14.10.2025

Moottori 100 vuotta: haastattelussa Finnairin pitkäaikainen toimitusjohtaja Gunnar Korhonen, jolle autoilu oli rentoutumishetki – 6-7/1961

Kuva Moottorin arkisto, Finna

Chevrolet Biscaynella Moottorin haastatteluun kurvannut Korhonen toimi Finnairin johdossa kokonaiset 27 vuotta, ja tuona aikana yhtiö nousi viimeistään maailmankartalle.

Moottori 100 vuotta -teemalla on tullut nostettua aiemmin kaksi auto ja henkilö -tyyppistä haastattelua.

Vuonna 1952 Moottori haastatteli Miss Universumiksi noussutta Armi Kuuselaa, joka ajoi haastatteluun Ford Custom -autokouluautolla. Hän tarvitsi ajokortin voidakseen ajaa Sunbeam Talbot 90 Drophead -palkintokaunotartaan.

Vuonna 1964 haastattelussa oli puolestaan näyttelijä-ohjaaja, televisiopioneeri ja "Suomisen Olli", Lasse Pöysti, ajokkinaan Fiat 1500.

Tällä kertaa Moottorin haastattelulle on antanut kiireisestä arjestaan hetkisen Gunnar Korhonen (1918 - 2001). Numerossa 6-7/1961 haastateltu Korhonen on tuossa vaiheessa toiminut noin vuoden verran Aero OY:n eli sittemmin Finnairin toimitusjohtajana. Taustallaan hänellä on jo tässä vaiheessa mittava virkamiesura, ja Aerolle hän siirtyi silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön ylijohtajan ominaisuudesta.

Tässä kuvassa taustalla on Aeron käytössä vielä ollut legendaarinen Douglas DC-3, kuva on otettu kesäkuussa 1961. Korhonen aloitti siis toimitusjohtajan uransa mäntämoottori- ja suihkuaikakausien jännittävässä taitteessa. "Oikealla Aero Oy:n tj. Gunnar Korhonen, vasemmalla Aero Oy:n lentäjät vas. Helge Laitinen ja Wolmar Laurila. Laurila ja Laitinen jäivät molemmat eläkkeelle 9.6.1961 Aerolta." KUVA: Suomen Ilmailumuseo via Finna 

Aeron/Finnairin johdossa Korhonen toimi kokonaiset 27 vuotta, aina vuoteen 1987 asti. Välissä hän ehti toimia myös ministerinä Teuvo Auran "vapaapalokunniksi" nimitetyissä kahdessa, muutamia kuukausia eläneissä virkamieshallituksissa 1970-luvun alussa.

Finnairille Korhosen toimitusjohtajakausi oli varsin käänteentekevä aikakausi.

Korhosen astuessa tehtäväänsä vailla ilmailualan kokemusta, otti Aero juuri käyttöönsä ensimmäisenä pienehkönä lentoyhtiönä maailmassa suihkukoneen, Sud Aviation Caravellen.

Korhosen aikana Finnair ei taipunut paineeseen hankkia koneita Neuvostoliitosta, vaan panosti isosti amerikkalaisen Douglasin/McDonnell Douglasin koneisiin sekä luopui viimeisistä mäntämoottorikoneistaan, Convair Metropolitaneista. Korhosen toimitusjohtajakaudella Finnair laajensi toimintaansa Douglas DC-8:n myötä Amerikkaan ja DC-10:n myötä Aasiaan. Jopa ensimmäiset Airbus-koneet käväisivät Finnairin laivastossa Korhosen kaudella.

Tässä kuvassa Korhosen luotsaama Finnair on vastaanottanut ensimmäisen nelimoottorisen Douglas DC-8:nsa, jolla yhtiö pääsi aloittamaan lennot New Yorkiin. "Koneen ovella vas. hallintoneuvoston pj. Veli Arvonen, liikennelentäjä Erkki Ehanti, yhtiön tj. Gunnar Korhonen." KUVA: Suomen Ilmailumuseo via Finna

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Selkeiden mielipiteiden mies

Haastattelun perusteella Gunnar Korhosella vaikutti olleen selkeä mielipide autoiluun ja liikenteeseen liittyvissä asioissa. Vuoden 1961 tilanteessa käytössä oli vielä autotuonnin säännöstely. Korhosella oli erittäin omakohtaista kokemusta säännöstelystä, muttei sillä tavalla, kuin äkkiseltään ajattelisi:

Olen iloinen, että olen päässyt eroon autokiintiöiden jakamisesta – tämä kai riittää vastaukseksi. (Toimitusjohtaja Korhonen on aikaisemmin toiminut kauppa- ja teollisuusministeriössä ylijohtajana, ja tällöin hän joutui suuressa määrin tekemisiin autojen säännöstelyn ja muiden samantapaisten seikkojen kanssa, Toim. huom.)

Niin ikään muista tienkäyttäjistä Korhosella tuntuu olevan selvä mielipide, liikkuivatpa he sitten kävellen tai autolla.

Kuri heidän [autoilijoiden] keskuudessaan on parantunut, joskin toivomisen varaa vielä on. Tyypillinen suomalainen on tyypillinen suomalainen autonratissakin – silloin kun päätetään olla kohteliaita, sitä ollaan äärimmäiseen rajaan saakka.

– – Jalankulkijalla on usein se piirre, että hän reagoi juuri päinvastoin kun luulisi. Neuvoksi sanoisin, että kun autoilija pysäyttää autonsa, jalankulkijan pitäisi tavallisen nopeasti kulkea kadun yli eikä jäädä keskustelemaan. Käsitykseni mukaan jalankulkija rikkoo enemmän liikennesääntöjä kuin autoilija. Liikennevaloista ei paljon näytetä piittaavan.

Ajan kuva näkyy kirkkaasti seuraavissa kahdessa toimittajan Korhoselle esittämässä kysymyksessä ja varmasti myös vastauksissa:

Naiset autoilijoina?

Yhtä – hm – loogisia kuin muutenkin.

Osaako rouvanne ajaa autoa? 

Kyllä hänellä on ajokortti.

Aeron toimitusjohtajana Gunnar Korhonen oli luonnollisesti kiinnostunut kulkuyhteyksistä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jota vielä tuolloin kutsuttiin Seutulan kentäksi. Haastattelussa hän on suorastaan turhautunut Helsingistä lentokentälle vievän Tuusulantien tilanteesta, siis tietenkin niin kuin se oli vuonna 1961. Tämä nykyinen moottoritie oli tuolloin vielä yksikaistainen seututie.

– – Tuskin kannattaa ostaa koneita, jotka lentävät 100 tuntikilometriä nopeammin kuin entiset, jos maakuljetuksessa tyydytään 50 – 60 kilometrin tuntinopeuksiin.

Ihmettelen tietä Seutulaan. Toinen, liikennettä huomattavasti nopeuttava kaista on osittain valmiina, mutta vain osittain, koska valtio ja Helsingin kaupunki eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kuka työtä jatkaa. Tämä kaista nopeuttaisi aika tavalla meidän liikennettämme kapealla Tuusulantiellä.

Meiltä puuttuu mahdollisuus vuokrata auto lentoasemalta, käyttää sitä ja jättää minne tahansa toiselle lentoasemalle, vaikkapa ulkomaille. Tässä suhteessa olisi saatava aikaan parannus.

Haastattelun aikaan 43-vuotiaalla Gunnar Korhosella on omien sanojensa mukaan ollut muutama auto, jotka ovat kaikki olleet General Motorsin tuotteita. Haastattelun otsikkokuva on otettu Seutulan lentokentän asematasolla Aeron Convair Metropolitanin edessä. Vastaava kuvauspaikka voisi olla nykyaikana vaikeamman puoleista toteuttaa.

Kuvan perusteella Korhosella on ollut allaan korkeintaan pari vuotta vanha Chevrolet Biscayne. Kyseessä on iso, johtajatasoinen sedan. Vaikka Korhosella ei olekaan ollut valittamista General Motorsin autoista, tuntee hän autonsa hyvin, myös sen varjopuolet.

Voisin melkein sanoa niin. Aikanaan olen koko monta kertaa purkanut ja koonnut autoni ja vain varsinaiset korjaukset olen antanut korjaamon tehdä. Voin siis melkein varmasti sanoa, että pystyn saamaan selville miksi autoni lakkoilee, joskin tietysti korjauksen suorittaminen jää muille.

Kysyttäessä millaisena osana arkeaan Korhonen näkee autoilun ylipäätään, vastaus on varmasti monelle meistä hyvin samaistuttava. Hän pitää "monien kiirettensä täyttämän työpäivän jälkeen autoilua erittäin miellyttävänä rentoutumiskeinona."

Syntyykö Teille uusia ideoita istuessanne autonne ohjauspyörän ääressä?

Harvoin. Autolla ajaminen on rentoutumista siinä mielessä, että huomio kiinnittyy ohjaukseen ja muut ajatukset väistyvät syrjään.

Lähde: Moottorin arkisto

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat