Kristillinen avustusjärjestö on lopultakin eläköittänyt transatlanttisen lentoliikenteen historiaa tehneen Finnairin ensimmäisen DC-8:n 56 vuoden iässä

Koneen tie Paavo Nurmesta Laupiaaksi samarialaiseksi kulki muun muassa Ranskan ilmavoimien kautta. Nyt museoitu kone teki historian ensimmäisen matkustajalennon Atlantin yli ilman lentosuunnistajaa.

Vaikka kaupallisista lentokoneista otetaan tavallisesti niin sanotusti kaikki irti eli ne pyritään pitämään käytössä suunnitellun käyttöiän loppuun asti, hyvin harva koneyksilö säilyy liikenteessä, vieläpä ihan "kovassa käytössä", 56 vuotta. Myöskään hyvin harva ensimmäisten sukupolvien suihkukone on enää nykypäivänä liikenteessä.

Tähän mittavan poikkeuksen teki Finnairille vuonna 1969 luovutettu yhtiön historian ensimmäinen mannertenvälinen lentokone, Douglas DC-8, rekisteritunnukseltaan OH-LFR. Se pysyi "kovassa käytössä" aina joulukuulle 2025 asti. Eikä tämän koneyksilön lopullinen kohtalo ollut myöskään romutus, vaan sen viimeinen omistaja, kristillinen avustusjärjestö Samaritan's Purse, lahjoitti sen näytteille.

Ensimmäisenä eroon tähtisuunnistuksesta

Finnairin vuonna 1969 vastaanottama ensimmäinen Douglas DC-8 -yksilö oli todellakin historiallinen paitsi Finnairin kannalta New Yorkin lentojen alkamisen myötä, mutta myös ylipäätään valtameren ylittävän lentoliikenteen kannalta.

Douglas DC-8 on nelimoottorinen, pitkän kantaman kapearunkokone. Se kuuluu ensimmäisen sukupolven suihkumatkustajakoneisiin, sillä se lensi ensilentonsa vuonna 1958, siis vain yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun kaikkien aikojen ensimmäinen suihkumatkustajakone, de Havilland Comet, oli oman ensilentonsa lentänyt.

DC-8 kykeni lentämään valtameren yli, ja jo vuosia ennen Finnairia amerikkalaisyhtiö Pan Am lensi sellaisella myös Helsinkiin. Niin ikään Iberia käytti tyypin pisintä versiota lomalennoillaan Helsingistä Kanariansaarille.

Ennen Finnairia kaikille valtameren ylityksille tarvittiin kuitenkin neljän hengen ohjaamomiehistö. Ohjaamossa oli tiivis tunnelma, kun siellä työskenteli kapteenin, perämiehen ja pakollisen lentomekaanikon eli flight engineerin lisäksi myös lentosuunnistaja. Tuhansien kilometrien matkalla meren yllä kelpuutuksen saanut lentosuunnistaja suunnisti koneen määränpäähänsä perinteisiä suunnistuskeinoja käyttäen.

Keinovalikoimaan lukeutui myös tähdistä suunnistaminen, tuo ikivanha suunnistusmenetelmä. Tätä varten DC-8:n ohjaamon katossa oli aukko tähdistä suunnistamisen tärkeintä työkalua, sekstanttia varten. Sen avulla lentosuunnistaja mittasi auringon, kuun, tähtien tai planeettojen korkeuden horisontista, ja määritteli sen ja kellonajan perusteella koneen sijainnin.

Niinkin pettämättömiä kuin taivaankappaleiden liikkeet ovat, uudet keksinnöt tekivät kovasti tuloaan siinä vaiheessa, kun Finnair alkoi valtameren ylittäviä lentoja lentää. Yhdysvaltain asevoimat sekä myös NASA olivat jo pitkään kehitelleet uusia suunnistusmenetelmiä tarpeisiinsa.

Inertiasuunnistusjärjestelmä eli Inertial Reference System perustuu yksinkertaisesti selitettynä mittalaitteen kokemien kiihtyvyyksien mittaamiseen sille annetun lähtöpaikan perusteella. Vuonna 1969 järjestelmä oli sen verran kehittynyt, että Yhdysvaltain puolustusministeriö oli valmis antamaan sen koekäyttöön myös siviilitoimijalle. Finnairin pitkäaikainen johtaja Gunnar Korhonen sai järjestettyä asiat niin, että Finnairista tuli järjestelmän ensimmäinen siviilikäyttäjä.

OH-LFR eli Paavo Nurmi oli täten maailman ensimmäinen kaupallinen matkustajakone, josta kyseinen järjestelmä löytyi. Kone lensi ensimmäiset kuukautensa varmuuden varalta lentosuunnistajan kanssa, mutta vielä 1960-luvun puolella, tarkalleen 21. lokakuuta 1969, Paavo Nurmi lensi maailman ensimmäisen Atlantin ylityksen pelkästään inertiajärjestelmän avulla matkustajat kyydissä.

Paavo Nurmesta Laupiaaksi samarialaiseksi

Finnair luopui Douglas DC-8 -laivastostaan 1980-luvun alussa tunnetun kolmimoottorisen laajarunkokoneen, DC-10:n korvattua ne. Paavo Nurmen tie vei kahden muun "kasin" tavoin Ranskan ilmavoimille, joka tarvitsi pitkän kantaman kuljetuskalustoa aloitettuaan ydinkokeet Ranskan Polynesiassa. Ranskan ilmavoimat vaihtoi koneen alkuperäiset, janoiset ja äänekkäät Pratt & Whitney -moottorit tuoreempiin CFM Internationalin CFM56-moottoreihin, jollaisia on käytetty laajasti muun muassa Airbus A320 -sarjassa.

Ranskan ilmavoimille kone lensi aina vuoteen 2004, jolloin se myi koneen Yhdysvaltoihin, sikäläiselle Air Transport International -lentoyhtiölle. Tätä käyttöä kesti vuoteen 2013, jolloin koneen käyttöura näytti loppuneen.

Vaan ei loppunutkaan. Yhdysvaltalainen, kristillinen avustusjärjestö Samaritan's Purse oli nimittäin tuohon aikaan konekaupoilla. Järjestö tarvitsi kohtuuhinnalla konetta, jolla voisi kuljettaa sekä avustustarvikkeita että henkilöstöä kriisialueille pidempienkin matkojen päähän. Näin kone päätyi rekisteritunnuksella N782SP Samaritan's Purselle, joka on Franklin Grahamin, maailmankuulun evankelistan Billy Grahamin pojan, johtama avustusjärjestö. Se vastaanottaa vuosittain noin miljardin edestä lahjoituksia, joilla se toimittaa apua sitä tarvitseville.

Vasta kuluvana vuonna järjestö päätti siirtää tämän 56 vuoden ikään ehtineen veteraanikoneen eläkkeelle. Tilalle hankittiin tuoreempi ja suurikokoisempi kaksimoottorinen Boeing 767 -laajarunkokone.

DC-8 sai toimia Laupiaana samarialaisena vielä vuoden 2025 loppupuolelle.

Kone on lentänyt vielä jopa mannertenvälisiä lentoja, sillä viimeisten parin vuoden aikana sen yleisimpiin kohteisiin on kuulunut Israelin Tel Aviv. Koneen sinne toimittamia avustustarvikkeita ja -henkilöstöä on kuljetettu maanteitse 7. lokakuuta 2023 tapahtuneen joukkomurhan uhreille eteläiseen Israeliin sekä Gazan sodan mittaan sikäläiselle väestölle.

Koneen aivan viimeisiin kohteisiin kuului myös Jamaika, johon Samaritan's Purse toimitti apua hurrikaani Melissan tuhoista toipumiseen.

Kymmenvuotisen uran avustuskoneena tehnyt entinen Finnairin "Paaavo Nurmi" lensi lähes 57-vuotisen historiansa viimeisen lennon Suomen itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta. Kohteena oli kristillinen Liberty University Virginian Lynchburgissa. Kone asetettiin sinne ansaitsemallaan tavalla näytteille.

Lähteet: Planespotters.net, Smithsonian Magazine, Finnair, Feeniks-lehti, Samaritan's Purse