Vinkki: Pohjois-Italiassa näkee parin viikon roadtripillä melkoisesti

Bologna, Firenze, Gardajärvi, Genova, Pisa, Milano, Verona, Venetsia… hienoja kohteita paitsi itsessään myös autoloman varrelle. Autoista kiinnostuneet lisäävät lomalistaan tietysti vielä Maranellon ja Modenan.

Hehkutimme viime viikolla Saksan Pohjanmeren rannikkoa upeana lomakohteena ja varteenotettavana vaihtoehtona Välimeren rannoille. Kiersimme siellä viime kesän lopulla Hippibussilla. Linkki tuohon artikkeliin aukeaa tästä. Toki Välimeri on sekin hieno, mutta silloin kannattaa miettiä vain ajankohta tarkkaan.

Kun kesä Suomessa antaa vielä odottaa itseään, jopa pohjoisemmassa Italiassa saa paistatella sopivan sään sattuessa jo t-paitakelissä varhain keväällä. Ja näin Suomesta katsottuna Italia on parhaimmillaan juuri keväällä – tai vaihtoehtoisesti myöhään syksyllä, kun ihmismassat eivät ole vielä liikkeellä, eikä lämpötila ole kivunnut vielä 30 asteen tuntumaan tai sen ylikin.

Sinivalkoisin siivin ja auto alle

Finnair lentää vakituisesti Milanoon, Venetsiaan, Veronaan ja Bolognaan, mutta 2.4. alkaen kesäkauden ajan 18.10. asti myös kahdesti viikossa Firenzeen. Sopivasti suunnittelemalla mikä tahansa näistä kaupungeista sopii lähtöpisteeksi 1500–2000 kilometrin mittaiselle ympyräreitille, joka tarjoaa hienoja maisemia, hyvää ruokaa ja mahan täydeltä makeaa elämää.

Aika on tietysti nykyaikana luksusta, mutta jopa pari viikkoa on tällaiselle kiertoreitille loppupeleissä liian vähän. La Dolce Vitan hengessä matkustamisesta nauttimiselle pitäisi antaa enemmän aikaa, sillä monet kohteista tarjoavat tekemistä useammaksi päiväksi.

Ohessa muutamia täkyjä reitin varrelta. Mielestämme matka kannattaa aloittaa Firenzestä, koska siellä voi viettää helposti muutaman päivän ilman autoakin. Näin säästää pari päivää auton vuokrauskustannuksissa.

Firenze on taiteen ja kulttuurin kaupunki, ja sen taidemuseo eli Uffizi on yksi Euroopan hienoimmista lajissaan. Marmorin määrä siellä on huima. Pääsylippu kannattaa ostaa etukäteen netistä. Uffizin jälkeen voi sitten kierrellä kaupungin kaduilla ja katsastaa tuomiokirkon sekä sen kellotornin. Jos haluaa hienon näköalakuvan selfiensä taustalle, sellaisen saa otettua parhaiten auringon laskiessa Piazzale Michelangelosta.

Toscanan herkut

Se on makuasia, kumpaan suuntaan reittiä lähtee kiertämään, mutta parhaat maisemat heti alussa auttavat mielestämme parhaan tunnelman luomisessa loppu retkelle. Niinpä Firenzestä suunnataan ensin kohti Italian länsirannikkoa.

Toscanan kukkulainen maaseutu tarjoaa pittoreskejä teitä ja kyliä. San Gimignano on hieno mutta myös erittäin suosittu kohde. Turisteihin törmää varmasti. Samoin Siena on aina varma käyntikohde, jos aika antaa periksi.

Matkalla kohti Välimerta voi bongata vielä hienon Piaggion museon Pontederassa (linkki) sekä tietysti Pisan tornin (linkki). Jälkimmäisessä tosin on selfien ottajia tungokseksi asti vuodenajasta riippumatta.

Rannikolle saavuttaessa tarjolla on vaaleahiekkaisia rantoja, joita reunustavat kylät muodostavat katkeamattoman ketjun. Tarjolla on hotelleja laidasta laitaan. Jos haluaa hieman pittoreskimmät puitteet, silloin kannattaa ajaa La Speziaan asti.

Ja kun rannikolla ollaan, tarjolla on tietysti runsaasti meren antimia.

Ja jos marmori kiinnostaa Firenzen jälkeen, sitä voi käydä ihastelemassa Carrarassa. Marmorilouhokset ovat melko vaikuttava näky. Niitä pääsee katselemaan myös lähempää hyppäämällä varsin kohtuuhintaisen kiertoajelun kyytiin. Me valitsimme tietysti sellaisen toimijan, joka operoi klassisilla Land Rover Defendereillä (linkki).

Leuto, värikäs ja vehreä Liguria

La Speziasta rannikkoa ylöspäin siirryttäessä kannattaa pysyä niin lähellä rannikkoa kuin mahdollista – mutta toki vain jos ollaan liikkeelle sopivan kokoisella autolla. Tiet ovat kapeita ja kiharaisia.

Italian Ligurian helmi on tietysti Cinque Terre ja siellä erityisesti Portofino. Rantatiet turkoosin värisen meren ja vaaleiden hiekkakivisten kallioiden välissä ovat pittoriskejä. Turisteja on taas taatusti paljon, ylhäällä kukkuloilla on hieman väljempää (linkki 1 ja linkki 2).

Mutta jos hieman vähemmän turistinen elämä kiinnostaa, Liguria ja Cinque Terre tarjoaa paljon muutakin kuin Portofinon. Levannonlahden rannoilla on sympaattisia kaupunkeja, joissa leirejään pitävät elämäntapasurffarit. Alueella on hienoja rantoja, jotka sopivat aallon harjoilla surffailuun. Levanto on näiden surffareiden keskus. Aallot ovat sen ympäristössä keväisin ja syksyisin parhaimmillaan. Tästä linkistä pääset aikaisemmin aiheesta kirjoittamaamme artikkeliin.

Me pidämme tästä Italian hieman jylhemmästä länsirannikosta, reitin varrelta löytyy sekä hienohiekkaisia että kivisempiä rantoja.

Rannikko jatkuu upeana aina San Remoon asti, joka on tietysti musiikin ystäville näkemisen arvoinen paikka. Muutoin Genovasta kannattaa siirtyä moottoritietä pitkin suoraan Milanoon asti. Tämä moottoritiesosuus on yksi hienoimpia Euroopassa, kun tie kiemurtelee ylöspäin jyrkkää rinnettä seuraten. Parhaiten tien kokee tietysti toiseen suuntaan, kun laskeudutaan kohti merta. Nyt nuo maisemat näkyvät vain peileistä.

Milanoon riittää päivä

Milano on muodin pääkaupunkeja Euroopassa, ja on siellä toki kulttuuriakin. Kaupunkina se jää kuitenkin Italian historiallisempien ja kauniimpien kaupunkien varjoon. Lisäksi Milano on sen verran suuri ja monet sen turistikohteista ovat sen verran hajallaan, että se on haastava tutustuttava jalkaisin.

Hieno tuomiokirkko on tietysti must kirkoista pitäville ja samalla saa bongattua lähellä olevat Scala-teatterin ja Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskuksen. Taidemuseon eli Palazzo Realen voi tarvittaessa skipata, sillä Firenzessä tuli nähtyä jo riittävästi taidetta. Myöskään Castello Sforzescon museolinna ei ole jalkaisin kovin kaukana.

Kävellessä tulee nopeasti nälkä, ja onneksi italialainen keittiö on Euroopan kartalla takuuvarma. Pizzat, pastat ja maittavat salaatit karkottavat nälän lounasaikaan. Iltaisin voi jatkaa samalla linjalla – Ragu ja Carbonara toimivat aina, mutta Milanossa kannattaa ehkä satsata johonkin muuhun.

Milanossa on luonnollisesti tarjolla erilaisia ruokakulttuureita, mutta ehkä kannattaa keskittyä oleelliseen eli simppeliin ja maukkaaseen paikalliseen ruokaan. Trattoria Milanese, Trippa ja Trattoria Madonnina ovat aina varmoja valintoja.

Ja jälkkäriä ei tarvitse kauan miettiä. Italialainen jäätelö on maailman parasta.

Moottoritie on kuuma, vesi vilvoittaa

Milanosta ei ole Venetsiaan kuin hieman alle 300 kilometriä, joskin moottoriurheilun ystävät saattavat haluta tehdä nopean pysähdyksen heti Milanon laitamilla Monzassa.

Hienoista vuoristoista järvimaisemista nauttivat suuntaavat puolestaan hieman Milanon pohjoispuolella olevalle Comojärvelle (linkki). Siellä saa helposti kulumaan muutaman päivän.

Nopeita siirtymiä varten maksulliset moottoritiet ovat Italiassa paras vaihtoehto. Jos ei sen sijaan ole kiire, kylistä ja kaupungeista toisiin vievät maksuttomat tiet tarjoavat tietysti enemmän nähtävää ja koettavaa. Polttoaine ja kahvi ovat myös halvempia muualla kuin moottoriteiden taukopaikoilla. Myös ruokailumahdollisuudet ovat niiden ulkopuolella huomattavasti paremmat.

Jos Comojärvi jäi väliin, ennen Venetsiaa matkan varrelle osuu myös Gardajärvi (linkki). Sekin on helposti parin päivän arvoinen kohde. Myös täällä surffataan, mutta nyt purjeiden avulla.

Gardan jälkeen ennen Venetsiaa matkan varrelle osuvat vielä sellaiset kaupungit kuin Verona ja Padova, jotka molemmat ovat pysähdyksen arvoisia – ensi mainittu tietysti huomattavasti enemmän. Veronan vanha amfiteatteri on hieno ja siellä pidetään usein hienoja konsertteja. Ja tietysti eräällä parvekkeella kannattaa käydä huutelemassa Julian perään.

Venetsian lähellä paljon luontoa

Venetsia on tietysti kerran elämässä -klassikko monelle. Turistikauden ulkopuolella senkin voi kokea ilman tungosta, joskin kaupungissa usein pysähtyvät risteilylaivat pitävät huolen siitä, että turisteja riittää ympäri vuoden.

Jos ihmismassat eivät ahdista, silloin Venetsia on tietysti parhaimmillaan karnevaalin aikaan (linkki). 

Jos arvostaa enemmän luonnonrauhaa, sitä löytyy hieman yllättäen heti Venetsian eteläpuolelta. Parco del Delta del Po eli Pojoen suiston luonnonpuisto on Unescon suojeluksessa oleva biosfäärialue ja maailmanperintökohde (linkki).

Pojoen suisto on täynnä pieniä kanavia ja kyliä, joiden kalatoreilta saa tuoretta evästä – ja toki kanavien varrella on myös suoraan veden äärellä olevia ravintoloita, joissa kalan voi ainakin olettaa olevan tuoretta.

Koska kyseessä on ison joen valuma-alue, paikka on luonnollisesti myös vesilintujen suosiossa. Lintuharrastajille paikka on siis paratiisi. Flamingot ja lukuisat haikaralajit odottavat bongaajaansa.

Tämän luontokokemuksen jälkeen voi sitten lasketella rannikkoa pitkin alaspäin Ravennan kautta Riminille asti. Lapsille ja lapsenmielisille pakollinen kohde siellä on miniatyyripuisto, jossa näkee koko Italian kerralla pienoismallien avulla (linkki).

Valinnanvaraa

Rimini ja sitä ympäröivät hienohiekkaiset rannat ovat taas sellainen kohde, että ne ovat kesällä aivan täynnä. Sesonki alkaa jo heinäkuun puolivälin jälkeen, kun pohjoisemmasta Saksasta lomalle suuntaavat saapuvat sinne autoillaan. Sesonki jatkuu sitten syyskuuhun asti.

Varsinaisen turistisesongin ulkopuolella matkustamisessa on tungoksen välttämisen lisäksi se hyöty, että majoitusta on tarjolla edullisemmin. Kun lomakohteet on mitoitettu sesongin huippujen mukaan, niiden ulkopuolella pedin saa huomattavasti huokeammalla hinnalla. Valinnan varaa on myös enemmän.

Rimini sopii myös paremmin matkailu- ja retkeilyautolla matkustaville kuin Italian länsirannikko. Tiet ovat riittävän suuria ja leirintäalueita on tarjolla runsaasti. Sesongin ulkopuolella niissäkin on valinnan varaa enemmän, joskin osa leirintäalueista saattaa olla kiinni.

Riministä suunnata sitten takaisin Firenzeen, jolloin ympyrä sulkeutuu. Pikkuteistä nauttivat ajavat sinne Arrezzon kautta, suoraviivaisempaa etenemistä arvostavat ajavat sinne moottoritietä Bolognan kautta. Ja totta kai tuo kaupunki on myös pysähtymisen arvoinen. Matkan varrelle osuu vielä Imola. Ja vähän Bolognasta pohjoiseen sijaitsevat vielä Modena ja Maranello, italialaisen autokulttuurin pyhäköt. Mutta tuo alue on kokonaan oman juttunsa arvoinen...