkutavaroille: kun niille ei vieläkään tehty mitään, asiaan lienee tulossa parannus vasta silloin, kun tämä 308-polvi siirtyy menneiden mallien klaaniin.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Eetu Kokkonen