Monsteri maalta – koeajossa Valtra T234D

Nykyaikainen traktori sisältää niin hienoa tekniikkaa, että se lyö maallikon ällikällä. Mutta saako autotoimittaja modernia työkonetta lainkaan liikkeelle? Kävimme kokeilemassa asiaa Valtran kotikonnuilla Suolahdessa.

Tehtaan pihalle parkkeeratut kaksi T-sarjan Valtraa ovat jyhkeitä jo kaukaa katsottuna, ja mitä lähemmäs kävelemme, sitä suuremmaksi traktorit paljastuvat. Valtavat renkaat ja pistävä keulailme saavat ne näyttämään pikemminkin monstereilta kuin maatalouskoneilta.

Valtran tuotekehityspäällikkö Seppo Anttila hyppää punaisen, uusinta mallia edustavan Valtran kuskin pukille, ja minä kiipeän kyytiin. Lähdemme etenemään maantietä pitkin muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle sänkipellolle.

Anttila pistelee kapealla soratiellä menemään aikamoista haipakkaa, mutta kokenut kuski sivuuttaa vastaan tulevat autot tottuneesti. Itse en uskaltaisi asemoida valtavia takarenkaita lainkaan noin lähelle oikealla sijaitsevaa syvää ojaa.

Hetken aikaa touhua seurattuani päätän, että tämänkertainen koeajo saa osaltani jäädä pelkäksi peltoralliksi – jo siinä on elämystä enemmän kuin tarpeeksi. En nimittäin ole tätä ennen ajanut traktorilla metriäkään.

Oranssin opastuksella

Kun pääsemme perille, on aika siirtyä ratin taakse. Jännittää enemmän kuin miesmuistiin: totteleekohan peltojättiläinen lainkaan autoihin tottuneen pyyntöjä?

Onneksi ensimmäistä liikkeellelähtöäni helpotetaan määräyksillä. Vaikka katkaisimia ja vipuja on paljon, oikeiden – siis niiden, jotka vaikuttavat itse ajamiseen – löytämistä helpottaa niiden lakisääteinen oranssi väri.

Ensimmäiseksi saan kehotuksen painaa kytkinpolkimen pohjaan: ilman sitä moottori ei käynnisty. Sitten normaaliin tapaan virta-avaimen kääntö: voimaa uhkuva, viheltävä ääni muistuttaa enemmänkin kuorma-autosta kuin traktorista…

Miten kävi? Esimakua saa oheisesta videosta, ja koko koeajoraportin voi lukea Moottorin numerosta 11/2017 – painetun lehden ohella myös sähköisenä näköisversiona, jonka saa ostettua Lehtiluukusta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat ja video: Jari Saarentaus

Artikkeli julkaistu alun perin vuonna 2017 osana Moottorin Suomi100-juttukokonaisuutta.