Koeajo: Peugeot 308 SW – onko se aiempaa käytännöllisempi?

Edeltäjämallin sijaan uusi Peugeot 308 SW tuo mieleen lähinnä 508-isoveljensä. Hyvää: laatuvaikutelma, parantuneet kojelaudan yksityiskohdat. Huonoa: polvitilat takana.

Koeajoimme uuden Peugeot 308:n viistoperäversion jo aiemmin keväällä, ja nyt oli aika ottaa tuntumaa SW-farkkuun kotimaan teillä. Aivan perusmallia emme tälläkään kertaa saaneet alle, vaan tämäkin yksilö oli koristeltu ja kengitetty vauhdikkain GT-lisin.

Sen sijaan voimalinja oli astetta kesympi, yhteisteholtaan 132 kW (180 hv), kun voimakkaampi vaihtoehto tarjoaa 165 kW (225 hv). Sähkömoottori antaa näissä molemmissa hybridimalleissa samat 81 kW (110 hv), joten tehoero on saatu 1,6-litraisen bensiinimoottorin eri virityksillä.

Tehonalenema tuntuu SW-korissa reilun 2 300 euron säästönä – ja jos tyytyy 180-heppaisessa alhaisempaan varustetasoon, eroa kertyy vielä lisää, sillä 225 hv -version saa vain GT:nä. Edullisimmillaan lataushybridi-308:n omistajaksi pääsee jo alle 40 tonnilla.

Mitenkään laiska ei tämä 180 hv -versio ole, kaukana siitä – 7,7 sekunnin aika seisovalla satasella puhuu puolestaan, ja moottorin ääni on kovemmassakin kiihdytyksessä kohtuullisen vaimeaa sorttia. Hybridiksi auton tunnistaa on/off-tyyppisestä jarrupolkimen tuntumasta, eli jalalta vaaditaan hidastuksissa ylimääräistä herkkyyttä.

Pahimmat puutteet korjattu

Vaikka jo edeltävä 308 toi aikanaan ison harppauksen sisätilojen laatuvaikutelman saralla, uusi sukupolvi on vieläkin hienompi, tyylikkäämpi ja digitaalisempi – aivan kuten tämän vuosikymmenen keskikokoisessa autossa kuuluu ollakin. Mieleen tuleekin väistämättä 508-isoveli.

Myös käytännöllisyydessä on tapahtunut kivaa kehitystä. Aiemman 308:n enemmän tai vähemmän raivostuttavat piirteet eli sadetunnistimen herkkyyden säädön puute ja vajavaiset pikkutavaratoiden säilytystilat on nyt fiksattu kertaheitolla kuntoon.

Asettelu, missä mittaristoa katsellaan ohjauspyörän kehän ylitse, on ennallaan, ja tähän tottuu taaskin nopeasti. Ajoasento on tämän jälkeen kelpo, ja istuinkin tarjoaa oivan tuen. Mittaristo ja keskinäyttö ovat aiempaa sujuvampia käyttää, mutta sisältävät edelleen nyansseja, jotka avautuvat vasta pidemmän käytön myötä.

Farmariautoa on totuttu pitämään tilavana kulkupelinä, johon saa mahtumaan aikuisia ja tavaroita mielin määrin. Tässä uusi 308 ei aivan täysin täytä odotuksia, sillä etenkin takaistuintilat ovat pidemmille niukat. Vaikka kokonaispituutta on 50 mm enemmän kuin edeltäjämallissa, akseliväli on säilynyt parin millimetrin haarukassa samana, eikä tätä ole siis saatu realisoitua aivan sellaisena väljyytenä kuin olisi toivonut. Kovamuoviset etuistuinten selkänojien taustalevyt syövät osaltaan käytännön senttejä.

Lataushybriditekniikka nipistää polttomoottori-308 SW:n 608 litran tavaratilasta 60 litraa pois. Muodoltaan kontti on matalahko, eikä välipohjan altakaan juuri löydy ylimääräistä säilytystilaa. Takaselkänoja kaatuu kolmessa erisuuruisessa osassa eteen kontissa olevista kahvoista, eli suksien kuljettaminen onnistuu ilman kattoboksia.

Aidosti täyssähköllä

Ajettavuudeltaan 308 vaikuttaisi olevan miellyttävän puolella, ainakin koeajoajankohdan kitkarenkailla. Ohjaus keskittää suoralla tiellä hienosti, suuntavakavuus on kunnossa ja jousitusmukavuuskin kärsii lähinnä GT-version virityksestä. Vaikka tärinää esimerkiksi mukulakivikadulla tuntuukin, plussaa on se, ettei ylimääräisiä räminöitä kuulu.

Kokeilimme luonnollisesti myös toimintamatkan täydellä latauksella. Muutaman kilometrin taajama-ajon ja sen jälkeen 60–80 km/h -nopeuksilla suoritetun maantieajon jälkeen matkamittarissa lepäsi melko tasan 40 kilometriä, ennen kuin polttomoottori käynnistyi ensimmäisenä kerran.

Vaikka ulkona vallitsi viiden asteen pakkanen ja liikkeelle lähdettiin kylmällä autolla, bensakone pysyi siis tyystin vaiti koko suorituksen ajan – eli 308 Hybridiä voi pitää aidosti paikallispäästöttömänä ajoneuvona. Näin, vaikka talvikelillä ei luonnollisesti päästy WLTP-arvon lupailemaan noin 60 kilometrin kantamaan; ennen liikkeelle lähtöä ajotietokoneen ennuste asettui välimaastoon 52 kilometrillään.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus